Huono äiti kaipaa ohjeita miten ottaa itseään niskasta kiinni!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "janni"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Miettimässä siellä että mikä hänessä on vikana kun äiti ei enää kotiin halua? Karua mutta näitä kuulee.. Jos kotona ei ole mikään "oikeasti" vialla, kuten nyt ap:n aloituksen perusteella ei vaikuta, ei se lapsi välttämäti kärsi niin paljon että pitäisi "virikehoitoon" tunkaista..

Ap:lle voimia ja armoa itselle. Varsinkin huonot unet vaikutti itselläkin jaksamiseen ihan äärimmäisen paljon. Välillä tuntui ettei mikään toimi, mikään ei onnistu ja mitään ei jaksa. Pikkuhiljaa jos saa kiskottua energiaa siihen että lähtee vaikka leikkipuistoon tai ihan vaikka kävelylle lasten kanssa tiettyyn aikaan aamupäivästä (riippuen teidän rytmistä), jaksaa taas hetken paremmin. Ruokaa voi tehdä 5v:n kanssa yhdessä, iso satsi vaikka aina jotain makaronilaatikkoa tmv. mistä syö pari päivää ja pakastaa osan, uskon että kun saat itse enemmän unta ja energiaa, ja tietty mielellään välillä sitä omaakin aikaa, muuttuu fiiliskin :)

Kyllä päivähoito on monin verroin parempi vaihtoehto viisivuotiaalle, kun kotona istua telkkarin ääressä koko päivä.
 
  • Tykkää
Reactions: Salla07
Niin siis tuosta esikoisen kotona olemisesta... Tuntuis aika kurjalta laittaa toinen hoitoon, kun on muutenkin vähän mustis vauvan saamasta huomiosta ja äidin ajan viemisestä. Toinen iso syy on yksinkertaisesti taloudellinen, eli eipä siihen olisi edes varaa. Lapsi käy kaksi kertaa viikossa päiväkerhossa, mutta hoitoon ei olla ajateltu viedä, vaikka saattaisihan se välillä olla tuolle mukavaa vaihtelua tylsän äidin sijaan.

Tuon ikäinen lapsi tarvitsee paljon enemmän ikäistään seuraa. Jos ei päivähoitoon ole varaa, niin vie nyt ainakin joka päivä johonkin leikkipuistoon ja etsi muitakin kavereita hänelle.
 
[QUOTE="...";28129566]Päiväkodit ovat usein Euroopassa vain puolipäiväisiä, jolloin lapsi haetaan kotiin jo lounaalle. Vastaa paljon suomalaisia kerhoja. Harva pitää lapsensa hoidossa 7-16, kuten Suomessa työssäkäyvät. Eurooppalainen päivähoitojärjestelmä ei usein edes mahdollista äidille/isälle kokopäivätyötä, vaan toisen vanhemman on oltava osa-aikatöissä, jos töissä on. Myös koulu aloitetaan 5-6 -vuotiaana. En siis vertaisi näitä yksi yhteen.[/QUOTE]

Höpöhöpö. Tarhapäivät ovat monessa euroopan maassa huomattavasti pidempiä kuin suomessa. Tuo osa-aika työskentely toimii vain hollannissa.
 
kehoitan kirjoittamaan paperille, mitä kaipaa, mihin tarvii apua, ja semmonen TO DO-lista tekemättömistä jutuista.
jos on masentunut ja väsynyt, ei todellakaan ole aka asia mielessä raahautua ulos. siitä syystä kuitenkin ikkunat auki aamulla, reipas kämpän tuuletus. telkkari kiinni, läppäri kiinni. legolaatikko lattialle ja rakennatte isomman ohjeistuksella valtavan linnan! kun pikku-legot levittää ison lakanan päälle, ne on helppo siivota leikin lopuksi pois.
aseta pienet , järkevät tavoitteet, kun ne on paperille jäsennetty, siitä on helppo lähteä arkea rakentamaan.
masentunut ei jaksa liikkua, mutta se tarvii silti raitista ilmaa. 6kk ikäinen vauva istuu jo hyvin varmaan vaunuissa, anna senkin katsella ympärilleen, ota tuoli ja vaikka viltti itsellesi ja seuraa kun isompi lapsi leikkii.

HAE APUA neuvolan kautta!!!!
 
Aika armollisia viestejähän täällä on tullut, kiitos tsempeistä! Olen vaan niin mahdottoman iso pettymys itselleni ja poden huonoa omaatuntoa kun en olekaan sellainen äiti kun haluaisin olla. Joka aamu yritän tsempata, mutta juuri nuo mainitsemani asia:, ruokailu, ulkoilu, kotityöt on vaan jotenkin mahdottoman raskaita toteuttaa. Olisi ihanaa siivota ja kokata - rauhassa. Mutta lasten keskeyttäessä jotenkin lamaannun, enkä pysty tekemään sitten mitään, ei huvita edes aloittaa.

ihanaa kun saisi kokata ja siivota alusten loppuun rauhassa. Nyt tässä odotan että saisi vauva ja taaperon nukkumaan ja saisi alkaa kuuraamaan myrkyllä keittiön seiniä ja kaappeja, ihana kevät aurinko.

jogurtteja ovat syöneet, ei kiinnosta täälläkään ruoan laitto...
 
Hyviä neuvoja oletkin jo saanut.

Myös mun korvaan tuo särähtää massennukselta, mutta toki "vain" univajekin voi aiheuttaa masennuksen kaltaista tilaa. Ensin yrittäisin hoitaa univajeen pois, vaikka niin että mies herää viikonloppuyöt vauvan kanssa (jos imetät niin lypsettyä pullomaitoa, jos vaan onnistuu).

Mulla myös sama, että olen netissä vain kun vauva nukkuu. Muuten pidän vauvalle seuraa ja teen kotitöitä. Vauvan päikkärit on mun kahvitaukoja, ja ne sitten tuntuukin sellaisille kun netissä on vain lyhyen aikaa. (Meillä vauva ei nuku kuin 30-45min päikkäreitä).

En käynyt vauvan kanssa ulkona joka päivä kun oli kylmin pakkastalvi, mutta nyt kun kevätaurinko taas paistaa niin ulkoillaan joka päivä. Vauva tosin täytti vasta nyt 4kk, joten senkin vuoksi keskitalvella pelkkä vaunujen työntäminen kortteleiden ympäri (tms.) on mulle jopa pahempaa pakkopullaa kuin kesäisin hiekkalaatikolla istuminen :D.

Lapset kyllä tarvitsevat sitä ulkoilua, pienetkin, joten ainakin muutaman kerran viikossa pitäisi pystyä pakottamaan itsensä sinne ulos. Mun mielestä viisivuotias osaa kyllä kehittää itsekin leikkejä, eikä ylipäätään yksikään ("normaali", terve) lapsi tarvitse kokoaikaista virikehoitoa. Päin vastoin, se voi jopa passivoida lapsen oman mielikuvituksen kun koko ajan järjestetään jotain toimintaa muiden puolesta. Mutta pari kolme kertaa viikossa olisi kyllä hyvä saada ikäistäänkin seuraa, ja jotain toimintaa kodinkin ulkopuolella, kerhoa tms. Tai sitten jopa sitä virikehoitoa.

Kotitöihin sen verran, että mitä jos siivoaisitte yhdessä illan päätteeksi miehesi kanssa kodin leluista, rojuista ja vaatteista (tai mitä ikinä teillä nyt sotkua tekeekin), ja koti olisi siis joka aamu siisti. Sekin jo pelkästään motivoi tekemään kun ei ensimmäisenä tarvitse siivota.

Meillä mennään nukkumaan aina siistiin kotiin, samoin kun lähdetään ulos, niin järjestelen kodin siistiksi ja jätän sen tuulettumaan (ikkunat auki). Raikkaaseen siistiin kotiin on taas kiva tulla.

Ja astianpesukonetta pitää vaan jaksaa pyörittää niin ettei tiskit koskaan keräännyt tiskipöydälle. Siis siihen että koti on siisti.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Minusta ap.n elämä kuulostaa kamalalta, ahdistavalta. Olisi niin helppo sanoa tähän että tee niin ja näin, mutta tekisitkö siltikään? Kotiin on niin helppo jäädä. Ja nettiin pyörimään.

Jotenkin ärsyttää tuollainen laiskottelu.
 
[QUOTE="...";28131728]Jätättekö talvellakin ikkunan auki?!? Kuulostaa hullulta.[/QUOTE]

Nyt näillä keleillä joo, mutta kovilla pakkasilla tuuletan lyhyemmän aikaa, mutta tuuletan kuitenkin. Eikä me aina olla pois kun sen puolisen tuntia, mikä on meidän vauvan yleisin päiväuniaika.
 
Minusta ap.n elämä kuulostaa kamalalta, ahdistavalta. Olisi niin helppo sanoa tähän että tee niin ja näin, mutta tekisitkö siltikään? Kotiin on niin helppo jäädä. Ja nettiin pyörimään.

Jotenkin ärsyttää tuollainen laiskottelu.

Ootko sä tyhmä vai mikä on vialla? Justhan tässä ap yrittää saada apuja ja neuvoja miten sais ton muutettua.. Ei se siinä hehkuta et ihanaa, mä vaan päivät pitkät laiskottelen ja se vasta on elämää! Ei siinä tilassa missä ap luultavasti on, ni noin vaan lähdetä ja muuteta kertaheitolla kun joku tulee pyörittelemään silmiä ja haukkuu laiskotteluks..
Mun on ainakin ollut ihan pirun vaikee saada muutos tapahtumaan, masennus valtaa mielen ja muuttaa koko ajatusmaailman synkäksi paikaksi mistä ei välttämättä itse pääse pois. Toi ei todellakaan auta ja mua ärsyttää tollanen asenne. Sun ystävä en haluais olla, jos toi on sun "tukemista". Mulla on aina vaan niin avuton olo, tiiän että pitää muuttua ja yritän niin kovasti et välillä petyn niin helvetisti itseeni kun en vaan pysty. Kuin joku estäis mua tekemästä. Ja se todellakin on ahdistavaa, sen kyllä tietää itsekin ilman et kukaan tulee voivottelemaan ja lyttäämään.
 
Minusta ap.n elämä kuulostaa kamalalta, ahdistavalta. Olisi niin helppo sanoa tähän että tee niin ja näin, mutta tekisitkö siltikään? Kotiin on niin helppo jäädä. Ja nettiin pyörimään.

Jotenkin ärsyttää tuollainen laiskottelu.

Olen samaa mieltä! Ap on laiska ja saamaton, lapsiaan ajattelematon! Lapsi kattoo tuntitolkulla telkkua ja äiti nettiä?!! Ei ihme, et väsyttää kun ette liiku / ulkoile, syö terveellisesti, ei ole ihme että ei ole energiaa! Hävettää tuommoinen vätysäiti, joka saa olla kotona ja on noin laiska. Häpeä!
 
[QUOTE="Vieras";28132699]Olen samaa mieltä! Ap on laiska ja saamaton, lapsiaan ajattelematon! Lapsi kattoo tuntitolkulla telkkua ja äiti nettiä?!! Ei ihme, et väsyttää kun ette liiku / ulkoile, syö terveellisesti, ei ole ihme että ei ole energiaa! Hävettää tuommoinen vätysäiti, joka saa olla kotona ja on noin laiska. Häpeä![/QUOTE]

Sultahan noita apukeinoja ap:lle näytti tulevan hienosti! Eli hävetä vaan pitäis, justiinsa juu.
 
Suosittelen tarhahoitoa 5-vuotiaalle jotta saa ystäviä. Kohtahan alkaa jo eskarikin joka on "pakollinen".
Lapsi saa aktiviteettejä tarhassa ja itse saat lepoa, jos vauvan hoito on työlästä etkä saa nukkua tarpeeksi.
 
Mun mielestä osa-aikainen päivähoito voisi 5-vuotiaalle olla tosi hyvä, samoin teidän koko perheelle. Lapsi saisi siellä virikkeitä ja kaveriseuraa. Eikä lapsen tarvitse olla siellä koko pä'ivää, vaan esim. max 5h. Samalla tulisi struktuuria teidän muiden päivään kun esikoista viedään ja haetaan. siinä tulisi jo hyvin ulkoilua ja ruokailut voisi näiden menojen mukaan ajoittaa.

Muuten suosittelisin pitämään koneen pois päältä päivän ajan, koska jos heti aamulla lysähdät netin ääreen, siitä on vaikea irtautua. Korkeintaan lasten päiväuniaikaan nopea piipahdus nettiin ok.
 
[QUOTE="...";28133168]Ihan älytöntä energian tuhlausta. Kunnon läpiveto pariksi minuutiksi ajaa saman asian ja on huomattavasti luontoystävällisempää.[/QUOTE]

Pah, parissa minuutissa ei saa koko kämppää raikkaaksi, ellei avaa terassin ovea. Ja sitten voi jo sanoakin kissoille moro.
 
[QUOTE="janni";28129263]Ihan kamalan huono äiti fiilis, kun en jaksa/viitsi tehdä kotiäitinä oikeastaan yhtään mitään. Lapset on viis vee ja toinen puolivuotias ja mitä tekee hyvä äiti, istuu netin äärellä melkein koko päivän. Aamupalan laitto ym. aamupuuhatkin tuntuu työläiltä. En jaksa pukeutua kuin kotirenttuihin, aamupesulla käydään vasta puolilta päivin.

Ei käydä ulkona päivisin, kun en saa pienempää sitten nukahtamaan kun rattaat pysähtyy. Tyhmä syy, mutta nukahtaa kaikkein parhaiten kun laitan vaan vaunuihin ulos, siltikin heräilee tosi usein ja jatkuvasti saa olla vauvaa hyssyttämässä. Vauva valvottaa myös öisin paljon ja oma olo on zombimainen.

Hävettää kun en käy esikoisen kanssa ulkona juuri koskaan, tapaa ketään, tee mitään. Isompi katselee päivittäin lastenohjelmia pari, kolmekin tuntia... En tee päivisin ruokaa vaan lapsi syö pinaattilättyjä tai muuta helppoa ja valmista, aina en tee itse edes iltaruokaa. Inhoan ruoanlaittoa, enkä keksi mitään helppoa ja nopeaa valmistettavaa.

Miksi ihmeessä oon näin paska äiti, eikä tätä edes kukaan musta uskoisi. Miten saan otettua itseäni niskasta kiinni ja tehtyä järkevät päivärytmit koko porukalle? Auttakaa ihan oikeasti, ohjeita vaikka kellon tarkkuudella![/QUOTE]

veikkaan että ei ole itse henkilö kirjottamassa...vaan joku joka tietää jostakin ja nyt kuvailee sen tänne "omana" kirjotuksena
 
Tee lista. Jokaiselle päivälle suunnittelet jonkin ohjelmanumeron (tutki kunnan/kaupungin sivuja niin löydät kaikki aktiviteetit) ja pidät siitä kiinni, Vuorottele sen kanssa kenelle lista on suunniteltu eli esim. tänään taidenäyttely sinulle, huomenna maaäitikerhon riehapäivä lapsele.seuraavana ppäivänä kirjastoon valitsemaan sinulle lempidekkareita (ja lapselle toki omakin kirja) ja seuraavana seurakunnan teatterijuttu.

Lapset tarvitsevat aktiviteettaja puhjetakseen kukkaan. Kaiken aktivoinnin ei kuitenkaan tarvitse tulla äidiltä tai isältä. Joka paikkakunnalla on tuhannen yhdistystä, jotka kaipaavat kävijöitä tapahtumiinsa.
Ja sitten kun nuo sujuvat voi alkaa miettiä omia juttuja; vaikka laavulle yöksi tms.
 
Meillä lapsi lähti sos. työntekijöiden päätöksellä päivähoitoon koska en jaksanut käydä jokapäivä ulkona,tehdä 2 ruokaa päivittäin, tai touhuta lapsen kanssa jatkuvasti.
Ruoka siis oli päivittäin, ehkä kerran viikossa-kahdessa jotain valmisruokaa, kylässä käytiin väh. pari kertaa viikossa, vähintään jokatoinen päivä ulkona puistossa tms. ja jokapäivä leikittiin yhdessä edes jotain.
Luulin olevani maailman jaksamattomin ja säälittävin äiti..
 

Yhteistyössä