Ihan hukassa ja tuntuu että pää hajoaa...

[vakavaa]

Mulla on ihan hirveä stressi ja tuntuu, että mä oksennan jo ihan pelkästä väsymyksestä. Olen niin lopun kyllästynyt työhöni ja siihen älyttömään "pelehtemiseen" mitä työpaikallani tapahtuu. Työssäni on kovat tavoitteet (niinkuin varmaan monessa muussakin paikassa), älytön kiire, kaikki asiat vain kasaantuu, eikä mitään asiaa ole aikaa tehdä loppuun asti.

Esimies ei asiasta juuri välitä, hän on ikävästi puun ja kuoren välissä, ymmärrän kyllä, että hänen niskaansa hengittää taas isompi pomo. Työntekijät kilpailevat keskenään kuin mielipuolet, mikä tietysti miellyttää yrityksen johtoa. Meitä työntekijöitä rankataan erilaisilla ranking-listoilla ja painostetaan aina vaan suurempaan kasvuun.

Minulla on iso perhe, joka vaatii myös voimia ja aikaa. Lisäksi teen harrastusmielessä kotikutsumyyntiä, joka on toisaalta henkireikä, toisaalta taas lisää työtä..

Elämä tuntuu nyt vain olevan tosi hukassa, menen väkisin tässä virrassa mukana, vaikka erilaisia oireita on jo näkyvissä.. olen tosi kireä ja ärtyinen kotona, kukun yömyöhään, koska uni ei tule ja tekemättömiä töitä on paljon, kirjaan kotona ylös työasioita, mitkä on pakko muistaa tehdä seuraavana aamuna, jotka olen unohtanut työpäivän aikana... töissä minulle sattuu ajatusvirheitä, pää tuntuu puuroiselta, eikä muisti ole todellakaan hyvä...Töihin pyrin menemään reilun tunnin etuajassa, jotta saisin edellisen päivän rästejä tehtyä valmiiksi.

Olisiko kenelläkään vinkkejä, miten tästä voisi päästä eteenpäin? Kenelle voisin jutella asiasta? En haluaisi jäädä millekään sairaslomalle uupumuksen vuoksi, mutta kohta se ei ehkä ole enää päätettävissäni

 

[Mies]

Ei ole helppoa täälläkään töitä pitää tehdä jotta laskut saisi maksettua. Ehkä liian suuret tavoitteet luoda muksuille mahdollisimman hyvät kasvuedellytykset, verrattain omaan lapsuuteen. Vaikka toisaalta ihan hyvä musta tuli silti, ehkä jopa mielestäni parempi kuin niistä jolla oli rajaton budjetti leluihin yms... Siis oli varallisuutta. Mutta siis lainat painaa päälle muiden laskujen kanssa kun yksin tienaa, pakko yrittää tehdä vammaisia päiviä ja tienata ilta ja vloppulisillä mahd paljon. Sitten menee taas unirytmi sekaisin tulee väsy pää ei saa levätä, hermot kiristyy ajatus ei juokse, tulee huonoja päätöksiä jne... Jos jotain voi sanoa niin kyllä raha auttaa mutta yleensä ne työt missä tienaa hyvin verottaa jostain muusta. Vaikka Nalle tienaa hyvin niin miten mahtaa olla perheen elämä muuten töitä edustuksia matkoja palavereita... Toisessa päässä maahanmuuttajat pärjää loistavasti työttömyys turvan voimin kun ei ole tietoa paremmasta. Ei kaipuuta omakotitalosta meren äärellä ja kolmea uutta autoa pihalla. Jos hieman katselee kun heidän perheensä tulee jostain kokoontumisesta tai muualta niin kaikilla on hauskaa ja mukava ilme naamalla. Entäs me kun tullaan kaupasta ulos niin isää ottaa päähän kun meni niin kauan lapset haluaa vaan lisää leluja. Muija valittaa kun muksut ei osaa käyttäytyä jne... Seuratkaapa joskus. Niin vinkkinä vois sanoa että vähennä töitä jos pystyt. Jos raha tuntuu loppuvan niin etsi parempaa työpaikkaa. Jos ei ole mahdollista niin sit vaan kulut kuriin. Auto halvemmaksi. Joku vanhaperinneruoka kirja kirjastosta mukaan ja opettelemaan edullisempia ruokia, valmisruuissa on niin järkky kate kaupoissa kuten kaikessa esikäsitellyissä ruuissakin. Telkku vaikka komeroon hetkeksi ja illalla päätyynyyn ajoissa. Alkaa varmaan se elämä voittaa ilman kallonkutistajaa ja lääkkeitä. Viina pois ja ulos vaikka metsään kävelylle. Kyllä se siitä. Kun vain osais ottaa omista vihjeistä vinkkiä itse myös.