N
NytHarmaana
Vieras
Olenkohan mä tulossa hulluksi vai mikä mun on?
Mä en ole mikään jänishousu, en usko yliluonnolliseen, en pelkää pimeää, uskallan mennä yksin metsään karhuista huolimatta jne. Pelottavan leffan jälkeen voi olla hetken ilkeä olo, mutta se menee nopeasti ohitse.
Jostain syystä eilen iltapäivällä/illalla mua alkoi pelottaa, enkä yhtään tiedä miksi. Vaikka oltiin kotona koko porukka, minä, mies, vauva, kissa ja koira ja kaikki oli rauhallista, mulla oli tosi vauhko olo.
Illalla kun muut jo nukkuivat istuin tässä koneella. Ihan sellainen olo oli, että kaikki ei ole kohdallaan. Vähän kuin olisi ollut mukana jossakin kauhuelokuvassa. Koiran sain ulkoilutettua nipin napin. Verhot piti laittaa tiukasti kiinni. Ulkoa tullessa totesin, etä koiran huoneen verho oli auki, pihavalo näkyi sieltä. Hyvä, kun sain laitettua sen verhon kiinni, pelkäsin, että näen ikkunan takana valoa vasten jonkun. Järki kyllä sanoi, että tänne ei tule mitään hiippareita tuon koiran ohitse, mutta silti... Eikä mulla ole koskaan ennen tuollaista epäilystä ollut!
Aamulla mulla oli edelleen kummallinen olo, kroppa on koko ajan stressitilassa. Ikään kuin odottaisin jotakin pahaa tapahtuvaksi, mutta en osaa yksilöidä, mitä se olisi. Varmaankin on niin, että kun kroppa on tässä tilassa, mieli tulkitsee, että siihen on joku syy ja yrittää keksiä, mitä tässä nyt sitten pitäisi pelätä. Mulla alkaa vaan olla voimat kohta vähissä, kun lihakset on olleet pitkään jännityksessä kuin pitäisi olla valmiina säntäämään pakoon ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Asiaa ei auta se, että musta tuntuu, että olen viirahtamassa, ellen suorastaan tärähtänyt jo.
Taidan kuulostaakin hullulta...
:ashamed:
Ihan järjen kannalta ajatellen viisain kysymys taitaa kuitenkin olla, että miksi mun kroppani on koko ajan hälytystilassa? Miksi mun puolustusmekanismit eivät suostu ollenkaan offille?
Mä en ole mikään jänishousu, en usko yliluonnolliseen, en pelkää pimeää, uskallan mennä yksin metsään karhuista huolimatta jne. Pelottavan leffan jälkeen voi olla hetken ilkeä olo, mutta se menee nopeasti ohitse.
Jostain syystä eilen iltapäivällä/illalla mua alkoi pelottaa, enkä yhtään tiedä miksi. Vaikka oltiin kotona koko porukka, minä, mies, vauva, kissa ja koira ja kaikki oli rauhallista, mulla oli tosi vauhko olo.
Illalla kun muut jo nukkuivat istuin tässä koneella. Ihan sellainen olo oli, että kaikki ei ole kohdallaan. Vähän kuin olisi ollut mukana jossakin kauhuelokuvassa. Koiran sain ulkoilutettua nipin napin. Verhot piti laittaa tiukasti kiinni. Ulkoa tullessa totesin, etä koiran huoneen verho oli auki, pihavalo näkyi sieltä. Hyvä, kun sain laitettua sen verhon kiinni, pelkäsin, että näen ikkunan takana valoa vasten jonkun. Järki kyllä sanoi, että tänne ei tule mitään hiippareita tuon koiran ohitse, mutta silti... Eikä mulla ole koskaan ennen tuollaista epäilystä ollut!
Aamulla mulla oli edelleen kummallinen olo, kroppa on koko ajan stressitilassa. Ikään kuin odottaisin jotakin pahaa tapahtuvaksi, mutta en osaa yksilöidä, mitä se olisi. Varmaankin on niin, että kun kroppa on tässä tilassa, mieli tulkitsee, että siihen on joku syy ja yrittää keksiä, mitä tässä nyt sitten pitäisi pelätä. Mulla alkaa vaan olla voimat kohta vähissä, kun lihakset on olleet pitkään jännityksessä kuin pitäisi olla valmiina säntäämään pakoon ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Asiaa ei auta se, että musta tuntuu, että olen viirahtamassa, ellen suorastaan tärähtänyt jo.
Taidan kuulostaakin hullulta...
:ashamed:Ihan järjen kannalta ajatellen viisain kysymys taitaa kuitenkin olla, että miksi mun kroppani on koko ajan hälytystilassa? Miksi mun puolustusmekanismit eivät suostu ollenkaan offille?
