Mua ärsyttää suomalaisessa yhteiskunnassa yli kaiken se, että vielä tänäkin päivänä noissa huoltajuusjutuissa äidin status saattaa mennä, ja meneekin, lapsen parhaan edelle. Siis huono äiti on "sossutanttojen" mielissä paremmassa asemassa kuin hyvä isä. Ja ei kun lapset sitten huonolle äidille. Samaa näkee tällä palstallakin: äiti kun tekee pahaa lapselleen/jättää heitteille/tappaa lapsensa, silitellään päähän ja sanotaan, että äidillä oli paha olla ja se oli viimeinen epätoivoinen keino saada apua. Isä kun tekee vastaavan tempun, niin häntä ollaan lynkkaamassa tunteettomana paskiaisena saunan takana. Miksei se isä saa osakseen samaa ymmärrystä? Miksi äiti muka olisi niin erityisessä asemassa?
Väitän edelleen, että Suomessa on monia lapsia, joilla olisi parempi asua isänsä kuin äitinsä luona. Silti heidät on sijoitettu äidilleen, vaikka isäkin olisi heidät halunnut. Sen sijaan kyseisestä isästä nyhdetään irti viimeinenkin penni, mikä saadaan elatusmaksujen yms. muodossa. Tää on ihan takapuolesta! Ihan kuin isät eivät olisi muuta kuin maksuautomaatteja.
siksi vähäpukeisena,avojaloin ja "halunnu vauvasta eroon".
