Huono omatunto kun edes ajattelen lasten hoitoon laittamista.

[***]

Olen aina uskonut hoitavani lapseni kotona sinne 3vuotiaiksi. Ja vaikken tätä hirveästi mainostakkaan niin olen sitä mieltä muidenkin pitäisi tehdä niin ( pliis, ei nyt tappelua tästä aiheesta )
Ja varsinkaan sitä en ole ikinä oikein ymmärtänyt että äiti tai isä kotona ja lapsi viedään silti hoitoon.

Ja nyt olen itse siinä tilanteessa. Lapset 4v ja 2v ja olen raskaana. Muttaa tämä on riskiraskaus ja minun pitäisi levätä ja ottaa rennosti. Kokoajan on vaarana täydelliseen vuodelepoon joutuminen.

Eli silloinhan lapset olisi pakko laittaa hoitoon. Kun miehen on kuitenkin käytävä töissä.

Kuitenkin kaikkein fiksuinta taitaisi olla laittaa lapset jo nyt hoitoon, päiväksi, pariksi viikossa. Minä saisin levättyä paremmin ja lapset saisivat totutella hoitoon jo nyt.


Eli minä tiedän. Että tässä tilanteessa se olisi paras ratkaisu meille kaikille. Ja tiedän myös sen etteivät lapset kärsisi hoidossa olosta vaan saattaisivat jopa viihtyä siellä.

Mutta silti minulla on huono omatunto jo siitä että ajattelen hoitoon viemistä. Tämä sotiin niin pahasti omia ajatuksiani vastaan.

Ja pliis, ei nyt mitään tappelua siitä kuinka minä olen paska kun olen joskus miettinyt että miksi joku laittaa 1vuotiaan hoitoon. Tai miksi joku pitää 3vuotiasta hoidossa vaikka on itse kotona.

Minä en tässä avauksessa halua nyt haukkua heitä.

Puran vain omaa huonoa omatuntoani.

 

[vieras]

Sinä et voi tehdä asialle mitään, joten turhaan podet huonoa omaatuntoa.

 

[Hankey]

Sinä et voi tehdä asialle mitään, joten turhaan podet huonoa omaatuntoa.

Hyvä neuvo.

Joku saattaa ajatella niinkin, että on "huono äiti" kun pitää lapsia kotona, vaikka ei jaksa/ole lupaa kunnolla ulkoilla ja leikkiä lasten kanssa. Kun olen itse ollut sairaana ja lapset ovat saaneet vain ihan pakollisen hoidon + katsoneet televisiota ja filmejä urakalla, ei elämä kovin hääpöistä ole ollut muutaman päivän jälkeen. Teilläkin on lapset vielä sen ikäsiä, ettei niitä voi keskenään pistää pihalle leikkimään.

 

[xx]

Elämässä on paljon suurempiakin murheita, joten joskus kannattaa ottaa pää pois omasta p*****stä ja ajatella järjellä.

 

[lapset pärjäävät]

Kyllä se tosiaan on näissä asioissa ne vanhemmat jotka eri ratkaisuista kärsii. Ei lapset tiedä, miten asioiden muka pitäisi olla, jos ei kukaan sitä niille kerro. Kymmenkuinen meni meillä ilolla päiväkotiin, kun oltiin vanhemmat itsekin sinut asian kanssa. Nauttii olostaan siellä ja rakastaa hoitajaansa. Huolehdi siis, ettet itse asiaa murehdi ainakaan lasten nähden. Eikä tilanteessasi muutenkaan lasteen hoitoon laittamisessa mitään murehdittavaa ole. Niin kuuluu tehdä ja se on parasta teille kaikille. Äläkä itke lastesi perään, se on ihan hyvä, että tuon ikäiset vähän jo "itsenäistyvätkin".

 

[ap]

Niinpä, minä tiedän että minulle tämä on kaikkein isoin ongelma. Pitäisi vain jotenkin selvitä tästä.

Uskon ja tiedän sen että lapset pärjäävät kyllä. Mutta miten minä pärjään??