C
cora
Vieras
Helkutti, kun ärsyttää. Miehen kanssa niin eri kasvatusperiaatteet taas. 1,5v pelleili välipalalla, heitteli banaaninpaloja maahan yms. Mies siinä sitten raahasi kirjan pöydälle luettavaksi, että banaania menis mahaan asti. Mä en kestä tota tapaa, eihän se sitten syö munkaan kanssa ilman kirjaa. Aina pitäisi viihdyttää jotenkin ruokailun aikana. Tästä sit sanoin, että jos viitsii antaa tytön olla mielummin syömättä vaikka. Ja kehotin tyttöä kiittämään ja poistumaan pöydästä, annoin 2 min. rimpuilla, kun ei suostunut kiittämään (osannut jo 1/2 vuotta) ja sitten nostin pöydästä. Tyttö sitten juoksi tiet. isänsä syliin suoraan ja sai paljon lohdutuksia ja pusutteluja. Mulla tuli jotenkin tosi paha mieli, aika selvä jako tässä hyvä vanhempi -paha vanhempi touhussa. Olisinhan tietenkin voinut vaan heti nostaa pöydästä, enkä olisi odotellut kiittämistä edes sitä 2 min. Odotanko tytöltä liikaa? En vaan haluaisi opettaa tyttölle, että kaikki tapahtuu "kaikki mulle ja heti" -periaatteella. Vaikka taaperot nyt niin tuppaavat ajattelemaankin...
Tilannettä ei yhtään helpottanut, että appiukko seurasi tilannetta ja voin vaan kuvitella, kuinka anopin kanssa yhdessä siunailevat minun tiukkoja kasvatusperiaatteitani...
Tilannettä ei yhtään helpottanut, että appiukko seurasi tilannetta ja voin vaan kuvitella, kuinka anopin kanssa yhdessä siunailevat minun tiukkoja kasvatusperiaatteitani...