hyvä elämä?

[Satu]

Mitä mielestänne kuuluu hyvään elämään ja parisuhteeseen?

Tarvitaanko onnelliseen parisuhteeseen rakkaudentunnustuksia, hellyyttä, seksiä, turvallista yhteiseloa vai mitä?

Olen tässä tullut käyneeksi pitkiä keskusteluja miespuolisen työtoverin kanssa näistä asioista ja kieltämättä minua hämmästyttää miten erilaisia elämiä me ihmiset elämme ja miten erilaisiin asioihin tyydymme. Työkaverini on ollut lähes parikymmentä vuotta yhdessä vaimonsa kanssa ja kun kysyin että miksi hän edelleen haluaa olla vaimonsa kanssa oli vastaus, että se on turvallista. Haluaa edelleen olla vaimonsa kanssa naimisissa ja aikoo olla jatkossakin. Eivät sano toisilleen koskaan rakastavansa eivätkä isommin koskettele toisiaan muuta kuin sängyssä. Eivät muutenkaan ole kovin läheisissä väleissä eivätkä keskustele asioista. Mies ei osannut sanoa rakastaako hän vaimoansa, mutta sanoi että hän ei vaadi elämältä kovin paljoa ja että on tyytyväinen elämäänsä.

Itselleni tuollainen liitto olisi kauhistus, mieluummin olisin yksin kuin naimisissa siksi että se on turvallista tai tottumuskysymys. Nyt jäinkin miettimään, että olenko minä tyhjäpäinen haihatteleva romantikko, joka olettaa että rakkaus näkyy ja kuuluu päivittäisessä arjessa? Mahtaako työkaverini liitto olla hyvinkin tyypillinen suomalainen avioliitto?

 

[vanhanainen]

Ollaan oltu yhdessä n.100 vuotta , elikä ikuisuus. Meinataan vielä jatkaa samaan malliin.

Kyllä minua ahdistaisi jos joka jumalan päivä pitäisi ruveta analysoimaan tätä yhteiseloa..ei samperi sentään. En jaksaisi enkä viitsisi.
Eikä ukkokaan.
Rakastellaan ja siinä välillä rakastetaan, mitä sitä muuta.

Minun suuhuni ei sovi- minäräkastansinua- , on se tietenkin tullut sanottuakin, mutta mulla on niin fiksu ukko että se tietää sen muutenkin.

 

[Kamu]

Tarvitaan toisen ""momenttisi"" asioita, joita ovat rakkaudentunnustukset, hellyys, molempia osapuolia tyydyttävä sexi ja turvallisuus, jonka pää-asiallisin kulmakivi on uskollisuus ja kaikki edelläluetellut asiat yhdessä.

Varmaan muitakin yhdistäviä ja suhdetta vahvistavia asioita on pitkä liuta, joista yksi tärkeä on mielestäni joku tai jotkut yhteiset harrastukset. Lapset luovat syvimmän tarkoituksen ja yhdistävän tekijän avo- tai avioliitossa.

Näin jälkeenpäin elämää ajatellen, se aika, kun lapset olivat pieniä (vaipoista murkkuikään) on raskaudestaan huolimatta pariskunnan elämän parasta aikaa. Tulette sen kaikki nuoremmatkin joskus huomaamaan.

Kyllä, Satu, romantiikkaakin tarvitaan. Olen itse siinä suhteessa niin ""pehmis"", että joskus itseäkin nolottaa.
Nykyisessä, kovassa maailmassa pehmoilu ei valitettavasti ole muotia, joten pitää osata luovia pehmoilun ja kovuuden rajamaastossa tilanteiden mukaan.

Työkaverisi liitto ei toivottavasti ole tyypillisin ainakaan alle 50: sillä, siitä eteenpäin tilanne voi olla toisin.