Huostaanotto

[Nuppi]

En kirjoita nimimerkilläni, koska aihe on niin arka...

Kysymys siis: Onko täällä muita äitejä tai isiä, joilta on lapsi huostaanotettu? Minulta on, lapsi otettiin huostaan puolitoista vuotta sitten, tarkemmin en halua hirveesti kertoa, ettei kukaan tunnista.

Ja tähän väliin pyyntö; toivon että ihmiset saisi tässä ketjussa keskustella rauhassa, kenenkään ei tarvitse tulle kertomaan miten hirviömäisiä vanhempia olemme ja hyvä että pennut otettiin meiltä pois, uskokaa kun sanon: me tiedämme sen joka ainoan päivän joka ainoa minuutti.

Kysyiinkin teiltä joilta lapsi on huostassa, miten jaksatte? Näettekö lasta? jne jne.
Itse näen lastani kerran kuussa, ja pikkusiskonsa (5kk:tta) auttaa jaksamaan päivästä toiseen ja pysymään kuivilla. Ikävä on kyllä musertava vaikka on uskomattoman ihanassa sijaisperheessä, sijaisäiti tekee valokuvakirjaa minulle lapsestani ja soittaa aina jos jotain tapahtuu, käyttäytyy minua kohtaan kuin olisin ystävä, vaikka tietää ne kauheudet mitä olen tehnyt.

 

["Kesä"]

Voimia Sinulle ja lämmin halaus!

 

["vieras"]

Hatunnosto sinulle siitä, että tiedostat tehneesi jotakin väärin ja pystyt sen myöntämään. Siitä ei ole kuin tie ylöspäin Menneitä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuutta voi. On myös kiva kuulla, että sijaisäiti on noin mukava, varmasti auttaa jaksamaan. Kaikkea hyvää teille, muuta en oikein osaa sanoa, kun itsellä ei ole asiasta sen kummempaa kokemusta.

 

[fjbr]

Sinullako saa kuitenkin olla vauva kotona? Tsemppiä, kyllä lapsesi vielä joku päivä palaa kotiin.

 

["vieras"]

Millään tavalla en halua teilata tai syytellä sinua, mutta kiinnostaisi tietää mikä sai sinut melkein heti huostaanoton jälkeen hankkiutumaan uudelleen raskaaksi? Sun ongelmat taitaa liittyä kuivilla olosta päätelle päihteiden käyttöön, pääsitkö jo kuiville odotusaikana?

 

["minää"]

Mikset saa isompaa lastasi takaisin, jos kerran pystyt huolehtimaan vauvastakin? Oletko yh?

 

["akka"]

Voisi myös pysähtyä miettimään miten se lapsi voi ja miten se lapsi jaksaa.Lapsi kiintyy ja juurtuu siihen sijaisperheeseen ja kun viimein sopeutuu ja uskaltaa luottaa siihen että voi elää turvassa tuleekin se biovanhempi ja repäisee lapsen taas juurilleen.
Saa taas miettiä koska tulee seuraava repsahdus ja taas muutto uuteen sijaisperheeseen.
Mihinkään ei voi luottaa.
Mä olen sitä mieltä että jos hoitaa asiansa siihen pisteeseen että lapsi otetaan huostaan, voisi siinä vaiheessa ajatella sitä lasta ja jättää sen myös sinne sijaisperheeseen johon se lapsi on sijoitettu.Suurinta rakkautta on se että kun on itse kykenemätön huolehtimaan lapsesta ja joku toinen sen tekee, antaa sille lapselle sen elämän jossa hän saa kasvaa ja elää turvassa.

 

["vieras"]

On otettu huostaan. Poikani sairastui vakavaan psyykkiseen sairauteen, ja pitkien sairaalajaksojen jälkeen otettiin huostaan, ja sijoitettiin paikkaan, missä pärjää hyvin. Kotona olo ei ole mahdollista tällä hetkellä.

Kun näkee, kuinka sijoituspaikka on tehnyt hyvää lapselle, ja hänen itsetunnolleen, niin olen vain tyytyväinen lapsen puolesta. Toki olen joutunut käymään omat kipuiluni äitiyteni, ja vanhemmuuteni kanssa, mutta nyt siihen on ollut aikaakin. Ja tiedostan täysin' että kotona lapsi ei olisi saanut kaikkea sitä, mitä hän nyt saa

 

[Nuppi]

[QUOTE="akka";26337833]Voisi myös pysähtyä miettimään miten se lapsi voi ja miten se lapsi jaksaa.Lapsi kiintyy ja juurtuu siihen sijaisperheeseen ja kun viimein sopeutuu ja uskaltaa luottaa siihen että voi elää turvassa tuleekin se biovanhempi ja repäisee lapsen taas juurilleen.
Saa taas miettiä koska tulee seuraava repsahdus ja taas muutto uuteen sijaisperheeseen.
Mihinkään ei voi luottaa.
Mä olen sitä mieltä että jos hoitaa asiansa siihen pisteeseen että lapsi otetaan huostaan, voisi siinä vaiheessa ajatella sitä lasta ja jättää sen myös sinne sijaisperheeseen johon se lapsi on sijoitettu.Suurinta rakkautta on se että kun on itse kykenemätön huolehtimaan lapsesta ja joku toinen sen tekee, antaa sille lapselle sen elämän jossa hän saa kasvaa ja elää turvassa.[/QUOTE]

Ensin suutahdin tuosta kirjoituksestasi, mutta sitten älysin, että noinhan tuo asia on! Ja olen jo pitkän aikaa miettinyt, etä en hae huostaanoton purkua pitkiin aikoihin.
Lapseni viihtyy sijaisperheessä erinomaisesti. Se että nyt veisin hänet pois sieltä, olisi väärin lasta kohtaan. Hän ei koe minua äidiksi, oli niin pieni kun huostaanotettiin, olen lähinnä mukava täti jonka luona hän käy kerran kuussa.

Ja juu, raskaus (tämä 5kk:tta vanha) oli vahinkoraskaus, mutta paras vahinko ikinä, ja olen yh. PikkuKakkonen on laittanut minut vihdoin ymmärtämään mitä äitinä olo on. Täydellistä vastuuta ja sitoutumista lapseen. Ja päihteettömyyteen.