Hyvä suhde - miten se tehdään?

[Perhearvojen puolesta]

Kuka sinulle on luonut jonkun tietyn mallin, minkä mukaan elätte. Sinä ja miehesi päätätte mikä teille on parasta. Valmiita vuorosanoja ei kannata lähteä toistelemaan - silloin todellakin hukkaatte molemmat itsenne - ja elämä muuttuu todella tylsäksi.
Ettehän te ikinä pääse eteenpäin suhteessanne - jos joku muu on jo joskus muka ratkaissut teidän elämänne. Siis olkaa aitoja ihmisiä -älkää olko ihmisten kuoria.

 

[no]

Menee toistamiseksi. Hyvän suhteen perusta on vapaus. Varmasti muistat sanonnan, että kun päästät rakkaasi vapaaksi, niin hän tulee sinun luoksesi. (tai miten se meni) uskon niin, että vapauden kokeminen toisen seurassa on olemista ilman kahleita ja mikä sen mukavampaa Sinä suoritat parisuhdetta. Heitä funtsimiset läskiksi Kyllä se siitä

 

[piiia]

Vatvon vielä vähän ) Eli minulla on hirveän vahva kontrolli johtuen rankasta elämästä kotona. Jostain syystä se on tehnyt minusta aika synkkämielisen. Lisäksi minua pelottaa näyttää sisimpääni, vaikka olen toisaalta varma, että mieheni rakastaisi minua juuri sellaisena kuin olen. Olemme kuin kaksi marjaa siinä suhteessa. Luulen, että minun pitäisi vapauttaa itseni ensin suorittamiselta ja kokeilla, miltä tuntuisi olla vapaa. Juuri nyt olen aika hukassa itseni kanssa, koska yritän olla täydellinen ja se, mikä on "täydellinen" muuttaa koko ajan muotoaan. En ikinä saavuta sitä. Ja kaipaan kauhesti elämänmakuista elämää.

 

[no]

Juuri niin. Ensimmäiseksi pitää olla vapaa menemään kauppaan ja ostaa vaikka tölkki siideriä, ottaa sandaalit jalasta ja juoda se muiden kanssa puiston penkillä. mutta putkaan ei saa joutua Voisi tilata liput kesäteatteriin, ihan siksi koska se tuntuisi nyt niin mukavalta. Tiskata ja tunkea pyykit kaappiin, ainiin miehellekin pitää ostaa siideri ja sanoa, että nyt kääntyi uusi lehti elämässä, varmaan täydennätte toisianne mukavasti, kun vain annatte siihen mahdollisuuden. Älkää pohtiko nyt tulevaisuutta, uskoisin sen tulevan muutenkin

 

[Vanhempi täti]

Hyvä suhde - miten se tehdään?

Voi Piia kun ihmeellisiä kyselet. Se on kuule niin että kun ei pihtaa börsää niin kaikki muukin ratkeaa kuin itsestään. Kyllä minä tiedän 37v kokemuksella kuule!

 

[Usko tulevaisuuteen]

Vatvon vielä vähän ) Eli minulla on hirveän vahva kontrolli johtuen rankasta elämästä kotona. Jostain syystä se on tehnyt minusta aika synkkämielisen. Lisäksi minua pelottaa näyttää sisimpääni, vaikka olen toisaalta varma, että mieheni rakastaisi minua juuri sellaisena kuin olen. Olemme kuin kaksi marjaa siinä suhteessa. Luulen, että minun pitäisi vapauttaa itseni ensin suorittamiselta ja kokeilla, miltä tuntuisi olla vapaa. Juuri nyt olen aika hukassa itseni kanssa, koska yritän olla täydellinen ja se, mikä on "täydellinen" muuttaa koko ajan muotoaan. En ikinä saavuta sitä. Ja kaipaan kauhesti elämänmakuista elämää.

Heitä kontrolli narikkaan. Usko siihen, että suhteenne kantaa ja miehesi rakastaa. Usko siihen, että pärjäät ja pystyt. Usko siihen, että elät oikein elämääsi ja että elämä kantaa. Näytä sisimpäsi. Ole rohkea.

Päällimmäisenä kirjoituksistasi jää kuva, että yrität liikaa ja analysoitte suhdetta liikaa yhdessä ja erikseen. Keskittykää puoli vuotta vaan olemaan ja elämään. Kuulostat ihan järkevältä ihmiseltä, joka on joutunut ylianalyysin ja "korjaavien toiminpiteiden" kierteeseen. Tämä muutos lähtee itsestäsi ja kyllä se tulevaisuuskin tulee ilman niin ankaraa suunnittelua. Sitäpaitsi, suunnitelmat ja todellisuus ovat kuitenkin eri asia

Ikäviä asioita et voi välttää edes kontrolloimalla, mutta voit menettää mahdollisuuden hyviin ja onnellisiin kokemuksiin.

 

[Elellen]

Hyppään mukaan minäkin analysoimaan.

Oletteko koskaan miettineet, että miksi afrikkalaiset tai muut äärettömän köyhissä oloissa elävät tuntuvat nauttivan elämästään? He iloitsevat pienistäkin asioista, koska suurta surua on niin paljon. He kokevat itsensä onnellisiksi. Me taas Suomessa olemme yltäkylläisyyden keskellä ja silti miehet tekevät itsemurhia enemmän kuin missään, syömme vuosi vuodelta enemmän mielialalääkkeitä ja koemme, että elämä on synkkää ja missä tahansa muualla asiat ovat paremmin kuin meillä.

Eräs psykologi sanoi oivasti, että aikuiseksi tulemisessa yksi iso asia on se, että pitää opetella sietämään pettymyksiä ja epätäydellisyyttä. Vaikka olet tullut aikuiseksi, niin elämä ei kerta kaikkiaan kuulu olla täydellistä perfektionismia. Jos on tiukkapipoisesti perfektionisti, niin elämä käy kohtuuttoman kovaksi. Kun oppii sietämään sitä, että ei olekaan aina oikeassa ja on muitakin tapoja tehdä asioita, niin vasta sen jälkeen sitä oppii antamaan tilaa muille ihmisille ja sille, että antaa asioiden tulla ja tapahtua ilman, että kaikki on minuuttiaikataulutettu ja kuoliaaksi analysoitu.

Suomeksi sanottuna pingota vähemmän, löysennä pipoa ja ala elämään. Parisuhteesi ei ole mikään tutkielma tai analyysi, jota pitäisi koko ajan vatkata ja vaivata. Anna sinulle, miehellesi ja parisuhteellenne aikaa. Ota viikonloppu, älkääkä tehkö mitään erityistä, vaan ihan vaan olette. Heitä meikit ja korkokengät nurkkaan ja ole oma itsesi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jos miehesi ei sitä siedä, haluatkohan sellaista miestä, joka rakastaa ulkokuortasi ja sitä minää, jota olet tähän mennessä esittänyt.

Elämässä pitää ottaa riskejä. Jos vain pingotat sitä täydellistä elämääsi perfektionistina, niin et koe elämässä elämyksiä sen paremmin hyvässä kuin pahassakaan. Et voi saada vakuutusta sille, että parisuhteenne kestää ikuisesti tästä eteenpäin. Vaikka tekisit ihan mitä tahansa, et voi olla varma, että miehesi on vierelläsi huomenna, vuoden päästä tai 20-v päästä. Uskon, että kun otat iisimmin, niin miehesikin todennäköisesti sietää sinua paljon paremmin, kun annat ilolle, onnellisuudelle ja naurulle enemmän tilaa kuin että mietit lapsellisesti, että onko bikinirajasi varmasti huolitellun näköinen, oletko jakkupuvussasi vakuuttavan näköinen töissä tai onko sinulla nyt varmasti auto juuri sellaista merkkiä, joka on vauras muttei pröystäilevä.

Elämä on valintaa: haluatko olla onnellinen oma itsesi vai haluatko näyttää muille, että hyvin pyyhkii. Usko pois, että ihan jokaista ihmistä kiinnostaa eniten oma itsensä. Muut loppujen lopuksi aika vähän välittävät siitä, mitä kaverin elämässä tapahtuu jne.

 

[Perhearvojen puolesta]

Nyt sinun kannattaa käydä yhdessä miehesi kanssa läpi tämä nettikirjeenvaihto, että hänkin saa tietoonsa mitä mieltä sinä olet hänestä. Ei auta, että vatvot näitä täällä netissä - vaikka hyviä neuvoja saatkin meiltä kaikilta - ja yritämme sinua vilpittömästi auttaa.
Ota miehesi kommentit ja yritä oppia tuntemaan häntä hänen kommenttiensa perusteella.
Rivien välistäkin voi oppia paljon asioita - kun jaksaa kuunnella ja ymmärtää myös kuulemansa.

 

[Turkki tuulettumassa]

On hyvä juttu, että puhuu tunteistaan. Minusta kuitenkin tuntuu, että sanot asioita kiukuspäissäsi, joita et oikeasti tarkoita. Saatat siis uhkailla, kiristää ja luetella vaatimuksia, vaikka et oikeasti tarkoita, että haluat erota, mutta haluat niillä sanoilla saada miehen tuntemaan, että olet tosissasi asiassa.

Minusta on huono asia, että jos teillä on riitaa, niin sitten ollaan heti uhkailemassa erolla. Miksi vedät "valttikorttia" heti peliin? Ainakin teidän pitäisi opetella riitelemään rakentavasti. Minä itse teen sellaista, että jos tilanne uhkaa karata käsistä, niin sanon suoraan, että en pysty jatkamaan keskustelua, koska sanon kohta jotain sellaista, mitä en tarkoita oikeasti, joten jätä minut hetkeksi rauhaan, jotta rauhoitun. Silloin saatan mennä makuuhuoneeseen ja vetää oven kiinni perässäni tai vaikka lähteä kiukkuiselle puolen tunnin juoksulenkille ulos. Kun olen rauhoittunut, voimme jatkaa riidan selvittelyä asialinjalla. Myös anteeksipyytäminen on tärkeää.

Me ihmiset olemme erilaisia ja me olemme kasvatuksen ja geenien sekoitus. Minusta kumpikaan ei voi vaatia, että pitäisi ajatella tai toimia tietyn kaavan mukaan. Ei ole olemassa myöskään vain yhtä ainoaa tapaa toimia, vaan pitää löytää juuri meidän kahden välinen tapa toimia. Pitää olla valmis kompromisseihin.

Minusta tuntuu, että terapia on hyvä asia, mutta myös kirjoittaminen on hyvä juttu, kuten nyt olet tehnytkin. Myös aika antaa perspektiiviä asiaan. Jos olette esimerkiksi riidelleet kaksi päivää sitten, niin mielipiteesi mitä todennäköisimmin tilanteesta on ihan erilainen heti riidan jälkeen, pari tuntia riidan jälkeen, seuraavana päivänä ja juuri nyt. Tietysti riidat pitää pystyä selvittämään puhumalla, mutta joskus vaatii taitoa sekin, että aletaanko riitelemään juuri nyt, jos ollaan väsyneitä tai voisiko siitä asiasta jutella vaikka sitten, kun kumpikin on nukkunut yön yli.

Olen itse ollut kolmessa vakavasti otettavasssa parisuhteessa ja on pakko myöntää, että vain äärimmäisen harvoin on ollut tarvetta huutaa. Minusta se ei ole rakentavaa. Siitä tulee paha mieli ja se lietsoo lapsiin pelkoa. Huutamattomuus ei tarkoita sitä, etteikö asioista saa olla eri mieltä ja etteikö voisi olla riitatilanteita. Pitää vain opetellla, ettei riidoissa mennä liian pitkälle, että sanotaan sellaista, joka vain pahentaa tilannetta. jos ei osaa rakentavasti riidellä, riitatilanteet eivät ratkaise mitään vaan päinvastoin ajavat puolisoita erilleen.

 

[piiia]

Olenpa saanut ihania vastauksia Muutama ajatus. Olen aiemmin, yksin eläessäni, ollut reipas menijä, spontaani ja iloinen. Ajatus omana itsenäni olemisesta ei tunnu mahdottomalta, kaikki on vain jäänyt suorittamisen alle. Haluan tässä korostaa, että suorittaminen ei ole ulkoista pätemistä vaan pikemminkin sisäistä ahdinkoa. Sen alla on ajatus siitä, että kelpaanko ja riitänkö miehelle. Me olemme suhteen alussa olleet hyviä pitämään hauskaa ja yhä vielä tykkäämme olla toistemme seurassa. Kumpikin on sitä meiltä, että toista on mukavaa aina nähdä ja että kotiin on kivaa tulla kun toinen odottaa.
Olen sitä mieltä, että rakentavasti riiteleminen on minulle ihan ehdottoman tärkeä opeteltava taito. Jotenkin vaan suorittaminen saa aikaan sen, että haluaisin miehen arvostavan sitä (vaikka hän varmasti tykkäisi enemmän ei-suorittajasta), ja koska se on rankkaa, pettymys on kova ja "vajoan" tunteissani niin, että alan uhata erolla. Olen kauhea ahdistunut. Vähän sen jälkeen, kun olen rauhoittunut, kadun kauheasti ja pyytelen anteeksi. Parempi olisi ihan varmasti lähteä paikalta ko. tilanteessa.
Tuntuu siltä, että pingottaminen ajaa minut ja suhteeni loppuun. Haluan kauheasti alkaa elää ja jättää kontrollin narikkaan. Ei sen tarvitse överiksi mennä, mutta jotain hyvää täällä ollaan kuitenkin saamassa.

 

[itse kullekin säädylle]

unohtakaa ihmiset ihanteet, mallit ja pakottaminen! Hirveästi kysellään kaikkialla sääntöjen perään, "montako kertaa viikossa pitää harrastaa seksiä", "kuinka usein tapaatte", "saako juhannusta viettää yksin"

 

[Nopeu]

Eihän sinulla ole kiire minnekään. Anna itsesi kasvaa ja kehittyä. Sehän on itseasiassa aivan fantastista, että jos haluat muuttua (vähemmän kontrolloituneesta rennommaksi), niin sinulla on siihen mahdollisuus. Ei kai kukaan esim. 20-30 vuotiaana voi sanoa olevansakaan viisas ja elämänkokemuksen täyteinen, vaan ne asiat opitaan nimenomaan kantapään kautta omakohtaisesti. Kun ikävuosia ja elämänkokemuksia tulee lisää, se vasta ajan kanssa jalostuu.

Muistan lukeneeni, että naiset herkästi kohtelevat miehiä sillä tavalla kuin toivoisivat miesten kohtelevat heitä. Ehkäpä tiedostamattasi teet paljon asioita eli suoritat, koska haluaisit mieheltäkin juuri sellaista kohtelua (tekee herkkuruokaasi, hieroo hartioitasi, katsotaan lempileffaasi, sanotaan kohteliaisuuksia jne)? Älä unohda sitä, että jos mieheltäsi jotain haluat, pyydä sitä suoraan ilman vihjailuja.

Jos olet kauhean epävarma ja pään sisällä on kaaosta, se voi helposti purkautua ulospäin kiukutteluna. Kannattaa kuitenkin olla varovainen sanomisissaan, ettet pyydä mieheltä eri asioita eri päivinä siihen tyyliin, että jätä mut rauhaan, vaikka oikeasti haluaisit halausta ja lohtua. Joskus voi olla siis parempaa niellä kiukku, rauhoittua ja miettiä hetki, ennenkuin tekee jotain älytöntä. Minäkin joskus olen käskenyt miehen painua tiehensä, vaikka olen heti sen jälkeen miettinyt unettomana, että missä mies on, kenen kanssa ja mitä tekemässä.

 

[no]

Naiset ovat nyt tyypillisimmillään niin, että maailma kaatuu ja kaikki sen mukana, mutta ei se niin vakavaa ole, se on ohimenevää. Ehkä se on naisen tapa reagoida, kun hän on fyysisesti heikompi ja hän on geeneissä saanut asiat tällä tavalla parhaiten rullaamaan

 

[piiia]

Kiitos vielä vastauksista! Minulla on yksi ajatus vielä, mitä haluaisin testata täällä. Olen ajatellut olla armollinen itselleni. Olen tehnyt isoja virheitä parisuhteessa suorittamalla ym., mutta haluan uskoa, että asioita voi parantaa. Minun ja mieheni välillä on puhumattomuutta aina välillä, mistä johtuen me molemmat olemme välillä epävarmoja siitä, mihin suhteemme johtaa. Olen päättänyt vähitellen alkaa käsitellä asioita ja jutella niistä miehen kanssa. Uskon, että puhuminen auttaa rentoutumisessa. Me molemmat tahoillamme haluamme kovasti olla onnellisia yhdessä.

Minulla on kuitenkin tällainen ajatus. Koska olemme molemmat rikkinäisistä kodeista, meillä on esim. turvallisuuteen liittyviä tarpeita, mitä "hyvissä" kodeissa kasvaneilla ei ole. Ehkä näiden tarpeiden ääneen sanominen on tärkeää. Sillon toinen voi ihan konkreettisesti alkaa antaa sitä, mitä toinen tarvitsee. Näin ei pitäisi olla aikuisessa ihannesuhteessa, mutta niin se kuitenkin menee jos elämä on lapsena ollut turvatonta.

 

[no]

Ihan totta, miksi et voisi saada huolenpitoa juuri siinä asiassa mitä kovasti toivoisit. Kaikki suhteet ovat erilaisia, koska puolisotkin ovat. Kannattaisi unohtaa vaatimus siitä, että minä jaksan. On minulla lupa olla heikko ja kääntää vahvuudeksi tähänastinen selviäminen, mutta nyt minun on lupa olla oma itseni, niin kuin kaikilla on olla. (tietysti niissä rajoissa, että ei loukkaa ketään)

 

[sivupersoona.]

Puhuminen varmasti auttaa. Keskustelkaa asioista keskenänne.
Yleensäkin nainen hakee turvaa miehestä. Kun mies on vahva ja turvallinen, niin silloin on edellytykset hyvään suhteeseen. Kun mies on heikko, niin silloin tulee turvallisuusvaje. Tämä ei tarkoita ettettekö voisi onnistua, ja siihen auttaa puhuminen ja tilanteen tunnistaminen. Joten vahvistukaa yhdessä.

 

[Vastuu omista tunteista]

Minäkin panin nuorempana usein ongelmani rikkinäisen kodin ja kurjan lapsuuden syyksi. Parisuhteenikin epäonnistuivat aina onnettonan lapsuuden ja huonon itsetunnon vuoksi.Sitten tajusin että olen itse vastuussa itsestäni, ei mieheni ole vastuussa minun tunteistani enkä minä hänen tunteistaan. Tämän tajuaminen vei aivan liian kauan. Nyt olen opetellut itsenäistä elämää, elän yksin ja vastaan vain itsestäni. Sinullekin ap. suosittelen yksinoloa, jolloin voit rauhassa tutustua itseesi.

 

[Kokemuksen kurkkuääniä]

Hyvä suhde - miten se tehdään?

Hyvästä' suhteesta en tiedä mutta kato jostain saksalaisesta luontofilmistä mallia miten se tehdään. Ja muista käyttää kortsua vaikka paljas tuntuisikin paremmalta!