hyvä kirjoitus isovanhemmuudesta tämän päivän hesarissa

["vieraana"]

"Isovanhemmilla ei ole isoa roolia lastesi hoidossa.


Isovanhemmat eivät ole kovin tiiviisti läsnä lastesi elämässä. He saattavat asua kaukana tai eivät muusta syystä osallistu kovin paljon lastenhoitoon. Jos koet tilanteen ongelmaksi, siitä kannattaisi keskustella isovanhempien kanssa. "

Hassu tulos, siinä mielessä että isovanhemmat hoitavat lastamme viikottain ja näin vastasinkin tosin meillä se lähtee aina isovanhempien toiveesta, hyvin harvoin itse pyydämme lastenhoitoapua ja silloinkin lyhytaikaista.

Sain saman tuloksen. Meillä tosi syy se että itse muuttivat kauaksi meistä kun jäivät eläkkeelle. Sitten tulee puheluita kuinka on niin ikävä lapsia... no sitä saa mitä tilaa. Samoin ihan turha kuvitella että pystyisimme auttamaan heitä kun tarvitsevat apua. Kun asuivat lähellä, se olisi ollut itsestäänselvyys. Nyt pääsemme elämäntilanteen, eläintemme ja välimatkan takia käymään kerran vuodessa.

 

[aivan]

En ole huomannut erityisesti nuorissa vanhemmissa tällaisia vaatimuksia, vanhemmat kyllä auttavat nuorempia enemmän taloudellisesti joka on kiva asia.
En tunne sellaisia perheitä jossa lapset pakottaisi vanhempana mihinkään, tai edes kinuaisivat mitään heiltä.
Joku ehkä kuvittelee näin jos jonkun vanhemmat lahjovat lapsenlapsiaan ja lapsiaan, meille miehen vanhemmat ovat antaneet jopa ihan rahaakin, eikä koskaan olla edes pyydetty koska ei olla tarvittu. Miehen siskot taas sitten asenteellisina ottivat tuon niin, että puhuvat seläntakana siitä kuinka me emme pärjää taloudellisesti (olemme keskituloisia) eli eiköhän siellä perinteinen sisaruskateus taas puhu. Ties vaikka sinä olet heistä yksi.

Ei. En ole heistä yksi.

Olen mummipuoli. Mieheni ja minä hoidamme miehen lapsenlapsia mielestäni melko paljon, mutta ei niin paljon kuin toiveita olisi. Lapsenlapsia on seitsemän kappaletta. Mieheni ei pysty taloudellisesti aikuisia lapsiaan tukemaan ja minä en halua, koska minulla on omia aikuisia lapsia. Miehen eksä, joka on aikanaan hoitanut lapsiaan kotona, tekee nyt iäkkäänä ihmisenä raskasta työtä kolmessa vuorossa ja myös viikonloppuja; ymmärrän sen erittäin hyvin, koska hänen eläkkeensä ei muutoin kartu. Ymmärrän myös erittäin hyvin hänen tarvitsevan vapaansa itselleen levätäkseen ja latautuakseen, vaan tätä eivät suinkaan ymmärrä hänen ja mieheni yhteiset aikuiset lapset; heistä mummi on itekäs kun ei hoida ja viihdytä ja kutsu kylään näitä lapsenlapsia alvariinsa.

Että tältä pohjalta, en voi kuin ihmetellä. En kylläkään ajattele että kaikki tai toivottavasti edes useimmat nuoret vanhemmat olisivat niin pöhköjä. Mutta siis läheltä olen näitä nähnyt.

 

[vierass]

Meillä isovanhempiin on ihan hyvät välit mutta hoitoapua emme heiltä valitettavasti saa. Miehen vanhemmat iäkkäitä ja mun vanhemmat eivät halua hoitaa mikä välillä suunnattomasti harmittaa. Mutta vuosi vuodelta helpottuu kun lapset (2kpl) kasvaa. Isäni aina jaksaa kolmatta kysellä mutta eipä oo heidän asia päättää. Ja suoraan voin sanoa, että nämä vuodet 24/7 ilman pientäkään hoitoapua tekee päätöksestä helpomman. Pienikin lepo tai edes tieto että mahdollista jos tarpeen olisi helpotus. Mutta kuten sanoin, koko ajan helpottuu. Vanhemmat lapset voi sitten jo hetkeksi jättää vieraan (mll) hoitajan hoiviin.