Ihana mies XC

[Ninni -81]

Olen joskus aiemminkin nurissut täällä tuosta ukosta, mut nyt tämän äipän mitta alkaa olla totisesti täynnä. Valehtelua, valehtelua, valitusta, paskaa.

Eilen oli uusi vuosi ja minulla laskettu aika kolmen päivän päästä. Kohteliaasti pyysin mieheltä, että ottaa sitä kuningas alkoholia sitä mukaa että jos lähtö tulee, niin on siinä kunnossa ettei missaa lapsensa syntymää.

Siitäkös tämä veti herneet nokkaan, "hei, nyt on sentään uusi vuosi", minä katselin huuli pyöreenä että "niin?" Baarissa tuo juoksi jo liki joka viikonloppu marraskuusta joulukuun loppuun ja suuttuu kun pyydän nytm ottamaan kohtuudella. 8/
Illasta tuli enemmänkin riitaa ja vuosi vaihtui kyyneleet silmissä. Jossain vaiheessa annoin sille suutuksissani litsarin ja sain samantien vastapalloon, nyrkistä ohimoon.

Tämä samainen mies alkoi painostaa minua lapsentekoon jo suhteemme alussa, ei ollut kiinnostunut juomisesta ja yritti kieltää minuakin menemästä. Nyt tuosta on aikaa, lopulta tärppäsi ja nyt tätä ei muu tunnu kiinnostavankaan kuin juominen. Alkoi eilen nurisemaan että hän "haluaisi hetkeksi unohtaa koko raskauden ja rentoutua", luonnollisesti tuntui pahalta, en sitten tiedä olisiko muut samasta loukkaantuneet.

Ei minun mielestäni tällaista asiaa vain voi työntää sivuun ja unohtaa, varsinkaan kun lapsi jo voi syntyä hetkenä minä hyvänsä.
Paljon en ole häneltä koko raskausaikana pyytänyt enkä kyllä saanutkaan, harvemmin edes kyselyä voinnista.

Tämä rakas "mieheni" on jo monta kertaa väläytellyt raskausaikana tulleensa katumapäälle asian suhteen, toisena päivänä taas ei. Voiko raskaana olevaa naista enempää satuttaa?!

Mitta on niin täynnä tuota paskaa, kun mailmassa on vain "minäminäminä ja minä, siis hän ja hänen tarpeensa, muusta viis. Ei huolehdi laskuistaan, minä maksan jo asumisen, sähköt, suurimman osan ruokamenoista, hoidan (minun)lapset ja lemmikit, kodinhoidon, yhteisen auton vakuutukset ja verot sekä huolehdin huollot ym. Ostin kaiken vauvalle tulevan (vaunut, turvaistuimen ym, kaiken yksin.

Hänelle ei jääkään muuta kuin työssäkäynti (palkat menee sujuvasti ulosottoon) ja huvittelu. Silti elämä vain" paskaa" ja minä valittava akka "jolle mikään ei kelpaa".

Tiedän pärjääväni ilmankin lapseni kanssa, mutta kun puhe siirtyy tälle tasolle, alkaa itsesäälissä rypeminen, anteeksipyytely ja itsariuhkailu.

Mitä muut tekisitte tianteessani. Akuaikoina mies oli kultainen, huomaavainen, rakastava. Nyt tuon esityksen loppumisen jälkeen minulla taitaa olla vain kasa paskaa. Olenhan "varma nakki=raskaana?!

"Kyllä suomalainen mies on sitten painonsa verran kultaa".

 

[..]

mies tarttee apua. ei ole terve mieleltään juuri nyt. isäksi tuleminen tuntuu selvästi stressaavan.

 

[nyt peli poikki]

lähtisin vetämään vaikka uhkailis millä. Syntyvän lapsen ei tarvii tollasta kestää. Kuulostaa että lapsen halus vain siks että sais sut kahlittua ja sut hänenki elättäjäksi.

 

[kosto on suloinen]

mä tekisin niin, että ku synnytys käynnistyy, en sanoisi ukolle mitään, lähtisin synnyttämään lapsen ykin.

 

[Crystal]

Vaikka miten vetäisit litsareita, ei ole kenelläkään oikeutta lyödä takaisin! Sinuna jättäisin tuon ukon ja vähän hiton äkkiä. Mitä sä oikein meinaat tulevaisuudella? Epävarmuutta? Pelkoa? Ukon huomionhakua? Mä sanon nyt ihan oikeasti sulle ja parempi uskoa kerralla: Kunnon Mies Ei Keskity Itseensä Kun Nainen On Raskaana. Vaikka miten sitä rakastaisit, mietipä hyvä ystävä ihan vakavasti, millainen tulevaisuus on tuon miehen kanssa? Mieti.

 

[vieras]

Lähde synnyttämään yksin ja ilmoita, että sillä välin kun sinä ja vauva olette sairaalassa, ukko on hyvä, kerää tavaransa ja häipyy. Et tarvitse tuota, tajusithan itsekin että pärjäisitte ilman häntä. Itsarilla yms. uhkailu on typerää ja lapsellista, eikä loppujen lopuksi ole sinun ongelmasi.
Tee siis mikä on parasta tulevalle lapsellesi ja jatka elämää ilman miestä.

 

[Ninni-81]

Ainoa lohtu tässä on miehen perhe, joka on ollut tukena alusta asti ja tietävät miehen ongelmista.
Olenkin pyytänyt "varalta" hyvää ystävääni tukihenkilöksi synnytykseen jos miehestä ei sinne ole tai sattuneesta syystä en sitä sinne halua. Tuskinpa tuosta tukemaan onkaan, haluaisi olla päähenkilönä varmaan sielläkin.

Kiitos kommenteista joita tähän asti on tullut, ulkopuolisen näkökulma herättää varmimmin ajattelemaan, itse kun näitä asioita yksin miettii, sitä alkaa kuvittelemaan että tällainen on vain normaalia.

 

[näin]

sä pärjäät ilman tuollaista äijää. pane se meneen!

 

[..]

millainen mies LYÖ viimeisillään raskaana olevaa naistaan? :,( en kattelis hetkeäkään.

 

[..]

oikeesti. ihan itku tuli sun puolesta. sä kaipaat tukea ja hellyyttä, tsemppausta ja lepoa. et hakkaamista, miehen lapsellisia minäminäminä haluan olla kännissä paskaa! halaus sulle!

 

[Ninni-81]

Palailen takas tähän topocciin, pakko vain saada "puhua" jolekin. Raskaana ollaan edelleen, laskettua aika meni jo mutta pikkuinen antaa odottaa itseään.

Välillä tuntuu vain niin pirun pahalta tämä elämä, vauvasta olen todella onnellinen, mutta syytän aikalailla iseäni siitä, miksi annoin tuon miehen höynäyttää itseäni ja miten nyt ollaankaan tässä pisteessä.

Ainaista riitelyä ja tukea ei saa sitten millään. Ei apua kotitöihin, ei yhtään mihinkään. Kun jotakin pyydän tekemään, kuuluu "joo, kohta" ja mitään ei todellakaan tule tapahtumaan. Eilen illallakin paloi käämit kun pyysin vain hakemaan pian koiran sisälle ulkoa, kun siellä alkoi olla pakkasta parikymmentä astetta eikä tuo koiruus mikään pihakoira ole onnettominen aluskarvoineen.
Kuului "joo, kohta", meni tunti- pari ja äijä veteli jo unta kuulaan. Ja että otti taas kerran aivoon mennä tekemään yksi niistä lukemattomista asioista joita mieheltä olen pyytänyt.

Ja mitäs, lisää iloa.. En tiedä millä kriteereillä muut lisää kavereita facebookiin, mutta tämä isäntä löysituon riemun vasta viime viikolla ja se on jo täynä jotain 18-vee teinityttöjä. Yksikin oli kirjoittanut ukon seinälle että "mistähän me edes tunnetaan?", oli vastannut että "olit mul mesessä kaverina joskus, sieltä lisäsin". (Ei muuten tollo varmaan edes tajua että toi sen "seinä" näkyy kaikille).
Siis täh, okei, ovat olleet mesessä kavereita ennen meidän seurustelua, kun ukko on etsinyt netistä seuraa, mutta eivät kuitenkaan tunne toisiaan. En tajua miksi hän haluaa bookiinsa täyteen tuollaisia?!
Itsellä siellä on vain ihmisiä jotka oikeesti tunnen, ja joiden kanssa haluan jakaa ne statukset ja jotka saa nähdä henk. kohtaisetkin valokuvat.

Viime yön istui koneella varmaan aamuyölle, tuli jossain vaiheessa viereen eikä edes koskenut.
Olen vain niiiin väsy tähän.. Sitä haluaisi vain keskittyä tulevaan vauvaan turvallisessa suhteessa eikä miettiä nyt tällasia parisuhdeongelmia. Ei jaksa.