Vanhempien tuomiot lapsen heittellejätöstä ja fyysisestä kurituksesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmettelen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Alkuperäinen kirjoittaja ihmettelen:
Kotona kirves kädessä:
Uskon kyllä.
Mutta uskotko, että lastensuojelu voi joskus ylireagoida? Tehdä virheen työssään, tehdä virhearvion siihen suuntaan, että ottaa huostaan vaikkei ole ihan oikeasti todellista syytä: lapsia ei uhkaa mikään, lapsia ei laiminlyödä, heitä ei vahingoiteta: ei olla tehty tätä eikä olla tekemässäkään.
Mutta tulee sitten jostain syystä epäilys tai pelko, että jotain tommosta tapahtuisi, ja ilman, että jututetaan perhettä, vanhempia, tehdään päätös lastensuojeluilmoituksen perusteella. Eli jollekin tulee epäilys, (esim. itkevä äiti, itkevä lapsi, äiti tilittää runssanaisesti väsymystään) ja soittaa lastensuojeluun joka tekee ilmoituksen perusteella huostaanottopäätöksen vaikkei ole nähnyt perhettä, lapsia eikä äitiä, eikä isää. Uskotko että tämmönen voisi tapahtua.

Ja miksi lapsia ei huostaanotettu vanhemmilta, jotka käytti fyysistä väkivaltaa kurituskeinona? Kyseessä eri kaupungit.

ja:
mitkä ovat ne kolme syytä huostaanotolle????

En usko.

Kuuntele:
neuvolassa pienen lapsen äiti tilittää tuntojaan, on väsynyt ja yksinäinen. Sitten kerran äiti menee hyvin hyvin uupuneena nevolaan ja itkee väsymyksensä, itkee yksinäisyytensä, haukkuu miehensä, ja neuvolan väki huolestuu. Äiti kertoo, että lapsilla ei ole hätää; lapset hän aina hoitaa vaikka nyt onkin ihan lopussa. Neuvolassa ei oltu aikaisemmin sanottu äidille että he olisivat huolissaan, joten äiti ajatteli että hän on nla:n silmissä ns. tavallinen ihminen, koska lapset ja kodin hän aina oli hoitanut hyvin. Neuvolasta luvataan väsyneelle äidille lastenhoitoapua ja mahdollisuutta lepoon. He ottavat yhteyttä lastensuojeluun, joka laittaa huostaanottouhkan päälle. Uhkaa ei täytäntöönpanna, eli lapsia ei oteta äidiltä, koska äiti suostuu olemaan sosiaaliviranomaisten osoittamassa valvotussa paikassa muutaman päivän lasten kanssa kunnes huostaanottouhan päällelaittanut lastenvalvoja tulee paikan päälle ja yhdessä äitiä tarkkailleen henkilökunnan kanssa toteaa, että uhkas voidaan perua. Lapsia ei annettu isällekään esim. niin, että äiti jäisi ja lapset tai lapsi lähtee isän kanssa kotiin, jolloin äiti voisi todella levätä, eikä hoitaa lapsia oudossa paikassa vähäisillä ja niukoilla mukana olevilla varustuksilla. Peruste, miksi isän luo ja isän kanssa ei lapse voi olla, on se, ettei sossutäti tunne isää, ei tunne perhettä, koska perhe ei ole lastensuojelun tai sosiaalitoimen aikaisempi asiakas.

perheeseen tulee kodinhoitaja tai vastaava, eikä hänellä ole oiikeastaa mitään tekemistä perheessä. Työntekijä ei siivoa, ei leivo, ei laita ruokaa, se ei kuulu hänen tehtäviinsä. Hänen tehtävä olisi tukea vanhemmuutta, esim. opastaa kodin- ja lastenhoidollisissa asioissa. Vanhemmat osaavat hoitaa kodin ja lapset aivan kuten missä tahansa normaalissa perheessä, eikä perhe kaipaa tukea tähän. perhetyöntekijä-kodinhoitaja juo kahvia äidin kanssa ja katselee lasten , tai lapsen, leikkiä.
Perheen ainoa ongelma oli äidin yksinäisyys, perheen sisäiset ristiriidat jotka uuvutti äidin. Lapset ja kodin äiti aina hoiti kunnolla, heillä ei ollut hätää

Uskotko että tämmönen voisi olla mahdollista?
En puhu itsestäni, tämä on esimerkki. Voisiko näin tapahtua oikeassa elämässä?


Mitä mieltä olet?
Voi.Tässä on nimenomaan kysymys avohuollon tukitoimenpiteistä.
Tämmöisessä tapauksessa ensin tarkistetaan miten äiti käyttäytyy lasten kanssa,tutkitaan heidän keskinäisiä välejään.
Perhe on saanut perhetyöntekijän kotiin joka on tavallisin avohuollon tukitoimenpide mitä annetaan.
Kunhan se äiti tottuu ajatukseen että perhetyöntekijä on avuksi,tueksi,seuraksi,neuvojaksi eikä kiusantekijäksi tarkoitettu ja hyväksyy tilanteen niin alkaa pikkuhiljaa nähdä sinä tilanteessa valoisiakin puolia.
Mulla on itsellä ollut perhetyöntekijä vuosia sitten kun olin,väsynyt,yksinäinen ,kärsin univelasta ja masennuin.
Kun taas olin tolpillani ja toipunut ymmärsin kyllä että se oli minulle hyväksi että sain perhetyöntekijän vaikka aluksi koin sen kyttäämisenä ja vainoamisena.
Vuosia myöhemmin kotiini muutti lapsi joka äidiltä huostaanotettiin kaikki lapset.Katsottiin että minusta on omien viiden lisäksi myös huolehtimaan hänestä.


 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mitä tarkoitat että esimerkin äiti kieltäytyisi ottamasta apua vastaan? Mitä apua esimerkin perheelle tarjottiin? Perhetyöntekijä, joka istuu ja juo kahvia äidin kanssa? Viranomainen, joka on lastensuojelutyöntekijä?

Hänellehän tarjottiin avohuollon tukitoimenpiteitä... Ei pahalla, mutta miksi kyselet minulta, omasta tekstistäsi vastauksia? Siinähän ne on kaikkien nähtävillä. Ja jos esimerkin äiti olisi fiksu, ottaisi kaiken mahdollisen avun vastaan, sillä tuo lastensuojelutyöntekijä saattaisi ehdottaa tukiperheen hankkimista. Jos itseltä puuttuu tukiverkko.

Ja minulle tarjottiin tukiperhettä, jota en halunnut.

 
Kenenkään ei ole pakko ottaa vastaan ketään kotiinsa jos ei halua. Mullekin on joskus tarjottu tukiperhettä mutten ole halunnut eikä ne sossun muijat ole siitä itteensä ottaneet, sanoivat vain että itepähän tiedät. Enkä mä heidän silmissään ole kyttäyksen alla vaan täällä kyttää nää muut jotka luulee tietävänsä toisten asiat paremmin kuin omansa. Ja silloin kun mä sain nuoremman tytön niin yks ex-naapuri pelotteli että ne ottaa multa lapsen huostaan enkä saa koskaan nähdä häntä. No kerran erään asian takia lastenvalvojat kävivät juttelemassa meillä mun kanssa, ja kysyin tuota asiaa että onko siihen pelkoa että joskus multa otettaisiin lapsi pois jos oon liian väsynyt kaikkeen. He sanoivat ettei siihen ole pelkoa kun tietävät ettei siihen ole mitään syytä miksi pitäisi ottaa tyttö huostaan. Mä en ole päihteitten käyttäjä vakituisesti, en lyö laimin tyttöä, tyttö saa ruoan ja puhtaan kodin sekä vaatteet päällensä. Se keskustelu loppui siihen eikä he ole enää meille joutuneet tulemaankaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tossuliini:
Kenenkään ei ole pakko ottaa vastaan ketään kotiinsa jos ei halua. Mullekin on joskus tarjottu tukiperhettä mutten ole halunnut eikä ne sossun muijat ole siitä itteensä ottaneet, sanoivat vain että itepähän tiedät. Enkä mä heidän silmissään ole kyttäyksen alla vaan täällä kyttää nää muut jotka luulee tietävänsä toisten asiat paremmin kuin omansa. Ja silloin kun mä sain nuoremman tytön niin yks ex-naapuri pelotteli että ne ottaa multa lapsen huostaan enkä saa koskaan nähdä häntä. No kerran erään asian takia lastenvalvojat kävivät juttelemassa meillä mun kanssa, ja kysyin tuota asiaa että onko siihen pelkoa että joskus multa otettaisiin lapsi pois jos oon liian väsynyt kaikkeen. He sanoivat ettei siihen ole pelkoa kun tietävät ettei siihen ole mitään syytä miksi pitäisi ottaa tyttö huostaan. Mä en ole päihteitten käyttäjä vakituisesti, en lyö laimin tyttöä, tyttö saa ruoan ja puhtaan kodin sekä vaatteet päällensä. Se keskustelu loppui siihen eikä he ole enää meille joutuneet tulemaankaan.
Ei tietenkään ole pakko,mutta silloin on itse kieltäytynyt tukitoimista ja se voi sitten myöhemmin aiheuttaa vaikeuksia.

 
Minkä lainen oli ensimmäisen tapauksen huostaanotto? Oliko kiireellinen ja lapsi oli huostassa tyyliin yhden yön vai oliko huostaanotto "lopullinen". Veikkaan, että lapsi otettiin yöksi huostaan ja seuraavana päivänä asiat selvitettiin.

Saihan se nuori perhekin vauvansa takaisin, joka vauva mukanaan bailasivat yömyöhään pitkin katuja.

Sitten tapaus väsynyt äiti. Eikö ole hyvä vain, että neuvolassa otetaan äidin väsymys tosissaan ja tarjotaan apua. Eikös äiti ollut yksinäinen, mikä vika siinä on, että perhetyöntekijä kahvittelee äidin kanssa ja antaa henkistä tukea. Sitä mäkin olen saanut perhetyöntekijältä lastenhoidon ohella. Mulle ainakin ne pelkät rupattelut antoivat voimaa luottaa taas itseeni ja olla hyvä äiti.
 

Yhteistyössä