Aamulla myö sit mentiin sinne kuopuksen 3kk neuvolaan, mitat neitillä oli 5430g ja 58cm.
Aamulla siis tuli taksi ja samalla mein piti heittää se pissanäyte tuolta 1v10kk:n tytöltä sinne labraan. No eihän ne sit mitään pissanäytettä meiltä vastaanottaneet siellä labrassa, kun klo oli miltein 10, ja sairaalaan lähtevät näytteet oli just ehtineet lähteä.
Sanoivat, että eivät tee tuossa terv.asemalla sille pissalle mitään ja että mein pitää sit v.loppuna mennä joko päivystyksen tai sit oottaa maamantai-aamuun, ja viedä se pissanäyte sit ma-aamuna. Siis he eivät suostuneet stikkaamaan sitä pissaa, pyysin mie miten vaan
:headwall: (Eilen oltiin päivystyksessä ja pissassa oli 4+ valkosoluja, vai mitä ne nyt onkaan... mitä siis kielii myös tulehduksesta, ja tänään ois pitänyt ottaa uus näyte, että oltas saatu kuuri tulehduksenhoitoon.)
No sit meillä oli jo kiiru sinne neuvolaan... ja pyyhällettiin sit sinne tukka putkella. Siellä meni ihan kivasti, ja tuli kotiinlähdön aika. Tytön mitat tulikin jo tuolla alussa.
No, vaatteet päälle ja parikanaa (parijonossa) taksikoppia kohden.
No, ei taksia... odotetaan... ja odotetaan.
Soitan taksin numeroon, ja pyydän autoa kopille. Odotetaan taas... ja odotetaan vaan. Lapset hermostuu, on nälkä ja väsy. Eikä ilmakaan oo mikään lämmin.
Lounasaika tulee. Käydään viereisellä R-kioskilla ostaas pari suklaapatukkaa. Hetken piristys, sit kiukkua ja kätinää... sokerihumala kihahtaa päähän, niri-nari-niri-nari...
Odotetaan taksia... ja odotetaan...
Käydään R-kioskilta kysymässä, että tuleeko ne taksit ylipäätään koskaan tähän kopille, vaikka on soitettu. Täti siitä soittaa uudestaan, ja sama lupaus, tullaan, kun ehitään.
Myö sit vaan odottamaan... ja odottamaan... Ja tuo pissavaivainen 1v10kk alkaa uuvahtaa: Päiväuni-aika, joten silmät luppaa ja makeita haukotuksia tulee tuon tuosta. Kuopus alkaa hermostumaan istuimessaan, nälkäkin kai ois. Odotetaan... ja odotetaan...
Lopulta odotus palkitaan, ja 1h25min päästä siitä kun kopille saavuttiin, se taksi lopulta saapuu siihen, ja myö päästään kotiin.
Mieskin mulle jossain välissä tuossa odottaissa soitti, ja mie repsahdin liki itkuun: "Mie en ikinä enää lähde kirkonkylään taksilla kaikkien pienten kanssa, jos mulla ei oo takuuta poispääsystä inhimillisen odotusajan suhteen :'( "
Saas nyt sit nähdä miten tosissaan tuo mies minut otti... mutta johan tuo on lasten rääkkäystä pitää lapsia kirkonkylällä taksikopilla istuksimassa ohi lounas- ja päikkärien aloittamisajan neuvolapäivän päätteeksi vielä.
Tosin... mikään ei koskaan saa olla ihan epätoivoista. Tässä oli ainakin hyvänä puolena se, että vaikka olikin vähän vilakka, niin ei sentään ollut -20 asteen pakkasta, eikä taivaalta satanut vettä tai räntää kaatamalla.
Aamulla siis tuli taksi ja samalla mein piti heittää se pissanäyte tuolta 1v10kk:n tytöltä sinne labraan. No eihän ne sit mitään pissanäytettä meiltä vastaanottaneet siellä labrassa, kun klo oli miltein 10, ja sairaalaan lähtevät näytteet oli just ehtineet lähteä.
Sanoivat, että eivät tee tuossa terv.asemalla sille pissalle mitään ja että mein pitää sit v.loppuna mennä joko päivystyksen tai sit oottaa maamantai-aamuun, ja viedä se pissanäyte sit ma-aamuna. Siis he eivät suostuneet stikkaamaan sitä pissaa, pyysin mie miten vaan
:headwall: (Eilen oltiin päivystyksessä ja pissassa oli 4+ valkosoluja, vai mitä ne nyt onkaan... mitä siis kielii myös tulehduksesta, ja tänään ois pitänyt ottaa uus näyte, että oltas saatu kuuri tulehduksenhoitoon.)
No sit meillä oli jo kiiru sinne neuvolaan... ja pyyhällettiin sit sinne tukka putkella. Siellä meni ihan kivasti, ja tuli kotiinlähdön aika. Tytön mitat tulikin jo tuolla alussa.
No, vaatteet päälle ja parikanaa (parijonossa) taksikoppia kohden.
No, ei taksia... odotetaan... ja odotetaan.
Soitan taksin numeroon, ja pyydän autoa kopille. Odotetaan taas... ja odotetaan vaan. Lapset hermostuu, on nälkä ja väsy. Eikä ilmakaan oo mikään lämmin.
Lounasaika tulee. Käydään viereisellä R-kioskilla ostaas pari suklaapatukkaa. Hetken piristys, sit kiukkua ja kätinää... sokerihumala kihahtaa päähän, niri-nari-niri-nari...
Odotetaan taksia... ja odotetaan...
Käydään R-kioskilta kysymässä, että tuleeko ne taksit ylipäätään koskaan tähän kopille, vaikka on soitettu. Täti siitä soittaa uudestaan, ja sama lupaus, tullaan, kun ehitään.
Myö sit vaan odottamaan... ja odottamaan... Ja tuo pissavaivainen 1v10kk alkaa uuvahtaa: Päiväuni-aika, joten silmät luppaa ja makeita haukotuksia tulee tuon tuosta. Kuopus alkaa hermostumaan istuimessaan, nälkäkin kai ois. Odotetaan... ja odotetaan...
Lopulta odotus palkitaan, ja 1h25min päästä siitä kun kopille saavuttiin, se taksi lopulta saapuu siihen, ja myö päästään kotiin.
Mieskin mulle jossain välissä tuossa odottaissa soitti, ja mie repsahdin liki itkuun: "Mie en ikinä enää lähde kirkonkylään taksilla kaikkien pienten kanssa, jos mulla ei oo takuuta poispääsystä inhimillisen odotusajan suhteen :'( "
Saas nyt sit nähdä miten tosissaan tuo mies minut otti... mutta johan tuo on lasten rääkkäystä pitää lapsia kirkonkylällä taksikopilla istuksimassa ohi lounas- ja päikkärien aloittamisajan neuvolapäivän päätteeksi vielä.
Tosin... mikään ei koskaan saa olla ihan epätoivoista. Tässä oli ainakin hyvänä puolena se, että vaikka olikin vähän vilakka, niin ei sentään ollut -20 asteen pakkasta, eikä taivaalta satanut vettä tai räntää kaatamalla.
:flower: :hug: 
, se kun oli tilattu sinne kopille 