Toggle sidebar

Huhtikuun helmet 2011 **marraskuussa**

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja snowball
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Heipähei mammat!

Tuli tuossa mieleen et onko muita jotka ois synnyttäny perätilassa? Minkälaisia kokemuksia? Mulla saatto olla jopa helpompi kun normi raivotarvonnassa, olihan tuo synnytys muutenkin nopeampi kuin ensimmäinen :) Kummatkin lapset ollu vielä suht pieniä, tyttö synty 38+2 ja paino 2760g ja poika 38+4 3195g.
 
heippa!
Vauvaa käyty kurkkimassa tänään, tai oikeastaan kävin vaan lääkärillä tarkistuttamassa kohdunkaulan tilanteen kun supistelee,mutta ultrasi pikaseen vauvaakin. Toinen tuolla taitaa viihtyä seisoma-asennossa, ja liikkeet tuntuukin ihan tuolla alhaalla. Kullemma mahtuu vielä olemaan suorana toinen tuolla. Hyvin siis tilaa :D Tainnut olla kyllä tilaa aina loppuun asti kun aikasemmatkin vauvana ihan loppuviikoillakin heittivät kuperkeikkaa vaikka isoja olivatkin.

Santtu,niinkuin muutkin kommentoineet niin varmasti ihan normaalia että tunteet menee laidasta laitaan. Itselläkin tämä raskaus ollut henkisesti jotenkin rankka, jossain vaiheessa mielessä kävi jopa tosi ikäviäkin asioita kun meni miehen kanssa huonosti, pelotti oma jaksaminen kun lapset muutenkin pieniä ja vauva tulossa jne.. Nyt kun kaikki muuten ok niin sitten mieli myllertää muuten vaan, mies aika usein saa mut tosi ärtyneeksi pelkällä läsnäolollaan :D
Niin ja vauvan synnyttyä myös voi nuo tunteet vaihdella,niinkuin joku jo kertoikin, itselläni oli tosi vaikea eka synnytys,olin tehollakin yön ja erossa vauvasta. Ja pitkään tosi kipeä. Niin siinä ei silloin alkuun syntynyt oikein mitään suhdetta vauvaan,se tuli vasta sitten pikkuhiljaa. Kun taas toisen synnytys oli ekaan verrattuna helppo ja toivuin tosi nopsaan,niin tunteet vauvaa kohtaakin tuli samantien. Itse en kuitenkaan ainakaan ole näistä huolta tai huonoa omaatuntoa kantanut, yhtä rakkaita nyt ovat kumpainenkin :heart:
Ja hienoa Santtu kun sen ajan sait neuvolapsykologille! :)

Niin joo ja tuota sf-mittaa ei nykyään täälläkään mitata kun rv22 jälkeen,pyysin vaan mittaamaan ihan vertailun vuoksi :) Ei nuo itelläni ole koskaan mitään kertoneetkaan,ekassa oli suht normaalit nuo mitat,tai siis normaalit siellä ylärajoissa,ja tyttö oli yli 4,5kg ja pojasta taas alusta-asti meni paaaljon yli käyrien,rv37 mitta oli jo 39cm. Ja poika oli kumminkin pienempi,himpun vajaa 4kg. Veikkaan että istukan paikalla ainakin tekemistä mitan kanssa,kun pojasta istukka oli edessä mittaa kasvattamassa.
Mutta eipä kai tässä muuta tähän hätään.. :)
 
Merkkailen!

Santulle paljon jaksamista. Itse en ole tuosta asiasta kauheesti täällä puhunutkaan, miehelle vaa itkeny. Mulla se ongelma on taas tää, että kun tää lapsi ei ollut millään tavalla toivottu vielä tässä vaiheessa. Joten en myöskään ole osannut nauttia tästä yhtään. Koen itseni rumaksi, ällöttäväksi ja vaikka mitä...Ensimmäistä kertaa en nauti tästä kasvavasta mahastakaan. Syy on se, että yksinkertasesti oon aina ollut niin ylipainonen että oon niin pitkään inhonnut omaa kuvaa peilistä. Tytön jälkeen olin niin onnellinen vartalosta ja itsestäni niin ollut tää mahan kasvatus sellasta luokkaa etten tykkää...Nyt alan oikeastaan vasta nauttimaan tästä. Mahasta ja muustakin.
Mutta tilalle on tullut toinen. pelko synnytyksestä. Se on mulla jotenkin joka lyö mua paniikkiin...
Mutta siitä kirjottelen toisella kertaa, nyt tyttö tahtoo ruokaa.

Buam ja paavo 19+jotain...
 
Mielipidettä kaipaan:

Tilanteeni siis se että olen palaamassa töihin 8.12:tta päiväkotiin pientenpuolelle eli luvassa paljon nostelua ym ym.... Töissä en ole kenellekkään vielä kertonut. Joten siis miten tekisit; Kertoisitko vasta töihin mennessä, vai kävisitkö kertomassa jo ennemmin?? Esimiehen kanssa välit aika kehonot, siis ei muuten mutta häneen ei voi luottaa.. Juttu leviää heti.. Sinänsä se ei ole enää vaarallista kun viikkoja jo näin paljon! Mutta siis en osaa päättää kävisinkö paljastamassa itseni jo ennen vai vasta sitten...... Miten tekisit?
 
Onko sulla vakkarisopimus?
Jos ei ole niin en itse kertoisi, sen nimittäin tein itse ja uusi työsoppari odottaa kirjottamista, pelottaa että saanko sitä enää lainkaan, vaikka näin mulle luvattiin, siis siihen saakka kun jään äippälomalle.
Olis pitänyt olla kertomatta niin olisin saanut ihan varmasti ainakin toukokuun loppuun saakka.
Rehellisyyttä en välttämättä kannattas, itteä ainakin korpeaa kun menin asiasta kertomaan!

Teetkö töitä esimihen kanssa pävittäin vai näettekö harvemmin?
Jos näette harvemmin niin kerro vaan niille läheisille joiden kanssa teet enemmän töitä että josko voisitte jakaa hommia hieman.
Mulla esim.työkaverit vähensi heti mun taakkaa, ei tarvi enää pestä kakkapeppuja ja kaikki suuret nostelut jäi pois kun mulla maha menee tosi herkästi kipeäksi.

Huomenna jo tasan 17!!
 
Mulla on vakkaripaikka eli mitään menetettävää ei ole.... Ja tiedän että työkaverit keventää mahdollisuuksien mukaan taakkaani, mutta se vähän hiertää.. Sitä nostelua ja muuta on sielä muutenkin ilman yhtä vajaa"voimaistakin" työkaveria... En haluaisi olla taakaksi...

Tässä tuumailtuani ehkä musta se "kiltti" puoli nostaa päätään... Nyt tuntuu että olis ehkä fiksua kertoa jo nyt (tai ehkä mielummin rakenneultran jälkeen ensi viikolla), niin tietäis mun sijainen että työt jatkuu ja mut voitais kenties laittaa ennemmin ns.heittopussin osaan..

Ajattelee vaan niitä pieniä lapsia jotka on takertunut tuttuun hoitajaan ja sitten mut laitettaisiin sinne muutamaksi kuukautta jona aikana ehtii nippa nappa tutustua... Sitten revittäis jo irti....

Ääh... Jos olis silti ilkee ja vain es.miehen takia.... Mutta ääääääh... Kai mä vaan olen kiltti jne??
 
lysti: Mä kertoisin varmaan sitten rakenneultran jälkeen. Itse palasin töihin vajaa 4 viikkoa sitten ja kerroin pomolle asiasta np-ultran jälkeen.. ihme ja kumma se ei ollu levinny mitä sitten odotin..muut sai tietää sitten kun töihin menin. Työkaverit ei kyllä yhtään oo helpottanu mun taakkaani töissä..Lähihoitajana vanhusten parissa ja nostelua siis on paljon..Myöskin agressiiviä tilanteita jossa mahaani on käytetty nyrkkeilysäkkinä.. Eipä siinäkään ole työkaverit sanonu juuta eikä jaata..se banhus on vaan hoidettava jos se sattuu olemaan mun "ryhmässä". Toivottavasti sulla on asiat kivemmin työpaikalla :) Esimiehestä ei niin väliä mutta ne työkaverit muuten :)

Täällä ei edelleenkään tietoa liikkeistä. Alan jo kunnolla huolestumaan ettei vauva kasva normaalisti. Esikoisesta kumminkin tunsin jo viikolla 16+ ja istukkakin oli silloin edessä. No kaiketi vauva on vaan sellaisessa asennossa ettei tunnu liikkeet. Ensviikon pe olis ultra..pelottaa aivan kamalasti että siel ei kaikki oo kunnossa. :(

Yaden ja heinämies 18+0 poks!
 
PoKsuuuu viikko 19! :heart:
Uskomatonta, pian puolessa välissä! Pari päivää sitten iski paniikki, siis meille varmaankin tulee VAUVA!! :eek: Jumankauta.. Aika hullua.. Ihan semmonen oikee, elävä pieni rääpäle! :heart: Tää on jotenkin vieläkin niin utopistista.. hui-jui.

Santulle voimia!! :hug:
Harmillista että fiilikset on paskat.. Hyvä kuitenkin että pystyt niistä puhua, ja pääset juttusille! Ja täysin yhdyn edellisiin; kaikki tunteet on sallittuja, minkäs ihminen tunteilleen voi. Huonosti menis jos ei mitään tunteita olisi.
Mulla oli toi eka raskaus rankka henkisesti, yksin odotin. Jokainen aamu alkoi itkulla, jokainen päivä päässä risteili synkkiä ajatuksia. Mut ohjattiin neuvola psykologin pakeille, mutta ei sen tädin kanssa vaan oikein kemiat kohdannut, joten kävin vaan pari kertaa enkä sitten enää varannut aikaa. Emmä tiedä missä vaiheessa, varmaan joskus kun alkoi liikkeet tuntumaan, alkoi tulla semmosia enimmäkseen positiivisiä vauva-ajatuksia ja joskus olo oli sitten onnellinen jopa päivän. Pikkuhiljaa.
Takerru niihin pieniin onnenpilkahduksiin! :)
ViValle ja Myös kaikille muille jaksamista paljon!
(mulla ei meinaa millään nimimerkit iskostua päähän..:ashamed:)

Vauva hankintoja en oo vielä tehnyt yhtään. Jos ei lasketa pari vuotta sitten muutamaa jemmaan poimittua retro asua. Mä odotan sinne ultraan asti.. SItten vasta. Siis vielä 3 viikkoa ja sitten uskaltaa taas mennä minivaate osastoille!! :heart:

SF-mitasta oli jotain puhetta.. Mulla mitattiin se jo viime nvla käynnillä, rv 17+6. en nyt muista sitä tähän hätään.. Olikohan 17cm tai 19cm.

Voi Yaden, peukut pystyssä että kaikki on hyvin. Jospa esikoisella oli vaan parempi potku taktiikka. :)

Hih, mulla on nyt muuten työkaveri kenen kanssa jakaa näitä raskaus hömpötyksiä, tais olla tarttuvaa. :)

Mulla oli mielessä jotain mitä mä olisin vielä teidän kanssa jakanut, mutta nyt se on haihtunut sieltä.. Katotaan jos se joskus tulee takasin..

-unea & Möntti 19+0-
 
Santtu Hienoa että sait ajan ja pääset puhumaan asiasta =)
buam Voimia! Ite pelkään kaikista eniten sitä et tehdään sektio.Esikko syntyi sektiolla ja mitään hyvää ei asiasta jäänyt muuta kuin että vauva saatiin pelastettua.Tokasta kysyivät et haluanko sektion ja sanoin etten tod halua!Ainahan asiat ei mene niin että voisin alakautta synnyttää.

Ultra kuulumisia sitten =) Lääkäriksi sattui tosi mukava mies.Juteltiin ensin tästä raskaudesta ja miten piikittämiset on onnistuneet.Seuraava ultraus on rv30 jossei sitä ennen mitään ihmeempiä tapahdu.Tyttö painaa 369g :heart: Elikkäs 69g enemmän ku tällä hetkellä pitäis.Muuten mitoiltaan on "normi" kokoa ja vastas viikkoja 20+1.Painon puolesta taas viikkoja ois 20+5.Laskettua aikaa ei kuitenkaan siirretty.Mieleen hiipi ajatus et onkohan meille tulossa tomera tyttö =)
Huojentava tieto oli se et pystyn synnyttämään hys:ssä eikä tarvi naistenklinikalle lähteä.Sinne ku kuitenkin on pidempi matka.En varmaan ois suppareissa automatkaa sinne kestänyt...Lääkäri kuulosti närkästyneeltä ku kysyin asiaa.Turhaa neuvolassa siis ovat lietsoneet tätä asiaa :kieh:
Isikin pääsin mukaan ultraan mistä olen onnellinen.Nyt hänkin sit konkreettisesti näki että meille tulee vauva.Yllätys oli se että lääkäri itse kysyi sitä et halutaanko tietää sukupuoli.Hän sitten vielä "varmisti" että tytöltä näyttäis.

Ihanaa,siellä tulee lunta =)

Valkyria ja Masukki 20+2
 
Viimeksi muokattu:
Huomenta!

Mä jäin illalla ja yöllä miettiin tuota mun tekstiä. Toivottavasti kellään ei jääny kuvaa siitä, että oon tarkka ulkonäöstäni tms. Siis sellaista ylpeyttä, koska niin ei ole. Ois pitäny kirjottaa tuo teksti ajan kanssa, muutenkin siinä tyttö tuhisi lattialla ja mies kyseli et mitä kirjotan. Tuosta ulkonäöllisestä puolesta en oo sen kanssa jutellut.
Siis tää homma on mennyt näin, että ennen tuota tyttöä, laihdutin melkein 20 kg, ja tulin raskaaksi. Siihen asti aina raskautuminen on ollut vaikeaa tai sitten useat keskenmenot olleet vaivana. Mulla todettiinki sitten pco, johon sanoivat että oireetkin helpottuu kun painoa saa tippumaan. Siis suoraan sanottuna olin läski tuohon aikaan. Inhoan nähdä joka ikistä valokuvaakin noilta ajoilta ja toivon etten koskaan enää siihen joudu. Painoa ennen tytön raskautta tais olla 81 kg ja synnytyksen jälkeen jälkitarkastuksessa olin sen 69 kg, nyt paino oli neuvolassa 72. Että paino nyt ei sinällänsä ole noussut juuri lainkaan, kun alkuraskaudessa se oli sen 71.
Jotenkin sillon ku tää raskaus alko, mun oli tosi vaikeeta suhtatutua siihen masun kasvuun, vaikka jokainenhan sen nyt näkee että kyseessä on vauvamasu, ei mitään muuta, mutta se vika oli mulla itsellä päässä. Siitä oli tosi vaikeata päästä eroon. Ja joka kerta ku sitä murehdin, murehdin samaan aikaan sitä, että miksi ajattelen niin.
Onneksi nyt voin jo nauttia tästä. Arpia tms en pelkää, niitä tulee jos on tullakseen. Mun oma heikko itsetunto on saanut tän aikaan. Ja varsinkin se, että ennen olen aina kokenut itseni kauniiksi raskaana ollessa, mutta nyt näin ei ole ollut, vasta nyt alan kokemaan niitä tunteita jälleen.
Ja toinen syy miksen ole nauttinut tästä raskaudesta on se todellinen synnytyspelko. Mä en ymmärrä että mistä se on tullut. Mulla on takana 2 normaalia synnytystä, esikoisen jälkeen olisin uskonut että tämä olis tullut, kun vauvaa on elvytetty, mutta ei, vaan tää on tullut tuon tytön synnytyksen jälkeen. Joka siis oli kuin mallikirjasta tehty. Kaikki meni tosi hyvin. Synnytys kesti alusta loppuun 2,5 tuntia. Synnytys oli siis käynnistetty ja se käynnistettiin puhkaisemalla vedet. Kipulääkkeitä en ehtinyt saada, kun olin niitä vailla ei niitä enää ehditty antamaan, eikä tämäkään ollut järkytys sillähetkellä. Ponnistusvaihekkin on kestänyt 1 minuutin. Joten siis mistä ihmeestä tämä nyt kumpuaa????
Jokainen kelle oon kertonut asiasta, niin myös neuvolassa sanottiin että kyllä se siitä helpottuu, että tässähän on vielä aikaa, niin on, aikaa kyllä on, mutta kun se ahdistus on kasvanut päivä päivältä enemmän. Noin mäkin ajattelin alussa, että kyllä se kaikki unohtuu, että sitten vaan taas uudestaan, mutta ei, se vain kasvaa ja kasvaa.
Kyllä neuvolassakin sit se mun oma täti ymmärsi, ja kun juteltiin niin osasi ottaa asian niin ettei enää painostanut sitä että kyllä se unohtuu. Mikäli tää ahdistus sen suhteen vain kasvaa niin sitten meen sinne pelkopolille.
Sitä sanoin siellä, että enimmän vaikeuden mulla on molempien synnytyksissä tehnyt se, että mut on aina sidottu sänkyyn kiinni. Siis molemmat olleet käynnistettyjä synnytyksiä ja on ollut piuhat milloin mihinkin joten liikkumatilaa on ollut tosi vähän. Sen kun voisi välttää tällä kertaa ja saada kokeilla sitä suihkua tms siihen kipuun...

No, nyt meen panikoimasta tästä ja lähden käyttäämään koirat pihalla.

Ai juu, neuvolassa oli tiistaina kaikki ok. Laittelen tietoja myöhemmin ku tuun taas tähän.
 
tsemppiä ja voimia kaikille tunteiden myllerryksessä oleville. Ajoissa kannattaa tosiaan pyrkiä ammattilaisen juttusille. Ennaltaehkäisee myös odotusajan ja synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä. Omat tunteet on aika tasaiset. Välillä iskee fiilis, että mihin oikein ollaan ryhdytty kun on erityislapsi ja toinen muuten särmikäs tättähäärä jo valmiina. Mutta sit taas tulee niitä ihania onnen tunteita ja nautin raskaudesta. Mulla se huhtikuu sinänsä ei näyttäydy palkintona vaan tää raskausaika on jo niin ihmeellistä. Synnytystä en oo vielä uskaltanut kauheesti miettiä ja vauva-aika taas...no se tulee varmasti olemaan raskasta ellei tää kolmas sitten ole ihan erilainen kuin sisaruksensa. Uusimmasta vauva-lehdestä luin juttuja huonosti nukkuvista lapsista ja iski tajuntaan se kun lapset heräili tosiaan tunnin välein monta kuukautta yötä päivää.....omat unet oli ihan nolla. huh, miten sitä jaksaa... Mutta ei passaa liikaa ajatella sitäkään. Tilannehan voi olla ihan toinenkin.
 
Rakenneultra oli tänään. Vauva oli kasvanut hyvin ja vastasi viikkoja. Kovasti siellä liikkui :) Kaikki oli ok. Sukupuoltaan hän ei suostunut paljastamaan. Oli jalat niin ristissä ettei jalkoväliä juuri näkynyt.
 
Jos mua jokin synnytykseen liittyen pelottaa, ni se on se että jos tulee jotain ongelmaa raskaudessa, etten voiskaan mennä oulaskankaalle synnyttämään. Ja sit se, ettei vaan synnytyksessä tuu mitään komplikaatiota, että joutus kaikenmaailman toimenpiteitä tekemään tai jopa sektioon. Kun haluan luomuna synnyttää, ja haluan tehdä sen nimenomaan oulaskankaalla koska en luota että esim kokkolassa sitä niin tuettais. Mitä isompi laitos, sen pahempi...
Raskaudesta oon nauttinu ihan kunnolla, vaikkei sitä vieläkään taho aivan tajuta että meille tulee vauva. Jotenki ei tavallaan käsitä että mitä se tarkoittaa ja että miten se on mahdollista. :D

Ensimmäistä masukuvaa pistin tonne kuvapinoon, olematon pömppä. :D Odotin ja oletin että näillä viikoilla ois jo ihan selkeästi näkyvä, läskeistä huolimatta, ku oon lyhyt (158cm) ja kohtu eteenpäin kallistunut. Mutta ehtiihän sitä vielä tuskailemaan ison mahan kans. :)
 
Ekaksi onnea kaikille hyvistä ultra kuulumisista!!:heart:

Piti tulla tänne marmattamaan paskaa oloa!!!:stick: Oon viime yön valvonu mun selän kanssa, koko selkä, alaselkä ja vasemmalla puolella issias oli niiiiiiin saamarin kipeenä että itkua tuhersin.:headwall: Ja eihän noissa viel sit mitään kun molemmat jalatki oli aivan saamarin kipeet, varsinki toi vasen kinttu kun sillä puolella on se issias niin se koko jalka sit kipeytyy tosi herkästi ja koko pohje on kova kuin kivi...: / Olo oli aamulla kyllä tosi kamala ja kun ei voinu yrittää nukkuakkaan kun meijän kaks ja npuolvuotias tehopakkaus heräsi aamulla ja sitten piti viel suoriutua ite iltavuoroon töihin.:| Voin sanoa että olotila ei tällä hetkellä paljon kyllä naurata... Sitten tuli viel huono omatunto kun tuntu et palo tytön kans tosi helposti pinna aamulla ja päivällä kun olin niin väsynyt ja tuli sitten siihen sillä tavalla purettua omaa huonoa oloa.:'( Harmittaa ihan vietävästi, pyysin kyllä tytöltä anteeksi sitä että äiti on ollut huonolla tuulella, ennen ku vein sen hoitoon illaksi... Mutta sellanen purkaus tänne tällä kertaa, nyt takas töitten pariin...

liinukka83 ja mytty 18+2
 
Rakenneultrasta selvitty!
Kakaralla oli kaikki hyvin. Mitään poikkeavaa ei löytynyt vaikka lääkäri intoutui opiskelijan kanssa ultraamaan oikein huolella kun oli kuulemma poikkeuksellisen hyvä näkyvyys. Lapsivettä sopivassa kohtaa ja vain vähäinen eristekerros mahan päällä. Kovin oli vilkas ja sitähän he ihmettelivät moneen kertaan. Liikket tuntuu tosi hyvin ja koko ajan ihan kuin isoveljensäkin. Hullu venkoilija.
Istukka olikin sitten eri sorttia. Se on edessä, ja vähän takanakin ja kohdunsuullakin. Sen selvittämiseen onko se kohdunsuulla meni hillittömän pitkä aika alakautta ultraamista ja lopputulos oli että kai se on. Kyllä se todennäköisesti on istukkakudosta. Eli ei ihan normaali, mutta toimii hyvin. Viimeksikin se kyllä siirtyi pois kohdunsuulta ihan hyvissä ajoin.
Ota tosta nyt selvää. No ylimääräinen ultra on ihan kiva juttu kuitenkin =)

Kotilohikäärme ja Wilbert(-ina) 19+6
 
Viimeksi muokattu:
Onnea kaikille ultrassa käyneille hyvistä kuulumisista :) Yksi tuttunikin oli tänään käynyt, ja tietävät nyt sukupuolenkin. Ei malttais odottaa 1,5vkoa omaa ultraa!

Niin ja Buamille piti kommentoida,että mulla vähän samalaisia tunteita, kun itse kovalla työllä 16kg laihdutin kun toinen lapsi oli alle 1v.. Ja nyt kun taas raskaana niin paino nousee jotenkin aivan sairasta vauhtia,nyt käytössä ne 44 kokoiset housut mitkä ennen laihdutusta oli. Tuntuu että kaikki se työ ja vaiva minkä näin "valuu hukkaan" :/ Tunnen itseni tosi isoksi taas. Mahasta kyllä tykkään kovasti. Ja kuitenkaan en taida olla valmis edes tekemään mitään rajoirttaakseni tätä painonnousua, kun minun tekee kokoajan mieli syödä, ja tulee sitten syötyäkin, niin ihmekös tuo että paino nousee. Vähän pinnallistahan tuo on mutta mutta.. minkäs sitä ajatuksilleen mahtaa :)
 
mmaarita eikös sulla oo jo enemmän päiviä yli 20 kun mulla on kaks päivää myöhemmin la ja nyt rv 20+1.
Tänään on ollut alaselkä, alavatsa ja kaikki siitä alaspäinkin kipeenä. sit oon joutunut paljon olemaan jalkeilla ja liikenteessä niin on ollut tosi hankala olla. liekö sitten taas niitä löystymiskipuja. Mutta pitänee seurailla ja sitten sitä tukivyötä olla vailla.
Eilen kävin sitten kirpparilla ja ostin pussillisen unisex vaatteita vauvalle, pääsääntöisesti 60cm. Pari bodya oli 56cm. Myös kestovaippoja löysin muutaman. Nyt sitten oon niitä lasten kans hypistellyt. Tällä kertaa olikin vara valita. Tosi paljon oli pieniä kamppeita myynnissä ja olis siellä ollut hoitoalustoja, pinnansuojia, vauvan lakanoita ja niin edelleen mutta jätän ne hankinnat sitten myöhempään.
Ihania rakenneultra kuulimisia muutamalla =) Toivottavasti mulla on torstaina yhtä hyviä uutisia.
liinukka83 tuttuja fiiliksiä nuo. Väsyneenä ja kipeänä ei aina jaksa olla kärsivällinen....
Tuntuu että tää maha kasvaa ihan silmissä. Ja paino on kans ottanut harppauksen eteen päin.
 
Viime päivät oon ollut jotenkin hirveen väsyny.Olen joutunut nukkumaan parin tunnin päiväunia.Tiiä sitten olenko kipeeksi tulossa vai onko muuten vaan väsy.Esikko on 5pv ollut kipeenä ja nyt on sit ainakin angiina.Maanantaina saadaan tulokset et onko muutakin.
Vk:nloppu ollaan miehen kans kaksin kotona.Huomenna varmaan tehdään ruokaa yhessä ja lämmitetään sauna.Vietetään vaan aikaa kaksistaan :heart:
Vauva tuntuu olevan paljon päiväs aikaan hereillä.Lääkäri sanoikin ultrassa et kova myllääjä on :heart:

Hyvää viikonloppua kaikille =)

Valkyria ja Masukki 20+3
 
Alkuperäinen kirjoittaja Valkyria:
Kotilohikäärme Hb on laskenu 156:sta 130:n.Varmaan on laskenut tosta 130:sta edelleen : /
Click to expand...

Mullakin on yleensä ollu jotakin 160 hujakoilla. Kaks viikkoa sitten oli 136 ja nyt 117. Päänsärky, huimaus, väsymys ja hengästyminen kuulemma johtuu siitä. Ei muuten ole niin matala mutta kun normaalitila on niin eri niin vaikuttaa kuitenkin inhottavasti.
 
Kuinka usein teiltä on mitattu hemoglobiini?
Mulla on mitattu joskus syyskuun puolivälissä, silloin oli muistaakseni 136. Nyt ei ole ollut mitään puhetta sen mittaamisesta. Seuraava neuvolakin on vasta 23.12.2010. Voiko sitä käydä jossain mittaa ilman lähetettä esim. jollain pikakokeella? Alkoi vaan mietityttämään, kun jos se noin nopeasti voi laskea kuten Kotilohikäärmeellä ainakin.... Neuvokaas näin esikoista odottavaa, olisiko syytä varmuuden vuoksi aloittaa jo hyvissä ajoin omatoimsesti syömään rautaa?

Selvittelin tällä viikolla pikkaisen vauvavakuutusta. Onko kuinka moni miettinyt sen ottamista jo ennen vauvan syntymää? Me nyt selvitellään asiaa ja jos otetaan, niin varmaan Tapiolasta, jossa kotivakuutus. Ollaan pieneltä paikkakunnalta, jossa esim. yksityislääkäripalvelut ovat olemattomat. Siskoni puolestaan hehkutti vakuutuksen erinomaisuutta, kun asuvat pääkaupunkiseudulla ja käyvät aina kaikki lääkärikäynnit yksityisellä vakuutuksen piikkiin.

Mukavaa viikonloppua:flower:
 

Similar threads

snowball
Huhtikuun helmet 2011 **lokakuussa**
Viestiä
387
Luettu
27K
Lapsen saaminen
snowball
snowball
snowball
Huhtikuun helmet 2011 **elokuussa**
Viestiä
740
Luettu
25K
Lapsen saaminen
talitintti80
T
snowball
Huhtikuun Helmet 2011 *** tammikuussa***
Viestiä
281
Luettu
24K
Lapsen saaminen
Milas
M
snowball
Huhtikuun helmet 2011 ** joulukuussa **
Viestiä
278
Luettu
22K
Lapsen saaminen
snowball
snowball
snowball
Huhtikuun helmet 2010 **syyskuussa (ja vähän elokuussakin)**
Viestiä
546
Luettu
34K
Lapsen saaminen
snowball
snowball

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa