Hyvä isä -paha äiti

[cora]

Helkutti, kun ärsyttää. Miehen kanssa niin eri kasvatusperiaatteet taas. 1,5v pelleili välipalalla, heitteli banaaninpaloja maahan yms. Mies siinä sitten raahasi kirjan pöydälle luettavaksi, että banaania menis mahaan asti. Mä en kestä tota tapaa, eihän se sitten syö munkaan kanssa ilman kirjaa. Aina pitäisi viihdyttää jotenkin ruokailun aikana. Tästä sit sanoin, että jos viitsii antaa tytön olla mielummin syömättä vaikka. Ja kehotin tyttöä kiittämään ja poistumaan pöydästä, annoin 2 min. rimpuilla, kun ei suostunut kiittämään (osannut jo 1/2 vuotta) ja sitten nostin pöydästä. Tyttö sitten juoksi tiet. isänsä syliin suoraan ja sai paljon lohdutuksia ja pusutteluja. Mulla tuli jotenkin tosi paha mieli, aika selvä jako tässä hyvä vanhempi -paha vanhempi touhussa. Olisinhan tietenkin voinut vaan heti nostaa pöydästä, enkä olisi odotellut kiittämistä edes sitä 2 min. Odotanko tytöltä liikaa? En vaan haluaisi opettaa tyttölle, että kaikki tapahtuu "kaikki mulle ja heti" -periaatteella. Vaikka taaperot nyt niin tuppaavat ajattelemaankin...
Tilannettä ei yhtään helpottanut, että appiukko seurasi tilannetta ja voin vaan kuvitella, kuinka anopin kanssa yhdessä siunailevat minun tiukkoja kasvatusperiaatteitani...

 

[cora]

Onko muilla tällaista?

 

[4n äiti]

pidätte miehen kanssa tupapalaverin teidän perheen kasvatusperiaatteista. kumpikin joustaa niin tulee hyvä kompromissi. appivanhempien mielipiteet voi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

 

[vieras]

Nyt istutte pian miehen kanssa alas ja juttelette kasvatusperiaatteenne selviksi. Juuri tuollaisissa kuvailemasi kaltaisissa tilanteissa on hyötyä siitä, että molemmat laulavat samaa biisiä. Sinäkin voit varmaan vähän höllentää pipoa, samoin miehesi voisi ehkä vähän harkita syy-seuraus-suhteen esiintuomista kasvatuksessa.

 

[y]

Meillä harjoitellaan kiitos sitten kun osataan puhua kunnolla. Joka kerran sanon ku poika nousee päödästä, että kiitos. Siihen saa vielä jäädä meillä ikää 1v5kk..

 

[salsai]

Mun mielestä sä vaadit liikaa.
Meillä kans puolitoista vuotias epeli, ja en mä vaadi siltä kiitosta.
Jos ei syö enää tai peleillee niin nostan ruuat pois. Ja mä sanon kiitos.
Kyllä nuo isommat osaa kiittää. Ei siihen koulutukseen sellaista hoppua oo. Ainakaa meillä. =)
Kyllä se aika tulee kun huomaat että kiittää itse iha ite.

 

[cora]

Juu, sanoinkin miehelle, että eihän tästä mitään tule, jos ei yhteistä linjaa löydy. Kaipa mulla hermot kireellä muutenkin, kun en kamalasti jaksa tytön kiukkuilua.

 

[vieras]

Meillä nyt kähempänä kolmea vuotta oleva lapsi on ymmärtänyt kiitos-sanan merkityksen. Aiemmin osasi sanan, muttei kyllä tajunnut käyttöyhteyttä.

 

[cora]

Hmm. Kyllä tyttö lähes aina sanoo kiitti, kun riittää ruoka. Yleensä annan myötä siinä, onhan tyttö niin pieni vielä. Tuntuu vaan, että hänellä kaikki on kiukuttelua. Uhma nostaa päätään kai.

 

[...]

Munkin mielestä vaadit liikaa tuon ikäiseltä. Älä anna periaatteiden olla suurempia kuin inhimillisten tunteiden. Kasvatat narsistin joka toimii aina oikein mutta ei kykene suhteuttamaan toimintaansa. Voit kiittää lapsen puolesta ja kiukkukohtauksia tulee vielä paljon. Tärkeää ei ole aina että sinun periaatteesi jyräävät vaan että tavat kuten kiittäminen tulee sydämestä. Tapoja ei voi opettaa pakottamalla ja nöyrryyttämällä ja jättämällä yksin tai ilman lohtua.