Huolehtikaa lapsenne syömisistä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kotiruoka kunniaan!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kotiruoka kunniaan!

Vieras
Mitä mieltä olette tästä?

Lapsena asuimme maalla ja meillä oli lehmiä. Yleensä äiti tuli navetasta ennen isää noin kello 7aikaan ja meni suoraan nukkumaan. Meitä oli sisko ja minä.

Aamuisin meidän piti herätä noin puoli tuntia ennen linja-autopysäkille menoa, eikä valoja saanut laittaa päälle saati että syödä aamiaista kun äiti nukkui. Yleensä käytiin vessassa, laitettiin vaatteet ja käytiin jääkaapilla äkkiä juomassa yksi hörppy joain mehua ennen kuin lähdettiin pihalle. Aamuisin oli siten hirveä nälkä odottaa koulun lounasta.

No, kun tultiin kotiin oli ruoka ja sitten iltapalana leipää jos isä meille oli sitä laittamassa tai jos laitettiin itse.

Äiti ei oikein huolehtinut meidän syömisistä eikä ole koskaan pitänyt aamupalaa tärkeänä. Sitten kun ylä-asteella terkkari sanoi että painoindeksini on 17, äiti ei silloinkaan ollu huolissaan.

Nyt sitten aikuisiällä ollut vaikeuksia ylipainon kanssa kun koko lapsuus ja nuoruus ollut epäsäännöllistä syömistä ja salaatin yms. syömisen olen opetellut itse, kun ei meillä koskaan ole mitään salaatteja ollut, paitsi niitä majoneesi salaatteja.

Muutenkin lapsena äiti käytti monesti eineksiä ja samoja ruokia kierrätti viikosta toiseen. Ihmettelen, miksei viitsinyt edes siihen yhteen ainoaan ruokaan paneutua, jonka joutui meille tekemään?

Joten pointtini on se, että tehkää lapsillenne kunnon kotiruokaa ja huolehtikaa etä lapsenne syö monipuolisesti. Niin estätte syömishäiriöt ja liiat painonvaihtelut. Itse olen pitänyt huolen siitä, että lapseni saa aina kunnon aamiaisen ja säännölliset ateriat eikä eineksiä käytetä liikaa.
 
Oma äitini on myös maatakon emäntä ja meilläkin oli lehmiä kun olin pieni. Meillä ei syöty eineksiä, kasviksia käytettiin paljon ja äiti teki aamupalan, lounaan, välipalan, iltaruuan ja iltapalan. Myös salaattia/raastetta oli joka ruualla. Meillä oli neljän viikon ruokalista ja iltaruoka ei ollut samaa kuin lounas. MUTTA ylipainoinen, epäterveellisesti syövä aikuinen olen minäkin.

Mutta on se toki mukavaa kun on syömisistä huolehtiva äiti :) Luo sellaista perusturvaa.
 
No, tietenkin se syömishäiriö voi tulla ilman tälläistä äitiäkin mikä mulla on mutta epäilin sen olevan ainakin osa syynä itseni tilanteessa.

Itse olen säännöllisillä ruuilla saanut laihdutettua 12 kiloa! :) Mutta itse se piti opetella kun ei lapsuudessa saanut mallia siitä.

Kai se mun äiti oli vaan niin laiska? En tiiä..
 
Alkuperäinen kirjoittaja tähtisimmu*;23104178:
Miten 4-vuotias voi olla syömishäiriöinen? Ei kai sen ikäinen vielä kehonkuvasta ja kauneusihanteista tajua mitään?

No on se nyt vaan. Ei se pelikuvaansa tuijota ja sen vuoksi ole syömättä.



Eikä ole vaan mun ajatukseni, lasta on kyllä käytetty lääkärillä ja ravitsemusterapeutilla useampaankin otteeseen. Valitettavan paljon yleistynyt pikkulapsilla syömishäiriöt.
Tai syömisongelmat, miksikä niitä nyt sitten kutsutaankin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;23104199:
No on se nyt vaan. Ei se pelikuvaansa tuijota ja sen vuoksi ole syömättä.



Eikä ole vaan mun ajatukseni, lasta on kyllä käytetty lääkärillä ja ravitsemusterapeutilla useampaankin otteeseen. Valitettavan paljon yleistynyt pikkulapsilla syömishäiriöt.
Tai syömisongelmat, miksikä niitä nyt sitten kutsutaankin.

Ennen varmaan sanottiin, että on huono syömään. Syömishäiriö viittaa mielestäni juurikin kauneusihanteisiin ym, mutta toisaalta onhan sekin häiriö jos ei jostain muusta syystä syö. Ja en kysellyt pahalla, vaan ihan mielenkiinnosta. Tsemppiä teille! Toivottavasti poika oppii syömään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;23104248:
Mä oon vain vähän herkillä tämän aiheen kanssa:ashamed:

Varmasti ikävää, tietkö mua sanottiin pienenä huono syömäseks, jätin tietyt ruoka-aineet pois siis en vaan suostunu niitä syömään millään ja äitini tietty teki kaikkensa jotta ois saanu mut syömään niin kun muut sisarukset söi kaikkea mut kun mä en vaan pystyny. Mä oksensin vielä pari vuotta sitten kyseisten ruoka-aineiden kohdalla vaikkei ollu mitään järkevää syytä miksen ois voinu niitäkin syödä. Ja nyt mä yhtäkkiä olen jotenkin kummasti päässy siitä "kammosta" eroon, en tiedä mitä tapahtu mutta yhtäkkiä sain vaan luotua niihin semmosen suhteen ettei ne ihan niin kamalia olekkaan ja voin sanoa että moni sukulainen on lentäny perseelleen kun on nähny mitä mä syön nykyään. Se on mun läheisille niin selviö asia ollu etten mä vaan pysty niitä syömään. Älä sä syytä itseäsi asiassa jolle et mitään mahda ja teet varmasti kaikkesi saadaksesi lapsellesi apua mutta joskus ne syyt on vaan niin syvällä sisimmässä et ne tarvii tosi kauan aikaa auetakseen. Mä pelkään itse et jonain päivänä mä herään siihen et mun lapsella on samanlainen ongelma ruuan kans enkä mä pysty häntä auttaan :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;23104248:
Mä oon vain vähän herkillä tämän aiheen kanssa:ashamed:

millasta ongelmaa? Mä alan kohta huolestua meidän esikoisesta, koko ajan on nirsompi ja nirsompi ja alas menee aina vaan vähemmän ruokaa. Kun luulee keksineensä jonkun ruuan mikä kelpaa hyvin, se onkin inhokki seuraavalla kerralla.
 
Varmasti ikävää, tietkö mua sanottiin pienenä huono syömäseks, jätin tietyt ruoka-aineet pois siis en vaan suostunu niitä syömään millään ja äitini tietty teki kaikkensa jotta ois saanu mut syömään niin kun muut sisarukset söi kaikkea mut kun mä en vaan pystyny. Mä oksensin vielä pari vuotta sitten kyseisten ruoka-aineiden kohdalla vaikkei ollu mitään järkevää syytä miksen ois voinu niitäkin syödä. Ja nyt mä yhtäkkiä olen jotenkin kummasti päässy siitä "kammosta" eroon, en tiedä mitä tapahtu mutta yhtäkkiä sain vaan luotua niihin semmosen suhteen ettei ne ihan niin kamalia olekkaan ja voin sanoa että moni sukulainen on lentäny perseelleen kun on nähny mitä mä syön nykyään. Se on mun läheisille niin selviö asia ollu etten mä vaan pysty niitä syömään. Älä sä syytä itseäsi asiassa jolle et mitään mahda ja teet varmasti kaikkesi saadaksesi lapsellesi apua mutta joskus ne syyt on vaan niin syvällä sisimmässä et ne tarvii tosi kauan aikaa auetakseen. Mä pelkään itse et jonain päivänä mä herään siihen et mun lapsella on samanlainen ongelma ruuan kans enkä mä pysty häntä auttaan :(

Tiedätkö, mutta tuo auttoi :)
 
[QUOTE="sondersson";23104341]millasta ongelmaa? Mä alan kohta huolestua meidän esikoisesta, koko ajan on nirsompi ja nirsompi ja alas menee aina vaan vähemmän ruokaa. Kun luulee keksineensä jonkun ruuan mikä kelpaa hyvin, se onkin inhokki seuraavalla kerralla.[/QUOTE]

Mun tarttee rientää mutta ihan pikana kerron että poika söi normaalisti reilu vuotiaaksi. Sen jälkeen alkoi pikkuhiljaa jättää yksitellen ruokia pois, lämpimiä ruokia ei enää syö ellei omenapaistosta ja lettuja lasketa. Jogurtti ja leipälinjalla mennään suurimmaksi osaksi. Syö ainoastaan kotona, hoitopäivänkin aikana kieltäytyy juomasta edes vettä saati että söisi jotain.

Fyysistä syytä ei ole löydetty ja kyse ei ole siitä ettenkö tarjoaisi tai söisi itse ihan normaalisti.
 
Niinpä... Luulisi että jokainen vanhempi haluaisi huolehtia lapsensa tasapuolisesta ja terveellisestä ravinnonsaannista.

Meillä oli kotona aina makaronia, makaronia ja jauhelihaa, makaronia ja juustoa (siis juustosiivuja heitettynä keitetyn makaronin päälle), makaronia ketsupilla, makaronia ja hk:n sinistä, makaronia ja purkkitonnikalaa, makaronia, makaronia... Sit oli juhlapäivä kun oli spagettia ja jauhelihakastiketta. Perunaa ei syöty, ei myöskään riisiä, maitoa ei saanut juoda, mehut olivat näitä tiiviste light-mehuja joista mulla tuli vatsa kipeäksi (teeskentelin kuulemma... No en sitten vaan juonut sitä), kasviksena toimi kurkku, jota sai kuutioina ruuan sekaan jos sitä oli kaapissa, hedelmiä oli harvoin (niitä ei usein ostettu koska me lapset sitten "syötiin heti kaikki", tai sitten oltiin syömättä kun siitä syömisestä nalkutettiin ja hedelmät mätivät kulhoonsa... sekin oli meidän lasten syy).... jne. Tätä juttua vois jatkaa ties kuinka pitkälle.

Oksensin ruokani ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana (painoin tuolloin vielä n. 60 kg), 18-vuotiaana en oksentanut enää, ahmin vaan.. Painoin 97kg. Laihdutin, ja parikymppisenä olinkin taas ihannemitoissani 67kg, aloin taas oksentaa ja alimmillaan paino oli 63kg (ei siis kuitenkaan "liian alhainen, mutta enää en halua painaa sen vertaa ikinä.), jolloin en enää kyennyt laittamaan suuhuni muuta kuin vaaleaa leipää, mausteetonta kalkkunaa ja broiskua.. Nuudeleita. Tosin nekin oksensin usein pois. Karkkia söin suunnilleen kilon päivässä..

Nykyään on jo paremmin, syön mitä vain (jopa valkosipulia joka aikanaan sai mut pieninäkin määrinä toimintakyvyttömäksi, jolloin en voinut kuin maata..). Olen lähes normaalipainoinen ja tosiaan, rakastan ruokaa ja tykkään syödä.... Meillä on kaapit aina täynnä, ja lapset saavat monipuolista ja hyvää ruokaa :) Hekin tykkäävät syödä ja syövät oikeastaan mitä vaan (pienempi ei oikein tykkää tulisesta vaikka aina pitää sitäkin päästä maistamaan).

Tosin meillä ei kotona tosiaan ongelmat rajoittuneet pelkästään tuohon syömispuoleen. Syömishäiriöt on mulla varmasti ensisijaisesti laukaissut ahdistus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;23104343:
Tiedätkö, mutta tuo auttoi :)

Hyvä jos siitä on apua :) Mä olin tosi rajoittunu syöjä yli 20 vuotta ja itseasiassa äitini meinas tukehtua järkytyksestä kun se viime kesänä tajus mitä mä syön nykyään, eikä se varmaan meinaa välillä uskoa sitä vieläkään. Tämä oli varmasti äidilleni iso juttu koska nyt se on ensimmäisenä hokemassa sukupäivällisillä et "kyllä se tyttökin voi nykyään syödä kaikkea, ei tarvitse tehdä yhdelle annosta erikseen enää" ja jos sä käyt samaa läpi niin mä toivon että tällä kertomuksella, sä et kantas samaa syyllisyyttä jota mun äitini on varmasti kantanut nämä vuodet, vaikka mä olen sille joskus yrittäny sanoa ettei mun syömättömyys ole äidistäni johtunut niin jotenkin se on pitäny sitä silti omana syynään kun lopetin aikamonen ruoka-aineen syömisen niin pienenä.
 

Yhteistyössä