Ihana ihana elämä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Piika-äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Piika-äiti

Vieras
Rintatulehduksen alku hävisi saunassa ja kun tyty imi monta tuntia. Taapero laulaa suloisena ja saunapehmeänä hämähäkistä, teinit tekevät kotoisasti riidellen ranskalaisia, mies toi koivuvastan tuoksun tullessaan saunasta, illalla mennään esikoisen tyttöystävän perheen luo kahvittelemaan, ulkona on vihreää ja kaunista ja aurinko siivilöityy puiden lomasta.

Ihana ihana elämä tänä sunnuntaina.
 
Alkuperäinen kirjoittaja stressaaja:
niistä hetkistä ja tunnelmista kannattaakin nauttia, kun kohta sitä taas jostain murehtii :)

Minusta tuntuu, että olen pahimman murehtimisvaiheeni elänyt. Mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän murehtii, stressaa ja huolehtii ja sitä alttiimpi on näkemään kaiken ihanan ja kauniin.
 
aina kun luen sun kirjoituksia, melkein oksennan.
ei kai tuollaista täydellistä onnea ja harmoniaa voi olla kenelläkään. oma elämäni tuntuu kamalalta ja tyhjältä sun ihanuuden vierellä.
oletko ihan teflonia vai oko vaan lääkitys kohdallaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Piika-äiti (38 v):
Alkuperäinen kirjoittaja stressaaja:
niistä hetkistä ja tunnelmista kannattaakin nauttia, kun kohta sitä taas jostain murehtii :)

Minusta tuntuu, että olen pahimman murehtimisvaiheeni elänyt. Mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän murehtii, stressaa ja huolehtii ja sitä alttiimpi on näkemään kaiken ihanan ja kauniin.

Niin minäkin luulin. Olen noin luullut muutaman kerran: NYT alkaa hyvä ja tasainen elämänvaihe, joka kestää. Nautin tästä, kun tämän hyvän ja kauniin kerran saan. Olemme terveitä, tulemme toimeen, rakastamme vaikka riitelemmekin jne.

Ja sitten kaikki romahtaa ja tilalle tulee pysähtyneisyys ja ahdistus. Miten sitä joskus kuvittelikaan, että elämän suurin murhe on oma yksinäisyys! vaikka se kaikkinielevää olikin, pahempaa on lapsen yksinäisyys, kun yrityksistä huolimatta ei lapsi kavereita saanut ja surkealla äänellä sanoi: äiti mä niin toivoisin itselleni ystäv ää!


Ja sitä luuli että se on kamalilta.
Mutta kun meinaakin mennä kaikki. Eikä rahat tahdo riittää edes ruokaan, maitoon. eikä tiedäå, missä koulusssaa lapsi syksyllä ekaluokan aloittaa, mistä löytyy asunto: täältä vai tuolta. Meneekö talo alta ja jos menee, niin milloin. Jouluna, vuoden päästä, kahden vuoden päästä. Kannatttaako korjata nurkkaa, vaihtaa väliovea...

Eikä ole sanoja sille ahdistukselle, mikä painaa sisällä. Vaikka miten on kaunista, lapset kauniita, nautin pienistä asioista.. olemme sentään terveitä ja elossa kaikki. vielä.
 
Niin ja ikäkysymys tämä on sillä tavalla, että olen vanhempi kuin piikaäiti 38 v,

Ja "kademieli": mulla on ystävä, joka on tullainen, perustyytyväinen, onnellinen. Arjen tavallisista asioista huolimatta kokonaisuus elämässä on kunnossa, tasapainossa, ei ole mitään perustavaalaatua olevia isoja huolia tai murheita. Silloin jaksaa ne pienet murheet, ne ei kaada.
 

Yhteistyössä