Hulluimmat ohjeet mitä olet saanut?

[pilviini]

En muista kovin ihmeellisiä neuvoja, mutta yleensäkin pikkuvauvan äidin tissit tuntuu olevan kaikkien yleistä riistaa. Voidaan kysellä surutta imetätkö, ja muistakin imettää niin kauan kuin mahdollista! Voidaan tulla tuijottamaan viereen paljaita tissejä kesken imetyksen jne. Lisäksi olen kuullut paljon kommentteja urheilemiseen liittyen. Nyt pikkukakkosenkin kohdalla rv 39 saan kuulla ihmettelyjä vääntäytyessäni jumppaan. Mitä jos synnytys käynnistyy nyt? Entä jos käynnistyy, sairaala on yhtä lähellä kuin kotisohvalta katsottuna. Sama virsi jatkuu lapsen syntymän jälkeen. Nytkö jo aloitan urheilemisen? Vauvahan on vasta kaksi kuukautta, varo ettet saa kohdunlaskeumaa! Aiheellisia neuvoja, mutta mutta, enköhän minä itse osaa jonkin verran ajatella ja tunnustella omaa kehoja ja mieltä. Vauva kyllä pärjää mukana massussa ja kaksikuukautisena tunnin kotona isän kanssa

 

[unicorn]

Aikanaan esikoisen ollessa reilun vuoden ikäinen hän oli puolisen vuotta perhepäivähoidossa ennen pikkusiskon syntymää. Poitsulle tuli tietysti korvatulehduskierre ja kun jälleen kerran häntä lääkärissä käytin, sattui päivystäväksi lääkäriksi jostain Venäjältä tai mistä lie siperiasta tullut "tohtori". Herra lekuri käski ehdottomasti ottamaan pojan pois hoidosta ja laittamaan hänet baabushkan eli isoäidin hoitoon. Kyllä pikkusen huvitti ja ärsytti kun kun toinen mummu istui pyörätuolissa ja toinen kävi töissä niinkuin muutkin... Laita siinä sitten lapsi mummulle hoitoon, joo. Samainen valopää käski myös hoitamaan korvatulehdusta siten, että olisi pitänyt laittaa hienohkoa hiekkaa uuniin lämpiämään ja hautoa veitikan jalkoja sitten siinä lämpimässä hiekassa. Varmaan vilustumista voi kenties noin hoitaakin, mutta korvatulehdusta... eikä tämä äijä olisi millään kirjoittanut pojulle lääkereseptiä vaikka oli reppana tosi kipee.

 

[Mussupussu]

sattui päivystäväksi lääkäriksi jostain Venäjältä tai mistä lie siperiasta tullut "tohtori". Herra lekuri käski ehdottomasti ottamaan pojan pois hoidosta ja laittamaan hänet baabushkan eli isoäidin hoitoon. Samainen valopää käski myös hoitamaan korvatulehdusta siten, että olisi pitänyt laittaa hienohkoa hiekkaa uuniin lämpiämään ja hautoa veitikan jalkoja sitten siinä lämpimässä hiekassa. Varmaan vilustumista voi kenties noin hoitaakin, mutta korvatulehdusta... eikä tämä äijä olisi millään kirjoittanut pojulle lääkereseptiä vaikka oli reppana tosi kipee.

Juuri tämän takia meillä on vakuutus vauvalle.

=)


Hulluja ja hassuja neuvoja satelee joka puolelta, varsinkin imetyksestä. Joku mainitsi tuossa tissien tuijottelusta. Se on sama asia kuin raskaana ollessa; vatsaa saa tuijottaa, kommentoida ja tökkiä. NOT! Ikävintä oli sairaalassa imettämistä opetellessa kun rempseä yöhoitaja rupesi läpsimään. Ymmärrän kyllä ihan puhettakin.

Murheen kryyni on ollut myös vauvan paino. Sekä minä itse että mieheni olemme olleet todella pienipainoisia syntyessämme (n. 2,7 kg täysiaikaisina) ja TOTTAKAI myös meidän jälkeläisemme ovat poikkeuksellisen pieniä. Syynäys ja pelottelu alkoivat rv 28 ja jatkuvat edelleen. Vauva syntyi täysiaikaisena, pienenä ja täysin terveenä, kaikesta ronklaamisesta, käynnistyspelotteluista yms. huolimatta. Laskimme, että vauvan synnytys on tullut maksamaan yli 300 euroa pelkillä terveyskeskusmaksuilla, ei siis kertaakaan olla yksityisellä käyty. Nyt ravataan viikon välein neuvolassa ja aina siellä todetaan että pituuskasvu tosi hyvä, päänympärys kasvaa hyvin, mutta painoa sais olla enemmän! Eihän tää pikkiriikkinen vauva voi mitenkään viikossa hypätä sinne "sugarbabyjen" kanssa samalle käyrälle. Haloo! Joo ihan hyvä että ollaan kiinnostuneita ja huolissaan mun vauvasta, mutta liika on liikaa! Josko ne jo seuraavan kohdalla uskoisi koon olevan geeneissä...

 

[Maaria -76]

Mulla on nyt eka raskaus, eikä kukaan muu kuin anoppi ole onnistunut laukomaan typeryyksiä, mutta viimeksi osui tosi surkea lääkäri keskenmenoni jälkitarkastuksessa. Hänen mielestään minun olisi pitänyt mennä ensimmäiseen ultraan jo paljon ennen viikkoa 10, jolloin siis alkion todettiin lakanneen kehittymästä viikolla 6 ja todettiin alkamassa oleva keskenmeno. Koska "jotain olisi ehkä voitu tehdä tämän estämiseksi". Siis täh, viikolla viisi vai? Lisäksi hän patisti minua "täydelliseen terveystarkastukseen" ennen seuraavaa raskautta (kyseessä oli ensimmäinen keskenmenoni), kyseli olinko keskenmenon aikaan lentänyt lentokoneella tai ollut flunssassa tai muuten stressaantunut (koska nämä asiat voivat ilmeisesti aiheuttaa keskenmenoja), ja ehdotti että pitäisi ainakin kuusi kuukautta odottaa ennen uutta yritystä. Ja sitten hän vielä kysyi että mihin aikaan kuusta kuukautiseni yleensä tulevat. Siis häh? Mihin aikaan kuusta? Ja kyseessä oli siis naislääkäri, varmaan hänen kiertonsa oli sitten tasan 30-31 päivää.

Tämä tapahtui kyllä ulkomailla mutta varsin maineikkaalla yksityisellä lääkäriasemalla.

 

[SusSoo]

Akkamänty :wave: mun mielestä tuo tyynynliinajuttu ei ollut mitenkään outo... Mä nimittäin olen myös sitä mieltä, että vauvan sängyssä pään alla pitää olla tyynynliina vaikka tyynyä ei olekaan Mä olen varmaan sitten myös jotenkin outo B)

Oma kokemus on nyt loppuvuodesta lääkärikäynnillä äitiyspolilla toistuvien keskenmenojen vuoksi. Takana siis kolme keskenmenoa viime vuonna eli neljäs raskaus oli menossa vuodelle 2008. Jännitti ihan kamalasti ja itkettikin, kun ei ollut vielä mitään tietoa onko siellä edes ketään asukkia matkassa mukana. Sairaanhoitaja halusi mitata verenpaineeni. Sanoin itkun keskeltä, että on ihan turha mitata nyt verenpainetta kun mua niin kauheesti jännittää. Nainen vain naureskeli ja sanoi: ai tämä verenpaineenmittausko on nyt niin jännittävää? Hei haloo!!! Minkähän takia mä sinne äitiyspolille ja ultraan olin tullut! Siinä vaiheessa mä melkein pyrskähdin nauruun itkun keskeltä, mutta onneksi mies sitten fiksusti sanoi, että ultrahan tässä nyt meitä molempia jännittää. Olisi ollut ihan kiva, että olisi shoitaja ehtinyt vähän vilkaista mun papereita etukäteen ja katsoa syyn minkä takia siellä ollaan... Mutta tekeville sattuu!

 

[Viuvauvou]

Mun neuvolatätiäinen sanoi lokakuussa sulan aikaan eka käynnilläni että nyt loppuu sitten tää hengenvaarallinen talvipyöräily...

Sama täällä. Neuvosta huolimatta olen jatkanut pyöräilyä ja lokakuun jälkeen on ollu täällä peräti kolme päivää, jolloin jätin liukkauden takia pyörän kotiin, muutenhan tuo maa on käytännössä ollut sula...