Muuttaako yhteen vaiko eikö...

[tiitsu]

Kyllä muuten ottaa aivosta.... Miesystäväni sanoo rakastavansa minua ja olen kuulemma ainut ihminen kenen kanssa hän voisi mennä naimisiin. Kuitenkin hänellä on syynsä ettei voida edes asua yhdessä, kun hänen parikymppinen ""poikavauva"" asuu vielä kotona. Minulla itsellänikin on kaksi lasta enkä ole koskaan ajatellut että he olisivat esteenä meidän yhdessäololle. Olemme seurustelleet jo vuosia sitten ja nyt olemme jälleen olleet kaksi vuotta yhdessä.... Kummankaan asuntoon emme mahdu ja yhteen ei kuulemma vielä voida muuttaa pojan takia, tuntuu jotenkin ettei mitään miestä olekkaan. Rakastan häntä yli kaiken ja hän minua, mutta meidän töiden vuoksi voimme olla noin kaksi tai kolme yötä viikossa yhdessä(välillä ei yhtään). Millä saada miehen pää kääntymään????? Tuntuu hölmöltä että aikuiset ihmiset ei voi tehdä mitä haluaa. Aik
uinen lapsi määrää kaiken...

 

[Jenna]

Joko mies käyttää aikuista poikaa tekosyynä siihen ettei voi muuttaa yhteen, tai sitten poika on hänelle niin paljon tärkeämpi kuin suhde sinun kanssasi ettei yhteenmuutto tule tapahtumaan kuin ehkä pojan ehdoilla. Kummassakin tapauksessa mies ei vain tarpeeksi paljon halua asua kanssasi.

Ehkä hänelle riittää suhde sellaisena kuin se nyt on, eikä hän haluakaan asua yhdessä, mutta ei vaan saa sanottua sitä sinulle suoraan, kun luultavasti pelkää että loukkaantuisit.

 

[nainen 30+]

Eiköhän tuo ala olla jo ajan kysymys. Tuskimpa tuo ""poika"" ikuisuuksia enää isänsä kanssa tahtoo asustella!

Onko teillä molemmilla omistusasunnot. Eli ajattelin vain miten käytännössä ajatelitte asumisen järjestää.

Eihän mikään estä jo nyt katselelmasta sopivaa asuntoa ""sillä silmällä"".

Mitä tuo ""poika"" tekee onko lähdössä opiskelemaan, onko töissä jne. Voisiko poika jäädä vuokralle jos asunto on miehen.

Vai ajattelitteko ostaa yhdessä isomman jne. Vai muuttaisiko mies teidän kanssanne. Riippuu niin paljon olosuhteista miten asioita voidaan järjestää.

Mutta tuosta, etteihän tuo ""poika"" mitään määrä, kuten kirjoitit. Eikös tuo kaikki riipu miehestä itsestään?! Kun tuntuu, että katkeruutesi kohdistuu nyt väärään osoitteeseen. Kun ajattelet, että ""poika"" on esteenä. Kun tosiaan nuo kaikki riippuu miehestä itsestään, ei pojasta.

Ja vielä, jos asutte vuokralla, kuinka paljon isompi vuokra olisi isommassa asunnossa. Vaikka siten että sinä lapsinesi muuttaisitte isompaan asuntoon ja mies tavallaan teidän kanssanne. Vaikka virallisesti asuisikin pojan kanssa. Olisiko teillä varaa maksaa puoliksi hieman suuremman asunnon kulut. Vaikka mies pitäisikin oman asuntona.

Jos hintaero isomman ja pienemmän asunnon välillä olisi esim. 50 euroa/kk, voisitteko maksaa puoliksi vaikka tuon verran enemmän? Ajattelin vain, että jos poika muuttaisi kokonaan omilleen, niin isukki voisi jopa tuon verran joka tapauksessa ""avustaa"" poikaansa. Ja tuo tilanne on kuitenkin väliaikainen. Eli luulisin, että hetkisen kuluttua poika kuitenkin muuttaisi omilleen.

 

[Inhorealisti]

Annas kun arvaan. Sinä haluaisit tehdä mielesi mukaan, mutta mies pitää päänsä. Sinä projisoit kiukkusi siihen tilanteeseen syyttömään poikaan.

Suhtautuisitko yhtä välinpitämättömästi omiin lapsiisi? Entäs, jos miehesi itkisi, kun te, aikuiset ihmiset, ette voi tehdä mitä haluatte sinun lastesi vuoksi? Mitenkäs sitten sanasi asettelisit?

 

[Siina]

Kerronpa tässä vain meidän tarinaa..
Minulla 3 lasta olemme seurustelleet nyt 3 v. Vanhimman ""patistin"" muuttamaan pois kotoa 20 v:na, koska miesystäväni ei selvästikään tullut toimeen hänen kanssaan. Ideana oli, että voisimme sitten muuttaa yhteen (miehellä ei ole lapsia)--ei onnistunut, nyt oli asuntoni liian ahdas.
No, aloin katselemaan isompaa asuntoa ja siinä vaiheessa otin miehen mielipiteitä huomioon--asunnon etäisyys mm hänen työpaikastaan (sanoi, ettei muuta sinne, jos on liian pitkä työmatka..)--asuinlähiö (jotkut lähiöt eivät sopineet maineensa puolesta hänelle..)
Asunto löytyi ja muutto tapahtui, mies toki auttoi muutossa. Kun kyselin, että koska hän muuttaa sinne, vastauksena oli nyt että vuoden päästä korkeintaan, kun on saanut omat kulutusluottonsa maksettua. No, siihenkin jotenkin vielä pitkin hampain myönnyin.
Nyt tilanne on se, että mies suunnittelee vaan uusia hankintoja omaan kotiinsa eli lisää luottoa tulee ottamaan. Tästä olen vetänyt sen johtopäätöksen, että mies ei TODELLAKAAN halua yhteenmuuttaa, ei vain ole ollut miestä sitä minulle kertomaan....
No, jokaineen taaplaa tyylillään ja elää elämäänsä niinkuin haluaa. Minä en kuitenkaan aio enää juosta kahden kämpän väliä !