Huolestuneen äidin mietteitä... ujo/arka lapsi..

[nuppu]

Elikkäs, lapseni on siis 2v9kk, pph:ssa aloitti jo 1v4kk ja siinä sivussa ollut koko ajan välillä ryhmiksessä hoidossa. Hän on ollut pienestä pitäen kova vierastamaan. Vieläkin on niin, että jos meille tulee vieraita tai tuttuja joita harvoin nähty, niin haluaa hetken olla mun sylissä ja sitten ehkä 10 min päästä lähtee leikkimään ja juttelee suht normaalisti.

Nyt on kuitenkin välillä tullut ihmeellisiä pelkoja. Pelkää esim. traktoria kovasti. Siitä pelosta ehkä vähän päästy, mutta nyt olivat olleet ryhmiksestä jumppasalissa jossa tyttö ollut jo useita kertoja aiemminkin, niin oli kovasti pelännyt siellä esim. katosta laskevaa sermiä ja koripallokoreja jotka laskeutuivat katosta, oli sitten istunut hoitajan sylissä ja itkeskellyt ja kotonakin ilmoitti että häntä pelotti siellä.

Me vanhemmat olemme itsekin rauhallisia ja isä varsinkin ehkä ujohko, ehkä itsekin olen vähän ujo. Nyt kuitenkin minulla on suuri huoli siitä, kuinka lapseni tulee tulevaisuudessa pärjäämään. Itse olen kova stressaamaan ja huolehdin hänestä varmaan vielä normaalia enemmän, kun suren että tyttö joutuu pelkäämään ja ujostelemaan. Normaalisti hoidossa on aina ihan reippaana ollut, ei kuitenkaan se villein lapsi, mutta hoitokavereiden kanssa ihan kivasti leikkii jne.

Haluaisin kuulla etenkin teidän muiden ujojen/arkojen lapsien äitien kommentteja ja muidenkin, kaikenlaisia kommentteja. Kiitos.

 

[up]

eikö kettään?

 

[myö]

Meidän esikoinen oli todella arka tuossa kahden-kolmen vuoden iässä. Oli aloittanut päikän samaan aikaan kuin teidänkin. Häntä näytti vahvistavan kaksi asiaa: pikkusisko (ikäeroa 1v8kk) ja se, ettei arkuudesta tehty kauheaa numeroa. Minä olen myös ollut hyvinkin arka lapsi, mutta toisaalta kouluiässä esinnyin paljon näytelmissä ja nyt olen varsin "esiintyvässä" ammatissa.

Kolmen vuoden jälkeen hän alkoi saada kavereita - paljon. Nyt on himpun vajaa kuusi - ei edelleenkään mikään itseään esilletuova, vaan tätien mukaan erittäin joustava ja sosiaalinen leikkijä. Olen hänstä hyvin ylpeä.

Älä turhaan huoli liikoja: lapsesi on vielä kovin pieni. Nuo pelot voivat liittyä myös mielikuvituksen kehittymiseen, joka tapahtuu juuri tuossa iässä. Ujous ei myöskään ole mikään huono luonteenpiirre, kunhan vain aikuiset eivät tee siitä sellaista.

 

[dfdf]

Luonteenpiirre on osa lasta, eikä sille voi mitään. Itse olen yrittänyt kovasti rohkaista ja kannustaa herkkää esikoistani. Tyttö on nyt 4,5 v. Arkailee edelleen uusissa tilanteissa. Tuttujen seurassa on rempseä ja vilkas. Onneksi on löytänyt pari hyvää kaveria päiväkodista.

 

[piina]

Mä uskoisin, että noi kaikki pelot on ihan ikäkauteen kuuluvia ja menevät pikkuhiljaa aikuisen tuella ohi. Kun saa tutustua noihin pelonaiheisiin turvallisesti aikuisen sylistä, niin pikkuhiljaa niistä möröistä tulee ihan arkipäivänasioita.

Meillä myös kaikki lapset ujoja tosin vilkkaita ja ujoja. Kuitenkin mitä vanehmmiksi tulevat ja mitä enemmän saavat positiivisia kokemuksia uskaltautumisista, se ujous pikkuhiljaa helpottuu. Esikoisesta 13v tuskin enään ujoutta näkee. 12v pikkuveljensä taasen tarvitsee enemmän tukea kohdatessaan vieraita ihmisiä.

 

[moro]

minulla on myös nyt 6v. lapsi, joka on pienestä saakka ollut hyvin ujo ja arka, mutta nyt esikoulussa hyvin rohkaistunut. On saanut paljon ystäviä, eikä ole enää arka. Sinun lapsesi on vielä kovin pieni, mutta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä se siitä, kun lapsi kasvaa.

 

[Jellonainen]

Meilläkin on yksi arka ja ujo lapsi, mutta kaikilla kolmella on pari-kolmevuotiaana ollut tuollainen kausi, että ovat pelänneet jotain tiettyjä asioita. Esikoinen pelkäsi rekkoja ja muita isoja ajoneuvoja, keskimmäinen apinoita ja sammakoita (siis leluja ja Pikku Kakkosen Kaarloa). Kuopus pelkää hämähäkkejä ja kuvittelee hämähäkin tulevan syömään hänet. Liittynee mielikuvituksen rikastumiseen ja vilkastumiseen.

 

[Ujo, mutta rohkea äiti]

Täällä iät ja ajat ujostellut äiti-ihminen, joka on myös pelännyt monia asioita - mutta nykyään ihan sinut ujoutensa kanssa - ei ole loppujen lopuksi ollut esteenä millekään.

Yksi pojistani (nyt 5 v.) on aika persoonallinen lapsi ja kuvioon kuuluu ujous ja monien kummallistenkin asioiden pelkääminen. Tuli heti mieleen, että hän saattaisi vieläkin pelästyä ihan kauheasti jotain tuollaisia telineiden laskua ym. Ryhmätilanteisiin joutumuinen vähän vieraassa paikassa saa helposti aikaan itkun. 5v.-neuvolassa oli kuulemma puhunut koko puolituntisen kuiskaten!

Poika on kuitenkin iloinen, touhukas ja pystyy leikkimään toisten lasten kanssa. Siksi en kauheasti osaa murehtia asiaa.

Minusta kuulostaa hyvältä tuo, että hoidossa lapsesi on ihan reipas ja leikkii toisten lasten kanssa! Ujous on sellainen piirre, että parhaiten asian omaan elämäänsä sopeuttaa ujostelija itse. Ujous "lievepiirteineen" voi olla myös vahvuus ajan mittaan.

 

[kuin myös]

Alkoi ihan naurattaan kun meillä on tismalleen sama tilanne! =) Siis alkoi tuo 2v höpöttämään että pelkää traktoria, mikä on ollut aina yksi lemppari jutuista! Musta tuntuu että meillä on ainakin alkanut nyt se ns mielikuvitus laukkaamaan, saduissa jos on mörköjä (esim muumien mörkö) niin pitää hypätä ne sivut yli, koska pelottaa..
Ajan kanssa luulen että menee ohi! =)

Niin ja siis meillä sama tilanne myös hoidossa, nyt 7kk ollut hoidossa ja alkanut vasta olla "vapautuneesti oma itsensä"! =)

 

[ap]

Kiitos teille tosi paljon vastauksistanne! lämmittivät minun mieltäni! jotenkin vaan sydäntä riipaisee jättää tyttö hoitoon, vaikkei siis itkemään jääkkään, mutta kun nyt sitten se eilinen hoitopäivä oli ollut itkuinen jne.. asia siksi varmaan mulle vaikea, kun itsekin olen hiukan ujo, en todellakaan esiintyjä, niin toivoisin että tytöllä olisi helpompi tie kuljettavanaan... isä ollut lapsena siis tosi ujo, ei ollut kuulema 5v neuvolassa suostunut mihkään testeihinkään jne...

luen mieluusti vielä lisää kommentteja jos niitä tulee!!

 

[Kotilehmä]

Meidän esikoinen oli pienenä tosi arka ja on nyt maailman reippain 8-vuotias. Eskarissa se muuttuminen alkoi =)

 

[ap]

Meidän esikoinen oli pienenä tosi arka ja on nyt maailman reippain 8-vuotias. Eskarissa se muuttuminen alkoi =)

Oliko eskarin aloitus teillä vaikeaa?

 

[ap]

Onko teidän muiden ujot/arat lapset ainoita lapsia vai onko sisaruksia? itse olen ajatellut että varmasti pikkusisar rohkaisisi meidänkin lasta, mutta näyttää siltä ettei niitä meille taida tullakaan... mies ei halua toista lasta.

Sekin harmittaa, mutta se onkin jo sitten toinen tarina... =0 =)

 

[ap]

Alkoi ihan naurattaan kun meillä on tismalleen sama tilanne! =) Siis alkoi tuo 2v höpöttämään että pelkää traktoria, mikä on ollut aina yksi lemppari jutuista! Musta tuntuu että meillä on ainakin alkanut nyt se ns mielikuvitus laukkaamaan, saduissa jos on mörköjä (esim muumien mörkö) niin pitää hypätä ne sivut yli, koska pelottaa..
Ajan kanssa luulen että menee ohi! =)

Niin ja siis meillä sama tilanne myös hoidossa, nyt 7kk ollut hoidossa ja alkanut vasta olla "vapautuneesti oma itsensä"! =)

Onko teillä lapsi muuten ujo tai arka? Onko sun lapsi päiväkodissa hoidossa?

 

[Jellonainen]

Onko teidän muiden ujot/arat lapset ainoita lapsia vai onko sisaruksia? itse olen ajatellut että varmasti pikkusisar rohkaisisi meidänkin lasta, mutta näyttää siltä ettei niitä meille taida tullakaan... mies ei halua toista lasta.

Sekin harmittaa, mutta se onkin jo sitten toinen tarina... =0 =)

Meillä on esikoinen ujo, hänellä on kaksi pikkusisarusta. En tiedä ovatko he mitenkään helpottaneet esikoisen ujoutta. Ehkä esikoiselle on helpompaa, ettei hän ole huomion keskipisteenä kun kyläilemme sukulaisilla, en tiedä. Toisaalta ei sekään ole hyvä, että hänellä on aina mahdollisuus vetäytyä syrjään.

Ujous on kyllä helpottanut vähän kavereiden saamisen myötä, esikoinen on nyt eskarilainen. Toisaalta ne kaverit toimivat helposti lapseni puhetorvena, he esim. ilmoittavat sijaisille että "xxx ei sitten juo maitoa", kun oma lapseni on arka puhumaan.

 

[v]

meillä on perusreipas 2 v 10 kk poika. Mutta on tässä pikkuhiljaa alkanut tulla kaikenmoisia pelkoja. Jos kuuluu vaikka ulkoa joku ääni, niin pitää rauhoitella, ei voi lukea liian jännittäviä kohtia kirjoista, puhuu just kaikenmaailman pistävistä mehiläisistä ym. Olen tulkinnut ihan ikäkauteen kuuluvaksi.

Ja ap: eihän tuo kuulosta pahalta, että lapsenne ensin hetken aikaa tarkkailee tilannetta ja menee sit leikkimään. On plajon lapsia, jotka menevät vieraista niin lukkoon, että eivät sylistä poistu.

 

[ap]

meillä on perusreipas 2 v 10 kk poika. Mutta on tässä pikkuhiljaa alkanut tulla kaikenmoisia pelkoja. Jos kuuluu vaikka ulkoa joku ääni, niin pitää rauhoitella, ei voi lukea liian jännittäviä kohtia kirjoista, puhuu just kaikenmaailman pistävistä mehiläisistä ym. Olen tulkinnut ihan ikäkauteen kuuluvaksi.

Ja ap: eihän tuo kuulosta pahalta, että lapsenne ensin hetken aikaa tarkkailee tilannetta ja menee sit leikkimään. On plajon lapsia, jotka menevät vieraista niin lukkoon, että eivät sylistä poistu.

Minusta tuntuu että meidän lapsemme on ainoa ujostelija... ihan oikeasti..ts. vieraiden puheista päätellen. Meillä ei ole järin vilkas sosiaalinen elämä ja kun meillä sitten harvoin vieraita käy, niin itsekin on ihmeissään... =0 =), no joo.. mutta siis että ei tietty serkkujaan tai tätiä setiä liiemmin ujostele, mutta esim. mun kavereita joita harvemmin nähdään, ehkä 4 x vuodessa, jotka asuvat kauempana....

 

[up]

vielä kommentteja?

 

[up]

eikö enempää löydy arkojen/ujojen lapsien äitejä...? =)

 

[v]

meillä on perusreipas 2 v 10 kk poika. Mutta on tässä pikkuhiljaa alkanut tulla kaikenmoisia pelkoja. Jos kuuluu vaikka ulkoa joku ääni, niin pitää rauhoitella, ei voi lukea liian jännittäviä kohtia kirjoista, puhuu just kaikenmaailman pistävistä mehiläisistä ym. Olen tulkinnut ihan ikäkauteen kuuluvaksi.

Ja ap: eihän tuo kuulosta pahalta, että lapsenne ensin hetken aikaa tarkkailee tilannetta ja menee sit leikkimään. On plajon lapsia, jotka menevät vieraista niin lukkoon, että eivät sylistä poistu.

Minusta tuntuu että meidän lapsemme on ainoa ujostelija... ihan oikeasti..ts. vieraiden puheista päätellen. Meillä ei ole järin vilkas sosiaalinen elämä ja kun meillä sitten harvoin vieraita käy, niin itsekin on ihmeissään... =0 =), no joo.. mutta siis että ei tietty serkkujaan tai tätiä setiä liiemmin ujostele, mutta esim. mun kavereita joita harvemmin nähdään, ehkä 4 x vuodessa, jotka asuvat kauempana....

Mun mielestä ujoudessa ei ole mitään pahaa. Eikä sellainen suunapäänä pomppiva lapsi välttämättä esim. ole sosiaalisilta taidoiltaan lainkaan niin kehittynyt kuin miltä vaikuttaa. Monesti meillä vain tunnutaan arvostettavan kaahottajia, ehkä siksi että monella suomalaisella on jotenkin huono omatunto siitä, että on mieluummin tarkkailija kuin esiintyjä

Älä ainakaan välitä vieraiden kommenteista. Ihmiset voi olla aika kamalia kommentoidessaan lapsen luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia lapsen läsnäollessa. Tuollainen voi vaikuttaa lapsen käsitykseen itsestään. vaikkei hän enää myöhemmällä iällä kokisikaan itseään ujoksi, voi hän luokitella itsensä sellaiseksi. Vaikea selittää, mutta...

Yritä siis kannustaa lastasi olemaan oma itsensä, muiden kommenteista välittämättä.

 

[ap]

meillä on perusreipas 2 v 10 kk poika. Mutta on tässä pikkuhiljaa alkanut tulla kaikenmoisia pelkoja. Jos kuuluu vaikka ulkoa joku ääni, niin pitää rauhoitella, ei voi lukea liian jännittäviä kohtia kirjoista, puhuu just kaikenmaailman pistävistä mehiläisistä ym. Olen tulkinnut ihan ikäkauteen kuuluvaksi.

Ja ap: eihän tuo kuulosta pahalta, että lapsenne ensin hetken aikaa tarkkailee tilannetta ja menee sit leikkimään. On plajon lapsia, jotka menevät vieraista niin lukkoon, että eivät sylistä poistu.

Minusta tuntuu että meidän lapsemme on ainoa ujostelija... ihan oikeasti..ts. vieraiden puheista päätellen. Meillä ei ole järin vilkas sosiaalinen elämä ja kun meillä sitten harvoin vieraita käy, niin itsekin on ihmeissään... =0 =), no joo.. mutta siis että ei tietty serkkujaan tai tätiä setiä liiemmin ujostele, mutta esim. mun kavereita joita harvemmin nähdään, ehkä 4 x vuodessa, jotka asuvat kauempana....

Mun mielestä ujoudessa ei ole mitään pahaa. Eikä sellainen suunapäänä pomppiva lapsi välttämättä esim. ole sosiaalisilta taidoiltaan lainkaan niin kehittynyt kuin miltä vaikuttaa. Monesti meillä vain tunnutaan arvostettavan kaahottajia, ehkä siksi että monella suomalaisella on jotenkin huono omatunto siitä, että on mieluummin tarkkailija kuin esiintyjä

Älä ainakaan välitä vieraiden kommenteista. Ihmiset voi olla aika kamalia kommentoidessaan lapsen luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia lapsen läsnäollessa. Tuollainen voi vaikuttaa lapsen käsitykseen itsestään. vaikkei hän enää myöhemmällä iällä kokisikaan itseään ujoksi, voi hän luokitella itsensä sellaiseksi. Vaikea selittää, mutta...

Yritä siis kannustaa lastasi olemaan oma itsensä, muiden kommenteista välittämättä.

Tuntuu kieltämättä kauhealta mitenkä lapsia tai heidän luonnettaan siis kovasti arvostellaan. Ei kai meitä aikuisiakaan koko ajan syynätä, että tuo on hiljasempi tai tuo on ujompi... tai toivottavasti ei ainakaan. Tunnnen syyllisyyttä siitäkin kun minua jollain tavalla harmittaa tytön ujous.. =( ei siksi että minulle ei kelpaisi, vaan siksi että ajattelen että hänen olisi itsensä parempi olla jos ei olisi niin ujo

 

[cougar]

Itse olen miettinyt itsekin aran lapsen äitinä, että liittyisikö näihin kovien äänien (traktori, moottorikelkka, viritety mopot ym.) pelkoon jotain lievää aistiyliherkkyyttä. Meillä jo isompi poika, joka hieman ujo/arka ja tykkää mielettömästi autoista ym. vempeleistä, mutta ei voi mennä lähelle tai pelkää niitä kovan äänen takia...
Olen kyllä itse ollut samanlainen "herkkis" pienenä ja vieläkin saatan säpsyä kovia & äkillisiä ääniä. Liekö jotain perinnöllistä... :snotty:

 

[miu]

Kiitos teille tosi paljon vastauksistanne! lämmittivät minun mieltäni! jotenkin vaan sydäntä riipaisee jättää tyttö hoitoon, vaikkei siis itkemään jääkkään, mutta kun nyt sitten se eilinen hoitopäivä oli ollut itkuinen jne.. asia siksi varmaan mulle vaikea, kun itsekin olen hiukan ujo, en todellakaan esiintyjä, niin toivoisin että tytöllä olisi helpompi tie kuljettavanaan... isä ollut lapsena siis tosi ujo, ei ollut kuulema 5v neuvolassa suostunut mihkään testeihinkään jne...

luen mieluusti vielä lisää kommentteja jos niitä tulee!!

meillä 4-vuotis neuvolassa tyttö piiloutui vaatenaulakkoon. Pelkää edelleen uusia tilanteita, mutta pikkuhiljaa alkaa niitäkin sietämään. Kyllä se ikä tekee tehtävänsä!

 

[ap]

Kiitos teille tosi paljon vastauksistanne! lämmittivät minun mieltäni! jotenkin vaan sydäntä riipaisee jättää tyttö hoitoon, vaikkei siis itkemään jääkkään, mutta kun nyt sitten se eilinen hoitopäivä oli ollut itkuinen jne.. asia siksi varmaan mulle vaikea, kun itsekin olen hiukan ujo, en todellakaan esiintyjä, niin toivoisin että tytöllä olisi helpompi tie kuljettavanaan... isä ollut lapsena siis tosi ujo, ei ollut kuulema 5v neuvolassa suostunut mihkään testeihinkään jne...

luen mieluusti vielä lisää kommentteja jos niitä tulee!!

meillä 4-vuotis neuvolassa tyttö piiloutui vaatenaulakkoon. Pelkää edelleen uusia tilanteita, mutta pikkuhiljaa alkaa niitäkin sietämään. Kyllä se ikä tekee tehtävänsä!

Meillä vielä 2v neuvola meni ainakin ihmeen hyvin, potki terkan kanssa palloa ja juttelikin, saa nähdä mitenkä menee 3v neuvola sitten kesällä. Tuntuu olevan vähän niinkin, että päivästä riippuu...

 

[Kotilehmä]

Meidän esikoinen oli pienenä tosi arka ja on nyt maailman reippain 8-vuotias. Eskarissa se muuttuminen alkoi =)

Oliko eskarin aloitus teillä vaikeaa?

Ei ollut, tyttö muuttui aivan kuin sopivasti sitä eskaria varten. Hän halusi olla iso ja annoin hänen ottaa enemmän vastuuta, kuten kävellä melkein heti yksin kouluun, koska hän halusi olla siihen valmis. Toinen ujo ja arka on lähdössä kouluun ensi syksynä ja nyt on alkanut muuttumaan, puoli vuotta sitten oli vielä sitä mieltä että on aina äidin kanssa kotona ja nyt ei malttaisi odottaa että saa omia kavereita ja pääsee kouluun. Minun mielestä tuo kypsyminen on tapahtunut aivan oikeassa iässä ja tahdissa =)