Huhhuh, mitä paljastuksia 19-vuotias tyttäreni kertoi itsestään! Ovatko omat lapsenne tunnustaneet jotain shokeeraavaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap--71
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Pahoinvoinnistahan nuo kertoo, viiltely, masennus ym. :| Onkohan tytölle tapahtunut jotain pahaa joskus.[/Q]

tätä minä myös ajattelin, tytöllä ei oo voinu olla kaikki hyvin jos on viillellyt itseään ja käyttäny huumeita...

Voin kertoa että olen tehnyt nuoruudessani tismalleen samoja asioita kuin ap:n tyttö. Siitä huolimatta minulle ei ole koskaan sattunut mitään vakavaa. Ei aina kannata ajatella pahinta.
 
Minäkin kerroin mutsille abortista (tehtiin mun ollessa 16v) vasta siinä vaiheessa, kun olin muuttanut kotoa pois. Monista muistakin kurjista jutuista olen vasta nyt pystynyt puhumaan. Mutsi on kauhistellut, mutta ei se meidän väleihin ole vaikuttanut mielestäni mitenkään.
 
[QUOTE="ope";26028338]Ei mene kaikki kertomasi läpi.

Jos liki kolme vuotta on monenlaisia päihteitä käyttänyt niin kyllä sen olis huomannut. Tai sitten pitää olla sokea.

Viiltelyistä olisi varmasti kouluterkka teille soittanut.[/QUOTE]

Kaikki ap:n kertoma menee kyllä hyvinkin läpi. Ihan tuttua juttua kaikki. Eikä ne terkat niin terhakkaasti yhteyttä ota...
 
Minäkin kehoittaisin sinua olemaan yhteydessä tyttäreesi. Hänen kertomiinsa asioihin ei välttämättä tarvitse heti palata ollenkaan. Tärkeintä on että kerrot hänelle kuinka tärkeä hän sinulle edelleen on ja kuinka häntä rakastat. Jos tyttö ottaa tunnustuksensa puheeksi voit ihan kauniisti sanoa että tarvitset vielä aikaa käsitellä niitä.

Liian moni nuori jää yksin tälläisten asioiden kanssa. Tyttäresi teki rohkeasti kertoessaan totuuden. Nyt on sinun vuorosi tehdä kädenojennus jotta suhteenne ei katkea.
 
[QUOTE="ope";26028338]Ei mene kaikki kertomasi läpi.

Jos liki kolme vuotta on monenlaisia päihteitä käyttänyt niin kyllä sen olis huomannut. Tai sitten pitää olla sokea.

Viiltelyistä olisi varmasti kouluterkka teille soittanut.[/QUOTE]

Jos tytär on ollut silloin täysi-ikäinen niin terkka ei saa kertoa, jos tyttö kieltää. tosin luultavasti ollut ala-ikäinen, jolloin olisi pitänyt kertoa/puuttua.
 
Soitat vaan tytöllesi, että kiitos kun kerroit, sano suoraan että olet hämilläsi, mutta se ei muuta mitään, kutsu kylään tyttöystävineen ja jatka normaalisti. Ole aikuinen.
 
[QUOTE="vieras";26029954]Soitat vaan tytöllesi, että kiitos kun kerroit, sano suoraan että olet hämilläsi, mutta se ei muuta mitään, kutsu kylään tyttöystävineen ja jatka normaalisti. Ole aikuinen.[/QUOTE]

Tämä on todella hyvä neuvo, kannatan!
 
[QUOTE="vieras";26029954]Soitat vaan tytöllesi, että kiitos kun kerroit, sano suoraan että olet hämilläsi, mutta se ei muuta mitään, kutsu kylään tyttöystävineen ja jatka normaalisti. Ole aikuinen.[/QUOTE]

Tässä ap:lle hyvä neuvo. Tämä on ainut vaihtoehto nyt teidän tilanteessanne. Tytär kyllä ymmärtää äitinsä järkytyksen ja hämillään olon. Voi vain kuvitella miten vaikeaa tyttärellä on ollut kertoa kaikesta. Mielessään pyöritellyt pitkään uskaltaako vai ei. Mahtavaa että asiat tulivat esiin. Nyt pallo on äidillä. Tsemppiä!
 
Ite on nuoruudessa tullut tehtyä nuo mitä tyttäresi sinulle kertoi, paitsi tuo biseksuaalisuus...
oon viillellyt, kokeillut kaiken näköistä.
ja tiedän että oon saanut sen salattua koko perheeltä. ehkä jonain päivänä voin kertoa äitille...
mutta se on mennyttä elämää, tehtyä ei saa tekemättömäksi. nostan hattua tyttärellesi että kertoi kaiken!
 
Ei tulisi mieleenkään kertoa äidilleni omasta varhaisnuoruudesta ja nuoruuden toilailuista. Ei varmaan paljon tiedäkään, väläyksiä vain niistä tilanteista, mihin poliisit ja sosiaalihuolto on vedetty mukaan, mutta itse syistä ym. saa olla autuaan tietämätön koko ikänsä. En ymmärrä miksi tyttäresi edes piti mennä sinulle tuollaista kertomaan, jos ovat menneitä asioita. Tuo biseksuaalisuus tietenkin oli hyvä kertoa, mutta nuo muut oli ihan tarpeetonta äidin kiusaamista.
 
Mä oon viiltänyt itteeni,ja yrittänyt itsemurhaa mun äiti on lukenut mun päiväkirjasta nämä mutta ei kyllä mitenkään yrittänyt auttaa..

hiljattain kerroin että perhepäivähoitajan poika hyväksikäytti mua lapsena mistä ei ollut tietoinen eikä osannut aavistaakkaan..

vielä kuitenkin kertomatta että mun mummuni onneksi nykyään jo ex kumppani hyväksikäytti myös.
 
Onnittelut siitä että olet onnistunut äitinä niin hyvin, että tyttäresi kuitenkin kertoi noista. Itse en kertoisi omalle äidilleni yhtään mitään tuollaisista, se on sen lajin idiootti, että vetäis kolmen vuoden kännit ja ranteet auki.
 
Ilman muuta soitat tytölle hetimiten.
Jos ei sanoja löydy, niin voithan sinä sen sanoa. Kertoa, että pää meni sekasin, ja ajatukset pyörii, mutta muistat mainita, ettei millään pahalla tavalla tyttöä kohtaan.
Kysyt haluaako tyttö puhua asiasta vielä myöhemmin, kun ajatuksesi ovat selkeytyneet.
Muista kertoa, että rakastat,ja kiittää, että kertoi, sekä pahoitella, ettet ole huomannut hänen pahaa oloaan.
 
Kiitos neuvoistanne :)

Joku taisi epäillä tuota huumejuttua ja viiltelyä, mutta itse en siis kyseisestä asiasta tiedä mitään. En tiedä mitä huumetta tyttö käytti, hän ei sitä kertonut enkä itsekään kysynyt, kun olin shokista hiljainen.

Haluaisin kyllä soittaa ja kertoa, että hän on yhä rakas tyttäreni ja olen ok kyseisestä avautumisesta, mutta jotenkin olen niin järkyttynyt. Kukaan ei ole täydellinen tietenkään, en ole häntä yrittänytkään mikskään pyhimykseksi kasvattaa, mutta tarkoittaako se ''ei-täydellinen'', että pitäisi päihteitä käyttää ja viillellä itseään?

Jos tytölle soitan niin en yhtään tiedä mitä sanoa. Itselläni ei ollut mitään hurjaa nuoruutta, ainoa päihde mitä itse olen käyttänyt, on alkoholi ja sitäkin aika harvoin, tupakkaa olen joskus maistanut mutta en polta, huumeita en ole koskaan ymmärtänytkään. Kaikki nuo asiat ovat niin järkyttäviä, että tuntuu etten saa sanaa suustani jos tytölle soitan :/

Kuvittelisi että tuollainen saisi tuntemaan syyllisyyttä ja yrittämään olla parempi äiti vastedes. Olet ollut puusilmäinen ja tunteeton ja tyttäresi on voinut huonosti, ja nyt kun saat siitä tietää vain äimistelet omaa pahaa oloasi sen sijaan että olisit nyt(kään) tyttärellesi tukena ja äitinä.

Onneks et oo mun äiti.
 
Nyt äkkiä ap järki käteen. Olet itsekäs kun mietit omia tunteita ja sitä miten järkyttynyt itse olet. OLET ÄITI. Mieti lastasi ja mitä hän miettii kun on paljastanut sinulle varjelluimmat salaisuutensa vihdoin vuosien panttauksen jälkeen ja sinä teet just sen mitä hän varmaan on pahiten pelännyt eli katkaiset välit, vaikkakin vain hetkellisesti.

Nyt heti otat yhteyden tyttöösi ja kerrot että olet tosi pahoillas että hän on kokenut tollasia asioita ja et ole pystynyt olemaan hänen tukenaan ja toivot että jatkossa hän pystyy puhumaan vaikeuksista sinulle kun ne on ajankohtaisia, sillä onhan hän sinulle äärimmäisen rakas ja tärkeä.

Tekoja ei tarvitse hyväksyä, ne on ollutta ja mennyttä. Niitä on turha murehtia. Tyttö on ollut tosi nuori ja tehnyt vääriä valintoja, ei ole ensimmäinen eikä viimeinen ja kaikenlisäks vahingoittanut korkeintaan itseään teoillaan.
 
Viimeksi muokattu:
Jos noi sen jutut on totta niin on vissiin voinut aika pahoin.

Jos ei ole totta niin mikäköhän saa nuoren kertomaan tuollaisia asioita äitiä järkyttääkseen? Tiedän siis nuoria jotka ihan huviksene kertovat rajuja juttuja jotta mamma saisi pultit, mutta kertoohan sekin jostain...

Mä muutin vanhempien luota 16-vuotiaana enkä todellakaan kertoisi mutsille mitä oikeasti olen tehnyt ennen sitä ja varsinkin sen jälkeen. Mulla ei ole mitään syytä saada sille paskaa oloa.
 
Nuo jutut voivat kuulostaa pahemmilta mitä ovat (tyyliin jos esim huumeet ja viiltely ovat olleet kertaluonteisia kokeiluja, alkoholin käyttö satunnaista jne) tai voi olla että taustalla on jotain vakavampaa ja isompaa mistä tyttösi haluaisi sinulle kertoa ja aloitti kokeilemalla avautua noista.

Tällä hetkellä ilmeisesti asiat ovat kuitenkin hyvin? Masennuksesta selvitty ja huumeet ei kuulu elämään, aikuisen ihmisen kohdalla alkoholi ja tupakka nyt ei ole mitään vakavia asioita jos alkoholiin ei liity riippuvuutta. Seksiaalinen suuntautuminenkaan ei ole mikään paha juttu, ihan hyväkin että tyttö uskaltaa olla oma itsensä eikä sitä peitellääkseen esim hakeudu huonoihin heterosuhteisiin.

Mutta kannattaa yrittää päästä järkytyksen yli ja ottaa tyttöön yhteyttä, vaikka ihan normaaleissa merkeissä kysellen miten on kotiutunut jne. Varmasti hän odottaa sitä yhteydenottoa n
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiedän;26029971:
Tässä ap:lle hyvä neuvo. Tämä on ainut vaihtoehto nyt teidän tilanteessanne. Tytär kyllä ymmärtää äitinsä järkytyksen ja hämillään olon. Voi vain kuvitella miten vaikeaa tyttärellä on ollut kertoa kaikesta. Mielessään pyöritellyt pitkään uskaltaako vai ei. Mahtavaa että asiat tulivat esiin. Nyt pallo on äidillä. Tsemppiä!

Meillä kävi kanssa näin, lapsi keroi biseksuaalisuudestaan vastan muuttonsa jälkeen. Ensin järkytyin, sitten järkytyin sitä, että järkytyin - olin olevinani hyvin suvaitsevainen - ja nyt koko asia on luonnollista. Onneksi sanoin heti kuultuani, että rakastan lastani edelleen hyvin paljon.

Lapsi sanoi, että asian kertominen meille oli hänen elämänsä vaikein asia. Sitä olen surrut, että hän on ihan oikeasti pelännyt meidän reaktiota, pelännyt, että me hylkäisimme hänet. Vieläkin tulee kyyneleet silmiin. Toivottavasti hänellä ei ole enää isoja asioita, joita ei uskalla kertoa.
 
  • Tykkää
Reactions: Arwen Undomiel

Yhteistyössä