V
väsynyt
Vieras
Miten ihmeessä monet kirjoittavat ketjuissa ehtivänsä leikkiä lastensa kanssa?
MIksi minulla kuluu päivät pelkästään siihen tavaran kuljettamiseen lattioilta oikeille paikoilleen, monta kertaa päivässä samoja tavaroita, ym perusjuttuihin kuten ruoan, ihan tavallisen, jopa einesten laittaminen pöytään monta kertaa päivässä ja jälkien siivoaminen?
Taas tuli pidettyä puolen tunnin puhuttelu pienelle, kun vaatekaapin vaatteet taas lattialla. Monta kertaa päivässä vaihtaa vaatteita, ja minä poimin lattioilta ja kun olen kuopuksesta halunnut kasvattaa omatoimisen (en jaksa toista samanlaista kuin esikoinen) hän hakee itse vaatteensa, on hakenut ihan pienestä, noin2v, ja samalla kun ottaa yhden vaatteet, kaikki muut vahingossa tippuvat lattialle.
Sanoin, jankutin sata kertaa taas, että samat vaatteet laittaa joka kerta uudestaan päälle, kun taas vaihtaa roolivaatteet tavallisiin vaatteisiin. Ja toisella niin surullinen ilme, kun ei tahallisesti tee pahuutta.
voi että olen kateellinen kun toiset saavat lapsensa joskus mummolaan sotkemaan kotoa. Kun esikoinen oli ainoa lapsi, alle 3v, ihmettelin niitä äitejä, jotka eivät välitä isompien lasten tekemisistä mitään. Nyt en enää ihmettele. Tekisi mieli tehdä samoin. Nauttia siitä että niitä ei näy.
Olen varmaan tehnyt lapseni liian vanhana. Olisi pitänyt tehdä kaksikymppisenä, niin jaksaisi loppuun saakka. Tai sitten lasten kanssa vain väsyy koko ajan vähän lisää ja lisää. Vauva-aika oli ihaninta ja helpointa, tämä sotkeminen on niin uuvuttavaa.
MIksi minulla kuluu päivät pelkästään siihen tavaran kuljettamiseen lattioilta oikeille paikoilleen, monta kertaa päivässä samoja tavaroita, ym perusjuttuihin kuten ruoan, ihan tavallisen, jopa einesten laittaminen pöytään monta kertaa päivässä ja jälkien siivoaminen?
Taas tuli pidettyä puolen tunnin puhuttelu pienelle, kun vaatekaapin vaatteet taas lattialla. Monta kertaa päivässä vaihtaa vaatteita, ja minä poimin lattioilta ja kun olen kuopuksesta halunnut kasvattaa omatoimisen (en jaksa toista samanlaista kuin esikoinen) hän hakee itse vaatteensa, on hakenut ihan pienestä, noin2v, ja samalla kun ottaa yhden vaatteet, kaikki muut vahingossa tippuvat lattialle.
Sanoin, jankutin sata kertaa taas, että samat vaatteet laittaa joka kerta uudestaan päälle, kun taas vaihtaa roolivaatteet tavallisiin vaatteisiin. Ja toisella niin surullinen ilme, kun ei tahallisesti tee pahuutta.
voi että olen kateellinen kun toiset saavat lapsensa joskus mummolaan sotkemaan kotoa. Kun esikoinen oli ainoa lapsi, alle 3v, ihmettelin niitä äitejä, jotka eivät välitä isompien lasten tekemisistä mitään. Nyt en enää ihmettele. Tekisi mieli tehdä samoin. Nauttia siitä että niitä ei näy.
Olen varmaan tehnyt lapseni liian vanhana. Olisi pitänyt tehdä kaksikymppisenä, niin jaksaisi loppuun saakka. Tai sitten lasten kanssa vain väsyy koko ajan vähän lisää ja lisää. Vauva-aika oli ihaninta ja helpointa, tämä sotkeminen on niin uuvuttavaa.