huono omatunto..

[turhaan?]

Olen nyt kärsinyt huonoa omatuntoa viime baari-illasta lähtien..ja luultavasti turhaan..
Poikaystäväni heitettiin baarista ulos kun alkoi riehua->meillä oli tappelu. Minä jäin sitten yksin baariin, kun en halunnut nähdä poikaystävääni.

Ookkei. Juttelin yhden tuntemattoman miehen kanssa, minua ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, mutta juttelin kuitenkin. Hän jopa sanoi miten olen juuri sen näköinen tyttö kun hän toivoisi. Juttelimme n.15min. Minua tyyppi lähinnä ällötti ja häivyinkin paikalta emmekä enää puhuneet.

Sitten juttelin exäni ja hänen ystävänsä kanssa ja kun he lähtivät halasin exääni. Aikoinaan kun erosimme minä jätin hänet enkä todellakaan kaipaa takaisin.

Mitään en ole oikeasti väärin tehnyt(enhän?), mutta poikaystäväni on mustasukkainen ja kyseli koko illan tapahtumat läpi. En voinut kertoa, että mm. halasin entistäni+juttelin jonkun oudon miehen kanssa. Hän olisi suuttunut varmasti vaikka taka-ajatuksia ei ollut.

Nyt asia jotenkin junnaa päässä ja tunnen huonoa omaatuntoa...jostain?!?Miten saan pään taas tyhjäksi? Uskon ja tiedän poikaystäväni tanssivan toisten naisten kanssa sekä juttelevan, joten kai minäkin saan. Mutta tunnen sen olevan jotenkin väärin.Sekavaa.

 

[Mirri]

Oletpa loukussa. Jonka olet ihan itse rakentanut. Minusta teot eivät merkitse mitään tunteiden rinnalla. Jos juttelit jonkun miehen kanssa, joka ei sinua kiinnosta ja halasit exääsi, joka ei kiinnosta senkään vertaa, niin miten se muka vaikuttaa suhteeseesi nykyiseen mieheesi? Tuon verran vapautta täytyy jokaisella olla, että saa silloin tällöin jutella muidenkin ihmisten kanssa kuin oman kullan. Kai miehesi antaa sinun jutella toisten ihmisten kanssa, vai onko hän niin mustasukkainen, että kontrolloi kaikkea sosiaalista elämääsi?

 

[Inhorealisti]

Ajattelepas toisinpäin: Jos sinä olisit lähtenyt baarista suutuspäissäsi ja poikaystäväsi olisi jäänyt sinne. Olisitko mustasukkainen ja utelias loppuillan tapahtumista? Olisitko loukkaantunut, kun poikaystäväsi ei olisikaan lähtenyt perääsi selvittämään asiaa vaan jäänyt juttelemaan tuikituntemattoman miehen kanssa ja lopuksi halannut ex:sä.

Miten itse haluaisit asiasta kerrottavan ja miten reagoisit siihen?

 

[Lilli]

Itse turisen useinkin baarissa ihmisten kanssa. Jotkut ovat tuttuja, jotkut tuntemattomia. Se on minulle pelkkaa ajanvietetta ja paljon hauskempaa kuin pelkka drinkkiin tuijottelu. Seksia en ole hakemassa, mutta voin tietenkin puhua vain omasta puolestani.

Onko sinulta tosiaankin sosiaalinen elama taysin kielletty?

 

[Lilli]

Tarkoitin taman siis alkuperaiselle.

 

[mies]

Inhorealisti, hyvä huomio. Ehkä ap:n omaatuntoa soimaa jääminen baariin ja tavallaan kosto poikaystävälleen.

Toisaalta jos tappelua ei olisi ollut, niin Mirrin kannanotto olisi hyvin osuva ja on toisaalta sitä nytkin.

Eipä kannata tuollaisista murhetta kantaa. Kun omatunto on puhdas, ainakin melkein

 

[ap]

No jos hän saisi päättää niin en puhuisi kenellekkään ja missään tapauksessa en saisi baariin mennä yksin. Olen kuitenkin aina laittanut vastaan ja sanonut, että ei voi vaatia mahdottomia.

Mutta mietinkin, että onko nuo puheet saaneet minut oikeasti sisimmässäni vähän uskomaan tuohon vaikka kuinka yritän pitää puoleni....Ehkäpä myös minun rajani mieheni tekemisten suhteen on kiristynyt myös noiden puheiden takia. Apua, minustakin on varmaan tulossa mustasukkainen hullu

Ei senpuoleen mieheni on käyttäytynyt röyhkeästi minua kohtaan toisten naisten kanssa, ei nyt kuitenkaan pettänyt, mutta loukkaavasti kuitenkin. Että että..jo sen takia kai pitäisi yrittää unohtaa.

Olen minä ennenkin (noh, ehkä max.2 kertaa) jäänyt baariin yksin eikä omatunto silloin ole soimannut. Ja tuossa tappelussa mies mokasi ja minun toimesta lensi pihalle..

 

[anna]

Kuulostaa siltä, että tuo teidän (vai poikaystäväsikö vain)rajojen viilailu on pikemminkin jonkinlaista valtapeliä, jolla pidetään toinen sopivassa määrin koko ajan varpaillaan sanelemalla ehtoja millä saa toisen tuomita.

Et ole tehnyt mitään väärää omien arvojesi mukaan, et poikaystävällesi tehtyjen lupausten mukaan, et mielestäni minkään kohtuullisten uskollisuusperiaatteidenkaan mukaan.

Älä nyt tee kärpäsestä härkästä. Poikaystävääsi varmastikin hävettää tuo mennyt ilta ja baarista ulos joutuminen, ja jos nyt yrittää sinua jotenkin päästä syyttelemään, niin se ei johdu siitä, että olisi olemassa jotain syytä syyttää vaan että hänelle tulisi parempi olo.

 

[Kokenut]

Etkö siis käy koskaan baarissa yksin? Jos asiat jatkuvat tuohon tyyliin, tulet muutaman vuoden kuluttua olemaan katkera sekä poikaystävällesi että itsellesi. Sinulla on omakin elämä. Ei poikaystäväsi saa hallita sinua tuohon tyyliin. Toisen miehen halaamisessa ei pitäisi olla mitään pahaa. Vaikuttaa ikävältä tilanteelta. Olette ilmeisesti melko nuoria? Teidän kannattaisi keskustella pelisäännöistä ja sinun kannattaisi tarttua asiaan tarkemmin, jos poikaystäväsi sanoo esim. ettet saisi lähteä baariin yksin. HÄN EI OMISTA SINUA! Puhun 10 vuoden avioliiton tuomalla kokemuksella ja itsekin nämä asia läpikäyneenä. En nyt vastannut varsinaisesti kysymykseesi, mutta minua huolestuttaa, että kannat huonoa omatuntoa moisesta asiasta.

 

[mies]

Kokenut, miten paljon olet kokenut? Jokaisella on henk.koht. rajat, etkä voi mitenkään väittää, että ilman muuta pitää käydä baareissa yksin ja siellä voi halailla toisia miehiä. On paljon ihmisiä jotka eivät siihen pysty ja yhtä paljon, jotka tuntevat mustasukkaisuutta moisesta.

Jos asia on sinulle arkipäivää, niin kaikille se ei sitä ole.

 

[käki 25]

Tuo kuulostaa olevan suoraan minun menneisyydestä!

Kun seurustelee jonkun kanssa tosissaan, niin tottakai haluaa olla toiselle uskollinen ja hyveellinen.

Tuollainen mies/poika sulla on elämää sulostuttamassa, saa helposti sulta oman moraalin ruttuun.

Eli; vaatii hirveästi, ja kertoo sinulle, minkälainen naisen tulee olla.
Menet siihen mukaan, ja tavallaan ""yliyrität"" olla hyvä ja uskollinen.
Se yliyrittäminen kertoo siitä, että uskollisuus ei ole sinulle mikään ITSETEKEMÄSI elämän päätös, kuten se, että et tapa ihmisiä.
Elämän päätös on sellainen, josta ei tarvitse huolehtia, se päätös on jo niin selkärangassa, että sitä ei tarvitse ajatella uusiksi joka kerta, kun tilanne tulee vastaan.

Tuossa tilanteessa (missä sinäkin kuulostat olevan)tuntee hirveää tarvetta tehdä tili joka ikisestä liikkeestä, koska OMATUNTO soimaa.
Oikeasti veikkaan, että sulla vain kaikuu sun poikakaverin sanat päässä, ja erehdyt luulemaan niitä omantunnon ääneksi.

Minä aikoinaan tulin tuohon tulokseen siinä vaiheessa, kun huomasin, että vaikka kuinka teen kaikkeni ollakseni oikea pyhimys miesraukalleni, on jostain syystä palkintona silti aina vain pahemmat haukut. Ja tietysti se, että hänellä näyttää silti olevan oikeus tehdä kaikki se, mikä tavallaan ""yhteisellä"" päätöksellä minulta on kielletty.

Osittain se keittyi siitäkin, että mitä enemmän KADUIN jotain olematonta tekoa, sitä enemmän poikakaverini reagoi siihen, koska laskeskeli, että jotain on täytynyt tapahtua, koska tyttö noin KATUU jotain , ja tunnustaa.

Lisäksi, asioiden ollessa juuri noin pieniä, eli että olen vain vaikka jutellut tai halannut jonkun kanssa, hän meinasi, että koska siitä pitää kerran tiliä tehdä, niin siinä on jotain suurempaakin pettämistä taustalla, ja sitten hän haukkui minut tavallaan varmuuden vuoksi.

Haukkumisella tarkoitan tässä sekä suoraa huorittelua, että sitä tuntikausien vittumaista pilkun viilausta ja tenttausta, vihjailua ja mököttämistäkin.

Kun sitten alkoi eroa pukkaamaan, ja minulle koitti ýhä suurempi tarve saada elää ilman jatkuvaa itseni kyttäämistä ja tilintekoa joka pienestä harha-askeleesta, huomasin lopullisesti kaikki palapelin osaset.
Eron jälkeen ei ollut enää ketään muuta ihmistä, jonka ääni kaikuu päässä, ja jonka vuoksi olla hyvä ja rehellinen.

Siinä vaiheessa todella huomasin sen, että kykenen varsin hyvin vastaamaan itse teoistani ITSELLENI, ja että kyllä perkele vieköön osaan tehdä yhden BAARIREISSUN itsekseni, ilman että juon liikaa tai jaan p*rsettä tuntemattomille. Eikö ole loistava älynväläys!?

Nyt mulla on uusi ihana mies, ei tenttaa ja kysele. Enkä minä koe mitään tarvetta myöskään kapinoida häntä vastaan.
Hän vastaa itsestään, ja minä itsestäni.
Tottakai olen tämänkin suhteen aikana vahingossa parikertaa loukannut häntä, ja toisin päin hän myös minua, mutta enää ei tunnu siltä , että joudun tekemään ratkaisuni toisen kautta.
Pyrin olemaan edelleenkin uskollinen, enkä hankkiudu pelkästään itsenäisyyttä julistaakseni tilanteisiin, jotka häntä saattaisivat hämmentää. Osaan olla flirttailematta baarissa miehille, vaikka hän ei olisi lähimaillakaan, enkä rasita ainakaan omasta mielestäni häntä sellaisilla asioilla, joita ei edes tavallaan ole olemassa.
Se kuitenkin lähtee itsestä, varsinkin jos huomaan loukanneeni häntä, etsin itsestäni totuuden, ja yritän olla seuraavalla kerralla viisaampi.
Asiathan monimutkaisuudestaan huolimatta ovat hyvin yksinkertaisia, jos ei häärää liikaa sillä harmaalla alueella, vaan todellakaan yksinkertaisesti EI PETÄ toista, ja tietää sen itsekin. Omalta kohdaltaan , ja itse sen päätöksen tehneenä, voi vastata itsestään, eikä tarvitse taistella sen iänikuisen ongelman kanssa, eli ""Olenko nyt pettänyt poikaystävääni vai en?""

 

[Guest]

Ei mitään syytä tuntea huonoa omaatuntoa. Sen sijaan kannattaa miettiä oletko oikean ihmisen kanssa jos hän on noin mustasukkainen. Ja riehuu baarissa niin että lentää ulos.

 

[Kokenut]

Jäi hieman epäselväksi, mitä haluat sanoa viestilläsi. Hieman taisit vääristellä sanojani. En sano, että ""ilman muuta pitää käydä baareissa yksin"". Mutta jos nainen tai mies haluaa lähteä baariin kavereiden kanssa, ei ole oikein, että puoliso tämän kieltää. En myöskään sano, että baarissa voi tuosta vaan halailla toisia miehiä, vaan ettei sellaisesta tarvitse kantaa huonoa omatuntoa, jos joskus tuttavaa sattuisikin halaamaan. Nimimerkki Kokenut tarkoittaa, että minulla on ihan tavallista elämänkokemusta ja näkemystä asioihin eri tavalla kuin nuorena, ei sen kummempaa.

 

[Kokenut]

Edellinen viesti oli tarkoitettu nimimerkille Mies, joka vastasi minun viestiini aikaisemmin.

 

[ap]

""""Se yliyrittäminen kertoo siitä, että uskollisuus ei ole sinulle mikään ITSETEKEMÄSI elämän päätös, kuten se, että et tapa ihmisiä.""""

Tuo lause vähän särähti korvaan. Et ehkä tarkoittanut, mutta tuli sellainen olo, että luonteeltani ja jos joku ei minulle mitään sanoisi asiasta, pettäisin koko ajan....Tai, että olisin jo pettänyt...

En tietenkään ""oikeasti"" petä, en ikinä voisi enkä haluaisi. Minulle tuli vain huono omatunto noista jutuista mitä tein ja sitä tässä pohdiskelin...

Ja joku mainitsi, että mitä mieltä itse olisin tuollaisesta käytöksestä mieheltäni. En varmasti haluaisi kuulla, mutta jos kuulisin olisin mustasukkainen, mutta en tekisi asiasta numeroa jos puuha on tunteetonta.

 

[käki25]

Niin, sanoin noin siksi, että arvelin asian olevan vähän niin, että
koska et ITSE ole yhtään varma pitäisikö sulla olla huono omatunto vai ei, niin silloinhan olet kuunnellut sen mustasukkaisen pojan puheita vaan niin paljon, että et osaa enää itse pääättää miten se asia on.
Jos ei näin ole, niin miksi et sitten muka itse tiedä, milloin olet tehnyt väärin ja milloin et?

Olis aika paksua minun mennä väittämään, että olet täysin holtiton itse, mistä minä tiedän.

Tiedän vain sen, yleisesti, että kun toinen komentaa tai muuten pitää otteessaan toista, niin kun se sitten löysää narun yhtäkkiä, niin vapaalla jalalla ollessaan tulee juostua niin paljon kuin kintut kestää. Ihminen on sellainen, et vain sinä, vaan moni muukin.
Koita ymmärtää lukea rivien välistä, käytän joskus kärkeviä vertauksia, ei kaikki ole kirjaimellista.

(En minä nytkään tarkoittanut, että sinulla oikeesti olisi fyysisesti naru kaulan ympärillä, ja että OIKEASTI juokset pellolla niin paljon ku kintut kestää.)

 

[DF]

Vähän sama tilanne oli mulla vähän aikaa sitten. Minuakin pidettiin tiukassa hihnassa ja äijä sai minut tuntemaan syyllisyyttä esim. siitä että puhuin kaverini pikkuveljen kanssa tai moikkasin vanhaa lukiokaveria.

En tiedä miten se sen teki, kontrolloi ja haukkui ja epäili kai vaan sen verran, että todella aloin uskoa sen puheisiin. Esim. että jos joku mies puhuu mulle baarissa tai ihan missä vaan niin se vaan ettii panoa ja jos mä puhun takasin niin sitten mä haen sitä panoa ja poikaystävällä on oikeus suuttua siitä.

Niinpä loppuvaiheessa jos vaikka keskustelin opiskelukaverin kanssa bileissä, niin seuraavana päivänä oli kauhea morkkis ja meinas itku tulla kun mietti, että pitääkö nyt kertoa et on puhunut yhen Mikan kanssa viime päivien säästä vai pitääkö olla kertomatta. Ja kun tiesi et jos kertoo, niin tulee hirvee tappelu ja saa kuulla olevansa persettä jakava huora ja toisaalta jos ei kerro ja mies saa tietää siitä jotain muuta kautta, niin edessä on vielä hirveempi tappelu.

Lopulta kyllästyin, menin just niin ku ite tykkäsin, en pettäny, mutta en enää alentunu kuulusteluihin ja kun ei mies sitä pystyny sulattamaan, soitteli mun kavereille kun olin niitten kanssa baarissa että missäs ootte huorat jalkojanne levittelemässä niin jätin sen.
HYVÄ NIIN!

 

[elli]

No et tosiaankaan ole tehnyt mitään väärää!

Paitsi ehkä valinnut tämän nykyisen poikaystäväsi? Pistetään baarista pois tappelun vuoksi? On sairaalloisen mustasukkainen sinusta? Mieti nyt kuule vielä toisenkin kerran miesvalintaasi!