Ihan sama, mitä muut sanovat- pistän erityislapseni kuriin!

[epäsuosittu]

Olen aivan kyllästynyt nykytilanteeseen. Lapsella on aina ollut vaikeuksia niin sosiaalisesti kuin tunnepuolellakin. Itsehillintää ei ole oppinut, vaikka sitä on ahkerasti opeteltu. Ryhmän mukana ei pysy yhtään eikä edes yritä ryhmäpuuhia mm. eskarissa. Pahinta on ollut väkivaltaisuus, joka on kohdistunut ihan kaikkiin hänen ympärillään, päivittäin.
On rampattu Lastenlinnat ja vaikka mitkä, diagnooseina ADHD + Asperger-piirteet. Lääkitystä ei saatu vielä lapsen iän vuoksi, joten käytös on aivan kamalaa kun nyt on kova uhmakin päällä. Lisäksi viimeisimmän tiedon mukaan lapsen tunne-elämä tulee parin vuoden päässä, ikäisistään jäljessä (samaan aikaan kognitiiviset kyvyt selvästi yli ikätason). Eli rankkaa on ollut, lievästi ilmaistuna...

Se, mikä nykytilanteessa ärsyttää sekä minua että lapsen isää, on eri tahojen jatkuva YMMÄRTÄMINEN: lapsi saa olla osallistumatta ryhmätouhuihin, saa tahtonsa läpi vetämällä raivarit (jossei esim. tahdo lähteä retkelle muiden mukana, päiväkoti tietää että siirtymätilanteet vaikeita mutta kunhan ulos on päästy, asiat yleensä sujuvat), hänen annetaan mennä pöydän alle piiloon silloin kun pitäisi kuunnella kurinpalautusta vaarallisen tilanteen aiheuttamisesta. Mitä enemmän me vanhemmat yritimme tätä samaa "ymmärtämistä", sitä rumemmaksi lapsen käytös meni. Nyt viime viikonloppuna eskarilaisen suusta päässyt "ei kiinnosta" (vastauksena asialliseen käskyyn) katkaisi kamelin selän ja lapsi raahattiin jäähylle. Päätimme mieheni kanssa että nyt jumalauta loppuu tämä "ymmärtäminen", eihän tästä tule mitään että yksi kakara hyppii silmille!

Olemme saaneet ohjeeksi mm. olla välittämättä siitä että meitä haukutaan tyhmiksi tai että lapsi väittää vastaan nokka pystyssä jokaisesta asiasta. Nyt aamulla tuli stoppi sillekin ja sanoin tiukasti lapselle, että jossei lopeta jankuttamistaan niin annan rangaistuksen. Hiljeni kummasti. Yritti myös "pelata" meitä vastaan kysymällä viattomasti, että JOS hän on kiltisti niin saako pelata tietsikkaa päiväkodin jälkeen...mies totesi kanssani ykskantaan että "se ei ole valintakysymys. Sinä OLET kiltisti etkä satuta muita". Lapsi oli ihmeissään ja suuttuikin. Edelleen toistimme saman ja hän lähti lopulta eskariin tuiman oloisena.

Joo, senkun haukutte. Minä olen ihan kyllästynyt meidän arkeen ja siihen että lasta pitäisi kohdella kuin jotain helvetin kuninkaallista, jolta ei saa odottaa edes suht ikätasoista käytöstä!

 

["VIERAS"]

Aivan oikein teette. Kyllä erityislastenkin pitää rajat oppia. Tsemppiä teille, mullakin uhmaikänen joten voin kuvitella teidän hermojen olevan koetuksella.

 

[haista itte]

Luultavasti lapsellasi ei alun perin ole ollut mitään adhdtä tai aspergeria, vaan kyseessä on tunne-elämän kehityksen häiriintyminen. Mistä se johtuu? Lapsen tunne-elämä kehittyy hänen primaarissa vuorovaikutussuhteessaan, eli yleensä äidin kanssa. Kiintymyssuhteenne luultavasti alun perinkin on ollut epävarma, et ole kunnolla osannut rakastaa vaan vain etsinyt vikoja lapsestasi. Olet huono äiti, ja siksi lapsesi oireilee.

Ja joo, ehkä sinultakin voisi odottaa ikätasoisuutta.

 

[epäsuosittu]

Luultavasti lapsellasi ei alun perin ole ollut mitään adhdtä tai aspergeria, vaan kyseessä on tunne-elämän kehityksen häiriintyminen. Mistä se johtuu? Lapsen tunne-elämä kehittyy hänen primaarissa vuorovaikutussuhteessaan, eli yleensä äidin kanssa. Kiintymyssuhteenne luultavasti alun perinkin on ollut epävarma, et ole kunnolla osannut rakastaa vaan vain etsinyt vikoja lapsestasi. Olet huono äiti, ja siksi lapsesi oireilee.

Ja joo, ehkä sinultakin voisi odottaa ikätasoisuutta.

Hieno provonyritys.

 

[h.i.]

Hieno provonyritys.

Luultavasti sitä ne on yrittäneet sulle siellä lastenpsykiatriallakin selittää, hienosti kiertäen.

 

[epäsuosittu]

Luultavasti sitä ne on yrittäneet sulle siellä lastenpsykiatriallakin selittää, hienosti kiertäen.

Eivät ole, koska meidän vuorovaikutussuhteessa ei ole vikaa. Ja Lastenlinnassa on tavattu tähän mennessä lähinnä neurologia sekä lastenlääkäreitä.

 

[Nellien]

Tuota,miten tämän sanoisi. minulla on 8,5vuotias adhd poika, tiedän mitä te siis käytte läpi ja kestätte,ei ole helppoa. mutta kun saatte sen adhd lääkityksen vähenee impulsiivisuus ja näin ollen myös toisten satuttaminen! puhut eskari ikäisestä, kuka sanoo että on liian nuori lääkitykselle? meidän poika sai eskari ikäisenä medikinet lääkityksen adhd oireisiin, joo vasta viimeiseksi kuukaudeksi mutta se auttoi!

eka päivä lääkittynä kotona meni niin että istuttiin miehen kanssa sohvalla, siis istuttiin, mitä ei oltu aikoihin tehty lasten ollessa kotona, että molemmat istui samaan aikaan. lapsi haki ite leluja ja alkoi leikkii(tätä ei ollut tapahtunut koskaan ennen,vaan aina oli menossa tai tarvitsi isomman lapsen/aikuisen ohjaamaan leikkiä) ja lapsi leikki 30minuuttia itsekseen, me ei osattu muuta tehä ku tuijottaa ja todeta että sehän osaa leikkiä yksin.

kokemuksesta sanon että vaikka te olette kuinka tiukkoja,johdonmukaisia yms niin lapsi tulee satuttamaan muita vielä monet kerrat! Lapsi tarvitsee pienryhmän,oman avustajan jotta saa kokea onnistumisia. ja lapsi ei oikeasti pysty hillitsemään impulssejaan,siksi se avustaja on välttämätön!

Osittain olette oikeassa ja osittain väärässä. lapsi ei todellakaan pysty samaan kuin terveet ikäisensä, niin se turhauttaa vanhempia tiedän,mutta lapsi ei ole tahallaan vaikea(voi kun tämä lause joskus ärsytti niin paljon,mutta totta se on). Lasta pitää ymmärtää totta,mutta ymmärtäminen ei tarkoita RAJATTOMUUTTA!

Teidän ei myöskään kannata lähteä taistelemaan joka asiasta koska sillä tavalla vaikeutatte sekä lapsen oloa että omaanne! ja mitä tulee johonkin pöydän alle piiloutumiseen,niin senkus menee sinne piiloon,se ei vahingoita ketään, lapsen kanssa keskustellaan sitte kun lapsi on rauhoittunut! Valitkaa taistelunne siis tarkoin jotta ette aiheuta lapselle vielä käytöshäiriötä adhd:n kaveriksi. mutta pysykää siinä mitä sanotte/uhkaatte. on hyvä ennakoida kaikki mahdollinen ja mahdoton. minkä varmasti tiedättekin.

 

[..]

Luultavasti lapsellasi ei alun perin ole ollut mitään adhdtä tai aspergeria, vaan kyseessä on tunne-elämän kehityksen häiriintyminen. Mistä se johtuu? Lapsen tunne-elämä kehittyy hänen primaarissa vuorovaikutussuhteessaan, eli yleensä äidin kanssa. Kiintymyssuhteenne luultavasti alun perinkin on ollut epävarma, et ole kunnolla osannut rakastaa vaan vain etsinyt vikoja lapsestasi. Olet huono äiti, ja siksi lapsesi oireilee.

Ja joo, ehkä sinultakin voisi odottaa ikätasoisuutta.

Kato vau. Toinen kommentti ja päästiin jo huonoon äitiyteen! Loistavan syväluotaavaa analyysiä noinkin suppean lähtötilanteen perusteella.

 

["Loviisa"]

Olen ap:n kanssa samaa mieltä; kyllä erityislapsikin on voitava laittaa kuriin ja järjestykseen sekä vaatia edes jonkinlaista käyttäytymistä. Meillä esikoinen on pienestä pitäen ollut hyvin vaativa tapaus, on asperger-piirteitä, erilaisia aistiyliherkkyyksiä, tavattoman itsepäinen lapsi. Meillä on näistä huolimatta ollut alusta pitäen tiukka kuri, selvät pelisäännöt kuinka ollaan ja käyttäydytään. Ja kas, lapsi on nyt pian 6v ja elämä suht helppoa hänen kanssaan. Lapsi tietää, että ruokapöydästä poistetaan heti jos venkoilee, kenellekään ei puhuta rumia (puutun hyvin tiukasti jopa tyhmittelyyn, puhumattakaan muunlaisesta lällättelystä ja huutelusta), kun aikuinen komentaa, silloin totellaan... Rankkaa ja väsyttävää se kasvatustyö on, sitä en voi kieltää. Helpommalla pääsisi kun antaisi lapsen mesoa ja komentaa aikuisia, hyppiä nenille...mutta ei, ei, ei, se olisi loputon suo se.

 

[Nellien]

Luultavasti lapsellasi ei alun perin ole ollut mitään adhdtä tai aspergeria, vaan kyseessä on tunne-elämän kehityksen häiriintyminen. Mistä se johtuu? Lapsen tunne-elämä kehittyy hänen primaarissa vuorovaikutussuhteessaan, eli yleensä äidin kanssa. Kiintymyssuhteenne luultavasti alun perinkin on ollut epävarma, et ole kunnolla osannut rakastaa vaan vain etsinyt vikoja lapsestasi. Olet huono äiti, ja siksi lapsesi oireilee.

Ja joo, ehkä sinultakin voisi odottaa ikätasoisuutta.

kuule,mikäs sun koulutus on? veikkaan että ei mikään sellainen että sulla ole parempi tieto kuin ammattilaisilla,joten meneppä muualle kiusaamasta!

Ärsyttää tuollaiset jotka kuvittelee tietevänsä ja syyttää vanhempia vaikka syy on lapsen omassa aivotoiminnassa!

ps.olen keskustellut asiasta neuropsykologin kanssa, 3lastenpsykiatrin, 2lastenneurologin sekä perinnöllisyyslääkärin kanssa!

lisäksi itselläni on 8sisarusta joilla yhdellä on ad/hd, muut käyttäytyvät normaalisti,on se kumma jos äitini osasi olla äiti 8lapselle mutta yhdelle ei.

hankippa vähän tietoa asioista, turha tulla syyttelee mutu-tuntumalla

 

[sh]

Olen työskennellyt erityislasten kanssa (adhd, käytöshäiriöisten, kehitysvammaisten sekä autististen) ja tärkein mitä siellä opin on tarkat rajat ja säännöt ja niistä kiinnipitäminen. Normaali lapsi ymmärtää kun säännöistä joustetaan tapauskohtaisesti, mutta erityislapsi ei tätä ymmärrä. Sen takia kasvatustyö on vaikeaa ja raskasta, mutta se kannataa. Näin osastolla jo lyhyillä 2-3 viikon jaksoilla, kuinka säännöistä kiinnipitäminen ja niiden johdonmukainen noudattaminen auttoivat lasta. MUTTA sääntöjä on noudatettava joka päivä ja joka hetki, se on todella raskasta, kerrankin kun säännöistä lipsuu käytösoireet pahenevat. Tsemppiä ja jaksamista siis!

 

[nellien]

Olen työskennellyt erityislasten kanssa (adhd, käytöshäiriöisten, kehitysvammaisten sekä autististen) ja tärkein mitä siellä opin on tarkat rajat ja säännöt ja niistä kiinnipitäminen. Normaali lapsi ymmärtää kun säännöistä joustetaan tapauskohtaisesti, mutta erityislapsi ei tätä ymmärrä. Sen takia kasvatustyö on vaikeaa ja raskasta, mutta se kannataa. Näin osastolla jo lyhyillä 2-3 viikon jaksoilla, kuinka säännöistä kiinnipitäminen ja niiden johdonmukainen noudattaminen auttoivat lasta. MUTTA sääntöjä on noudatettava joka päivä ja joka hetki, se on todella raskasta, kerrankin kun säännöistä lipsuu käytösoireet pahenevat. Tsemppiä ja jaksamista siis!

Meillä pahenee käytösoireet jos jää adhd lääke ottamatta! pari kertaa on aamulla unohtunut ja silloin koululta soitetaan parin tunnin sisällä että tuu hakee lapsi kotiin ei me pärjätä. viimeksi ku näin kävi olivat joutuneet pitämään 40min lasta kiinni kun tämä puri,sylki,raapi,löi ja potki.

Siellä osastolla on aika helppo luoda minuutilleen noudatettava päiväohjelma ja pitää siitä joka päivä pilkulleen kiinni, mikä varmasti auttaa monen erityislapsen kohdalla. Mutta kotona ei ole mahdollista toimia samoin/eikä koulussa. Meillä esimerkiksi pikkuveli aiheuttaa yllättäviä tilanteita isommalle, mikä on tietysti mahdollista välttää osasto-oloissa missä useinkin saattaa olla jopa vain 1lapsi aikuisella.Lisäksi kaupassa joutuu käymään,ruokaa laittaa yms. eli siis aivan eri olosuhteet kuin osasto oloissa

koulussakin on muuttuvia asioita esimerkiksi liikunta tunnit ja musiikki tunnit kaukana tavallisista tunneista, saattaa sekottaa pakan koko loppu päiväksi

mutta pakkohan näidenkin lasten on oppia elämään normaalia elämää.

Se on täysin totta että erityislapsen kohdalla on todella tärkeää että lapsi tietää mitä häneltä odotetaan ja mitä siitä seuraa jos ei näin toimi/tekee väärin. Eli kuten sanoit säännöt ja rajat tärkeät. mutta se ei tarkoita mitään natsimeininkiä!

täytyy myös ottaa huomioon lapsen rajallisuus esim. jos hän ei pysty istumaan kirkossa 2tuntii kuuntelemassa messua hiljaa,on väärin viedä hänet sinne ja rankaista sitten kun homma ei onnistunutkaan. Eli tärkeää on myös vältää turhia epäonnistumisia ja ennakoida asioita

 

["niinpä"]

En hauku, ihmettelen kun ette ole tehneet tuota jo aiemmin. Minä ainakin karjasen perseestä, kun meidän vajaa 3-vuotias alkaa tehdä tyhmyyksiä ja yleensä se tehoaa, jos ei tehoa, asiat pannaan tehoamaan (esim pukeminen).

 

[voimia]

rajoista olen ihan samaa mieltä, että olla ne pitää.
kurinpalautuksesta ymmärrän sen verran erityislasten ja impulsiivisten kohdalla, että heillä kun tuo tunneryöppy lähtee päälle, niin se on ihan sama mitä kurinpalautusta siinä yrittää antaa, mitä enemmän puhuu ja paasaa, sen enempi menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ja humina lapsen päässä vaan kasvaa. Sen vuoksi voi olla täysin perusteltua antaa lapsen hieman rauhottua, ja selittää asian vaarallisuus sitten vasta myöhemmin. Asian voi kerran rauhallisesti/jämäkästi sanoa ja viedä sitten jäähylle rauhottumaan, ja selittää asia sitten uudestaan.
...tuota pöytien alla karkailua olen miettinyt itsekin kun joudun paljon olee yksin lapsen kanssa.. en voi lähteä mihinkään kissa-hiirileikkiin lapsen kanssa ja jättää muita lapsia oman onnensa nojaan siksi aikaa. Olen miettinyt asian niin, että rangaistuksensa saa joka tapauksessa, mutta en voi joka kerta lähteä juoksemaan ympäri taloa jahdaten lasta. Miettiköön/rauhottukoon omissa oloissaan. Enhän lähde jahtaamaan koiraanikaan jos se varastaa kenkäni.

Ehkä ne sillä "ymmärtämisellä" haluaa tarkoittaa/antaa teille voimia ottamatta lapsen käytöstä sillein henkilökohtaisesti, ettette menettäisi hermojanne lapsen kanssa, joutuisi mukaan siihen lapsen tunnepuuskaan reagoimalla itse yhtä voimakkaasti.

No juu, vaikeiden asioiden kanssa olette tekemisissä. Pitkää pinnaa, rajoja ja rakkautta, ja niitä hyviäkin hetkiä toivoen.