V
villeri
Vieras
Heips. Lyhyesti; olemme reilu parikymppisiä pari, yhdessä 3,5 vuotta. Olemme asuneet yhdessä pari vuotta, mutta kesät olemme (niin kuin nytkin) työn vuoksi eri kaupungeissa, eli siis vkloppuisin näemme. Viimeisen puolen vuoden aikana mieheni ei ole enää halunnut minua fyysisesti, eikä oikeastaan ole näyttänyt liikaa muutakaan hellyyttä. Hajoan siihen. Olen kysynyt monia kertoja, onko hänellä joku toinen. Ei todellakaan kuulemma. (Ja uskon kyllä siihen) Olen sanonut, että erotaan, en jaksa tätä tilannetta. Hän ei todellakaan halua erota, kuulemma kuvittelen kaiken. En jaksa sitä, että tunnen oloni yksinäiseksi jatkuvasti. Inhoan sitä tunnetta, että minussa olisi joku vikana, kun hän ei halua minua. Kaipaisin niin paljon sitä, että hän ottaisi lähelle ja syliiin. Kun menen toiseen kaupunkiin hänen luoksensa vklopun viettoon, hän ei ikinä itse ehdota, että tekisimme jotain yhdessä, hänellä saattaa olla muita menoja...Ongelma on siis se, että mitä hän ajattelee. Mihin hävisi se kaikki hellyys ja aloitteenteko hänen puoleltaan? Miksi ei sitten halua erota? (Sekin minulle parempi vaihtoehto kuin tämä). Aikaisemmin kaikki on ollut ihan ok, mutta nyt...tunnistaako kukaan miestyyppiä, mikä avuksi. Kuitenkin, luulen, että jos oikeasti eroaisimme, niin häneltäkin alkaisi aloitekykyä löytymään, mutta nyt olen vain itsestäänselvyys hänelle. EI hyvällä eikä pahalla, ei puhua pukahda siitä, mikä hänellä on tai mikä minussa on vikana.
