Huolettaa ystävän lasten puolesta. Mitä tekisitte?

["Ilves"]

Ystävällä ja hänen miehellään menee todella huonosti. Tappelevat ystävän kertoman mukaan melkein päivittäin ja olen joutunut kirjaimellisesti joskus tällaisten tappeluiden väliin. Siis kirjaimellisesti. Ystävä ja mies ovat karjuneet toisilleen minun pääni ylitse ja lapset seuranneet vierestä. Varsinkin miehen käytös on ollut niin uhkaavaa, että on alkanut itseänikin pelottaa.
Ystävä on kertonut myös, että tappelevat potkimalla ja nyrkein (siis pieksävät toisiaan) lasten nähden. Lapset joutuvat siis todistamaan usein toistuvaa huutoa, kiroilua ja nujakointia. Lisäksi molemmat vanhemmat ovat ottaneet "aikalisiä" eli olemattomalla varoitusajalla häipyneet reissuun ja tulleet takaisin kun ovat sattunet tulemaan.
Olen useamman kerran sanonut ystävälleni, että olisi paras kaikkien kannalta, että he eroaisivat miehensä kanssa. Ystävä aina suunnittelee eroavansa, mutta ei saa aikaiseksi. Hän ei koskaan ainakaan minulle mieti ääneen, että mitä tämä tekee heidän lapsilleen eikä edes anna ymmärtää olevansa huolissaan. (Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö hän ajattelisi asiaa.)

Tuntuu kurjalta ystävän lasten puolesta. Mutta en haluaisi tehdä ystävälle niin kurjaa temppua, että ilmoittaisin asiasta minnekään. Miten saan hänet heräämään ja tajuamaan, että tilanne on tuhoisa heidän kaikkien kannalta?

 

[Niinpä...]

Ero on joskus oikea ratkaisu...kylläkin vaikea! mutta tuon mitä kirjoitit kuulostaa tosi inhottavalta lapsia ajatellen...jos he näkevät ja kuulevat riidat jne jne... kenen etu tuommonen on? - ei kenenkään lapset kärsii, samoin vanhemmat minkä ikäisiä lapsia?
Kunpa ymmärtäis vaikka muuttaa erilleen että saavat oikeasti miettiä asioita "omilla tahoillaan" ja miettiä sitten yhdessä ratkaisua tilanteeseen... vaikeaa...

 

[Anatolia]

Ihan samantien ja harkitsematta ilmoittaisin lastensuojeluun, jos tietäisin lapsiperheessä olevan fyysistä väkivaltaa ja vieläpä lasten nähden.

En suojelisi mitään idioottivanhempia...ja idioottejahan tuollaiset ovat, jotka toisiaan pieksävät ja lapsensa henkisen & fyysisen väkivallan seuraamiselle altistavat.

Olisit edes sinä vastuuntuntoinen, lapsista välittävä aikuinen ja tekisit ilmoituksen.

 

["Ilves"]

Nuorempi lapsista on kaksi ja puoli, toinen hieman vanhempi. Siinä iässä kuitenkin, että ottavat tollaisen herkästi omaksi syykseen.

 

["äiti"]

Onneksi minulla ei ole ystäviä, jotka eivät hallitse elämäänsä. En voisi kuvitella itseni tai kenenkään ystäväni pysyvän tuollaisessa parisuhteessa muutamaa kuukautta pidempää - olipa yhteisiä lapsia tai ei.

Jos joskun tutustuisin ihmiseen, joka elää tuolla tavalla, olisin todennäköisesti aika suora häntä koskaan. Sanoisin, ettei tuollainen elämä ole lapsille, eikä edes aikuisillekaan hyväksi. Kertoisin tukevani ystävävääni, jos hän on niin rohkea, että lähtee parisuhteesta. Ottaisin lapset vaikka luokseni muutamiksi viikonlopuiksi, jotta hän saa hankittua uuden kodin ja levättyä. Jos hän ei tekisi mitään eron eteen, kysyisin suoraan kuinka hänen lapsensa voivat. Sitten kysyisin suoraan huomaako hän kuinka paljon pahaa hän tekee omille lapsilleen pysymällä suhteessa. Jos hän ei osoittaisi mitään merkkejä lähtemisestä tai asioiden selvittämisestä perheneuvolassa, parisuhdeterpeutilla jne, tekisin lastensuojeluilmoituksen - nimettömänä.

Tosin en osaa kuvitella olevani tuollaisen ihmisen ystävä. En pystyisi arvostamaan häntä ihmisenä.

 

[Debra]

Tottakai sä teet heistä ilmoituksen? Kamala paikka lapsille sellainen koti, jossa jatkuvasti aggressiivista riitelyä.

 

["Ilves"]

Ihan samantien ja harkitsematta ilmoittaisin lastensuojeluun, jos tietäisin lapsiperheessä olevan fyysistä väkivaltaa ja vieläpä lasten nähden.

En suojelisi mitään idioottivanhempia...ja idioottejahan tuollaiset ovat, jotka toisiaan pieksävät ja lapsensa henkisen & fyysisen väkivallan seuraamiselle altistavat.

Olisit edes sinä vastuuntuntoinen, lapsista välittävä aikuinen ja tekisit ilmoituksen.

Olet kyllä oikeassa. Kynnys on vaan niin kamalan korkea, kun on vanhasta ystävästä kyse.

 

["viiraska"]

Ensisijaiisesti otat asian puheeksi ystäväsi kanssa. Ja niin vakavasti, että hän ei voi sivuuttaa sitä. Jos ei onnistu, teet sen ilmoituksen.

 

[Anatolia]

[QUOTE="Ilves";24826711]Nuorempi lapsista on kaksi ja puoli, toinen hieman vanhempi. Siinä iässä kuitenkin, että ottavat tollaisen herkästi omaksi syykseen.[/QUOTE]
Ottavat omaksi syykseen tai eivät, niin lasten perusturvallisuuden tunnetta tuollainen romuttaa ja pahasti. Aiheuttaa ties mitä sekamelskaa pienten päiden sisälle. Ja en ihmettelisi vaikka lapsetkin oppisivat selvittämään asioitaan nyrkein - tai vaihtoehtoisesti kasvavat niin aroiksi etteivät uskalla edes aivastaa, ettei kukaan vaan vahingossakaan noteeraa heitä ja suutu, sillä suuttuminen tarkoittaa heidän maailmassaan sitä että piru on irti ja joku saa turpiinsa.

Tee jotain, please.

 

["Ilves"]

[QUOTE="äiti";24826714]Onneksi minulla ei ole ystäviä, jotka eivät hallitse elämäänsä. En voisi kuvitella itseni tai kenenkään ystäväni pysyvän tuollaisessa parisuhteessa muutamaa kuukautta pidempää - olipa yhteisiä lapsia tai ei.


Tosin en osaa kuvitella olevani tuollaisen ihmisen ystävä. En pystyisi arvostamaan häntä ihmisenä.[/QUOTE]

Sepä vaan, kun olemme olleet ystäviä paljon pidemmän aikaa kuin tuota suhdetta on jatkunut. Hän on aikaisemmin tehnyt paljon sellaisia asioita ja ratkaisuja, jotka ovat saaneet minut pitämään häntä arvossa. Siksi tuntuu kummalliselta, että hän on ja pysyy tuossa suhteessa.

Arvostukseni häntä kohtaan on kyllä laskenut.

 

[Anatolia]

Mitä ihmeen merkitystä sillä on, miten hieno ihminen ystäväsi ennen oli, ja kauanko olette tunteneet, jos hän on nyt suoraan sanottuna väkivaltainen sekopää ja huono äiti?

Kynnys ls-ilmoituksen tekemiseen on juuri niin korkea kuin annat sen olla.

Mieti, miltä sinusta tuntuu esim. 10 v päästä kun näet että ystäväsi lapset ovat täysiä basket caseja, jotka häiriköivät koulussa, tai ehkä viiltelevät itseään, tms?

 

["Ilves"]

Onko ketään, joka olisi tehnyt saanut kannustettua ystävänsä pois tuollaisesta tilanteesta tai sitten tehnyt ls-ilmoituksen?

 

[Debra]

[QUOTE="Ilves";24826810]Onko ketään, joka olisi tehnyt saanut kannustettua ystävänsä pois tuollaisesta tilanteesta tai sitten tehnyt ls-ilmoituksen?[/QUOTE]

En mä usko, että pelkkä sun sanominen saa heidän tappelujaan loppumaan. He tarvitsevan perheneuvolan tai muun tahon apua parisuhteessaan ja perheessään. Ei ole sun vastuulla parantaa heidän välejään. Se ls-ilmoitus olis ehkä paras tapa, koska sitten tilannetta seurattaisiin ihan virallisesti.

 

[Anatolia]

[QUOTE="Ilves";24826810]Onko ketään, joka olisi tehnyt saanut kannustettua ystävänsä pois tuollaisesta tilanteesta tai sitten tehnyt ls-ilmoituksen?[/QUOTE]
Mä sain ystäväni vaan valehtelemaan mulle, että vanhempien välistä väkivaltaa ei enää perheessä ole. Se oli seurauksena siitä, että otin asian suoraan puheeksi ja sanoin että niin ei voi jatkua, ja jos jatkuu niin joudun ikävä kyllä tekemään ilmoituksen lastensuojelulle, en voi vaan hiljaa sivusta seurata.

Muualta sitten kuulin että taas oli tapeltu, pienin lapsi riidan aikana isän sylissä josta äiti yritti häntä pois vetää ja nyrkit viuhui suuntaan jos toiseenkin, seurauksena se että lapsi (ihan pieni vasta, oli vuoden ikäinen) tippui lattialle. Onneksi tämä toinen taho oli heti ilmoittanut sossuun.

Enkä oo enää tekemisissä ko. ystävän kanssa. Siinäpä hakkaavat toisiaan ihan rauhassa, nuijikoot vaikka hengiltä toisensa, yks hailee.

 

["Ilves"]

Mä sain ystäväni vaan valehtelemaan mulle, että vanhempien välistä väkivaltaa ei enää perheessä ole. Se oli seurauksena siitä, että otin asian suoraan puheeksi ja sanoin että niin ei voi jatkua, ja jos jatkuu niin joudun ikävä kyllä tekemään ilmoituksen lastensuojelulle, en voi vaan hiljaa sivusta seurata.

No sitäpä se minäkin pelkään, että meininki vaan jatkuis, jos sanoisin jotain/varoittelisin. Ja jopa tuota oon muutaman kerran sanonut, enkä kuulemma ole ainoa.

Ihmetyttää vaan, että miten voi ihmiset olla niin helvetin sokeita omalle käytökselleen, ettei pätkääkään mietitä omia lapsia.