Ihan kamala olo, paniikkikohtaus iski ja mulla pieni vauva, neuvoja!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti yksinäinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti yksinäinen

Vieras
Mulla oli lievää hengenahdistusta tossa keskiyöllä. En saanut millään unta. Sitten rupes tykyttää sydän ihan hulluna, ahdistaa ja tuli just sellanen kova paniikintunne. Otin rauhoittavan, jota mulle on määrätty tilapäiseksi nukahtamislääkkeeksi. Meni sänkyyn, torkahdin ja heräsin siihen kun tuntui että tukehdun ja olin nähnyt untakin, jossa rintaa koski, henkeä ahdisti ja sanoin äidilleni, että nyt kuolen. Herätessä pisteli käsivarsia ja huulia, lihakset nytkähteli, sydän hakkas tuhatta ja sataa. Nousin sängyn reunalle, avasin ikkunaa. Pelästyin niin että rupesin itkemään. Äsken otin toisen rauhoittavan ja kylmää vettä. On ihan kamala olo. Mulla on pieni vauva, vasta parin kuukauden ikäinen. Luojan kiitos hän nukkuu! Tämä taisi olla ihan perinteinen paniikkikohtaus, vai mitä? Pelästyin tätä, kun tuntui että menetän tajunnan. Heti ajattelin lasta. Mitä käy jos kuolen tähän paikkaan. Olen yksinhuoltaja ja kärsinyt univaikeuksista synnytyksen jälkeen. Tällä viikolla olen nukkunut yhteensä vain pari tuntia. On jo fyysisestikin ihan surkea olo. Mihinkä mä otan nyt yhteyttä? Kertokaa ihmiset! Onko kellään muulla ollut vastaavaa? Mistä sait avun? Terveyskeskuksessa ei sanottu oikein mitään, kun sanoin unettomuudesta. Pitkin hampain määräsi rauhoittavaa. Mun on pakko saada tähän apua, mä pelkään lapsen puolesta kun olen väsynyt. Ja pelkään koska seuraava paniikkikohtaus iskee :(
 
Miten sulla menee vauvan kanssa? Valvottaako? Onko miestä? Vanhempia? Kavereita? Nyt pitäisi saada syy selville unettomuuteesi, ja ahdistukseesi. Rekisteröidy, ja laita yv:tä, jutellaan paremmin huomenna vaikka aamusta, ei oikein ajatus ole selkeä enään. Nyt koitat ottaa rauhallisesti, et panikoi, koitat ajatella kivoja asioita. Jos tuntuu vaan että "tukehdut" ja et pysty olemaan, niin mene ensiapuun. Vaikka ambulanssilla. :/ Voimia, mietitään aamulla yhdessä jotain :hug:

Jooko? Pärjäätkö?
 
No vastaan nyt tässä kun istun sohvalla ja kone tässä auki, vauva nukkuu edelleen. Mä vaan itken. Ei oo miestä, eikä juuri kavereitakaan, joku joskus harvoin poikkeaa. Vanhemmat on mulle kyllä ollu hyvänä tukena. Vauvan kanssa menee ihan hyvin jo. Tietty rytmi tullut jo, mutta kyllä mä stressaan lapsenhoidosta, koska en oo ikinä hoitanut vauvaa. Enkä oikeastaan oo koskaan asunut pitkään yksin. Nyt olen siis yksin, ja siinä lisänä tuo pieni ihminen. Haluan olla hyvä äiti ja olenkin. Olen aina ollu vähän masennukseen taipuvainen ja on elämässä ollut rankkoja aikojakin. Kai ne jotenkin purkautuu nyt synnytyksen jälkeen nuo vanhatkin ahdistukset. Ja siis, yksi ahdistuksen syy on se, että kaipaan lapseni isää ihan hirveästi. Vaikka tiedän, että meidän juttu on ohi, en pysty unohtamaan. Että sydänsurujakin on... Saapa nyt nähdä tepsiikö tämä toinen lääke, pikkuisen nyt rauhoittaa. Mutta eihän toi kohtaus ja paniikkiuni auta yhtään tonne sänkyyn menemistä. Jännään tässä, koska pieni herää. Huh, sekava fiilis kaikinpuolin. Jospa aamulla yritän varata lääkäriä.
 
Koitat nyt rauhoittua, tai sitten menet sänkyyn ja otat jonkun kirjan ja luet, se vois kanssa auttaa. Mutta ajatukset pitäisi saada kaikesta nyt tyhjäksi. Saisitko vauvaa yhdeksi yöksi vaikka vanhemmillesi? Jos nukkuisit hyvin. Ja tosiaan, soita aamulla heti lääkäriin, ja jos olo pahenee niin menet heti päivystykseen. Mun on pakko nyt mennä nukkumaan, mutta olen aamulla kuulolla. Mulle voit laittaa mailia, ihanaaihanaa@gmail.com :hug: Koitahan jaksaa :heart:
 
Joo, varaa lääkärille aika! Sulla on selviä masennuksen oireita (tuttuja.....). Jos voit - ota vauava kainaloon ja mene vanhemmillesi! Älä ole yksin - silloin se paniikki iskee.
Mutta älä pelkää - kun vauva herää niin sinä pystyt sitä hoitamaan!! Olen ihan varma!!
:hugh:
 
tiedän tunteen. mulla kans paniikkihäiriökohtaus takana. kasvot puutui ja oli kuoleman pelko. tulin luulosairaaks. mulla oli hetkessä kaikki sairaudet ja ajattelin että miten vauvan käy jos mä kuolen. vaikka mulla nyt on mies, mutta kavereita ei oo eikä vanhempia. turvauduin temestaan.auttoi. mutta sitäkään ei saisi liian helposti ottaa. täytyy selvitä itse kaikesta. kävin oireiteni kanssa jo päivystävällä lääkärillä. onneks oli nuori mukava nainen ja ymmärsi mut täysin. lohdutti. sanoi että tietää kun on nuori äiti niin masennus voi iskeä helposti. älä ajattele liikaa kaikkea pahaa. ajatukset otta susta voiman. mistäpäin muuten oot?
 

Yhteistyössä