P
Painajais-Anna
Vieras
Näin unta, että mieheni persoonallisuus halkesi kahtia. Hänestä tuli fyysisesti kaksi. Kun lapset menivät yläkertaan, mieheni oli ja jutteli siellä heille. Kuulin, miten toinen puolisko oli tallusteli alakerrassa ja toivoin, ettei kukaan lapsista äkkää häntä. Yritin estää keskimmäistä menemästä alakertaan, mutta tämä ryntäsi portaat alas tuulispäänä vain törmätäkseen kaksoisolentoon. Pojan hämmennys ja pelko oli käsin kosketeltavaa. Hän juoksi portaiden puoliväliin ja katseli kahta isäänsä kysellen ääneen mitä on tapahtumassa. Minä revin kaksi puoliskoa yhteen ja käskin karkulaisen mennä takaisin mieheni sisälle. Kiukkusin ja käskin, mutta kumpikaan ei ottanut kuuleviin korviinsa.
Lähdin ajamaan autolla hakeakseni nuorinta hoidosta. Anoppi suostui kuskiksi. Juttelimme perheen ongelmista ja minun unohtelusta. Anoppi muistutteli minua lapsien tulevista menoista toruen. Olen kuulemma liian hajamielinen. Välillä huutelin "Kupla", kun uusia kupla-autoja tuli vastaan. Pääsimme sillan alle ja jäimme autojonon hännille odottamaan vuoroamme. Tajusin jotenkin, että olemme vaarassa. Yhtäkkiä edessä oleva auto murskaantuu sillalta putoavan auton alle. Sisällä olevat ihmiset muuttuivat ovat kirjaimellisesti muussiksi, verta ja auton sisältä purskahtelevia suolia valuu tielle. Tahdoin pakoon. Tiesin, että minun on pinkaistava lujaa sillan alta ennen seuraavan auton tippumista. Pääsin juuri ajoissa turvaan. Joku sanoi, että ranskan hallitus on antanut kisatalleille luvan säilyttää romuautonsa alikulkutunneleiden päällä ja joskus sitten käy näin ikävästi. Minua se ei paljon lohduta. Huudan anoppia varomaan autoa, joka tippuu juuri tämän yrittäessä juosta minkä kintuistaan pääsee. Hän selviää, auto vain hipaisee häntä.
Kun pääsin erilaisten vaiheiden ja maasta pullapoikien (varsin inhottavien ja ilkeiden pullapoikien) aiheuttamien vaarojen jälkeen kotiin, tajusin mistä miehen jakautuminen on johtunut. Taloomme oli pesiytynyt pahoja henkiä. Koko talokin oli muuttanut olemustaan. Siitä oli tullut laho, vino ja väärä. Se oli muuttunut selkeästä kamalaksi kulmikkaaksi sokkeloksi. Portaat ovat vaaralliset ja tiesit putoavasi niistä väärin valitun askeleen seurauksena. Talo huutaa ilkkuen minulle äänettömällä kielellään.
Anoppi tulee ulkoa mukanaan nuorimmaiseni. Hän sanoo, että poika selittää jostain roikkuvasta nukesta takapihalla. Kurkkasin verhojen raosta ja muistin. Tosiaan! Sinnehän se tuntematon mies hirtti itsensä. Ranskalaisen parvekkeemme yläpuuhun. Puolimätänä, turpeana ja hitaasti edestakaisin keikkuen narun jatkona siellä odottaen kärsivällisesti noutajaansa. Senhän minä unohdin. Minun piti soittaa poliisille ja viikko sitten heti tuntemattoman miehen itsemurhan jälkeen, mutta se vain unohtui kaikkien kiireiden vuoksi. Samassa ovi käy ja toinen aviomieheni tuli sisään keskimmäisen kanssa. Hän sanoi, että opettaja pisti pojan kotiin, koska tämä oli täysin mahdoton koulussa. Katson poikaa tarkemmin. Tajusin surullisena, että myös keskimmäinen on jakautunut. Tämä toinen olio oli väkivaltainen ja äärettömän paha kun toinen puolisko säilytti kiltteytensä. Poika irvistää minulle terävillä hampaillaan ja yrittää purra sormeni irti. Otin pojan kouriini ja tungin väkisin roskiin. Taitan sen pään irti ja itken. Pelkään, että tapankin väärää puoliskoa.
Tähän herään. Että näin, ihanan pirtsakka päivä taas tiedossa. Mitäs teidän uniin?
Lähdin ajamaan autolla hakeakseni nuorinta hoidosta. Anoppi suostui kuskiksi. Juttelimme perheen ongelmista ja minun unohtelusta. Anoppi muistutteli minua lapsien tulevista menoista toruen. Olen kuulemma liian hajamielinen. Välillä huutelin "Kupla", kun uusia kupla-autoja tuli vastaan. Pääsimme sillan alle ja jäimme autojonon hännille odottamaan vuoroamme. Tajusin jotenkin, että olemme vaarassa. Yhtäkkiä edessä oleva auto murskaantuu sillalta putoavan auton alle. Sisällä olevat ihmiset muuttuivat ovat kirjaimellisesti muussiksi, verta ja auton sisältä purskahtelevia suolia valuu tielle. Tahdoin pakoon. Tiesin, että minun on pinkaistava lujaa sillan alta ennen seuraavan auton tippumista. Pääsin juuri ajoissa turvaan. Joku sanoi, että ranskan hallitus on antanut kisatalleille luvan säilyttää romuautonsa alikulkutunneleiden päällä ja joskus sitten käy näin ikävästi. Minua se ei paljon lohduta. Huudan anoppia varomaan autoa, joka tippuu juuri tämän yrittäessä juosta minkä kintuistaan pääsee. Hän selviää, auto vain hipaisee häntä.
Kun pääsin erilaisten vaiheiden ja maasta pullapoikien (varsin inhottavien ja ilkeiden pullapoikien) aiheuttamien vaarojen jälkeen kotiin, tajusin mistä miehen jakautuminen on johtunut. Taloomme oli pesiytynyt pahoja henkiä. Koko talokin oli muuttanut olemustaan. Siitä oli tullut laho, vino ja väärä. Se oli muuttunut selkeästä kamalaksi kulmikkaaksi sokkeloksi. Portaat ovat vaaralliset ja tiesit putoavasi niistä väärin valitun askeleen seurauksena. Talo huutaa ilkkuen minulle äänettömällä kielellään.
Anoppi tulee ulkoa mukanaan nuorimmaiseni. Hän sanoo, että poika selittää jostain roikkuvasta nukesta takapihalla. Kurkkasin verhojen raosta ja muistin. Tosiaan! Sinnehän se tuntematon mies hirtti itsensä. Ranskalaisen parvekkeemme yläpuuhun. Puolimätänä, turpeana ja hitaasti edestakaisin keikkuen narun jatkona siellä odottaen kärsivällisesti noutajaansa. Senhän minä unohdin. Minun piti soittaa poliisille ja viikko sitten heti tuntemattoman miehen itsemurhan jälkeen, mutta se vain unohtui kaikkien kiireiden vuoksi. Samassa ovi käy ja toinen aviomieheni tuli sisään keskimmäisen kanssa. Hän sanoi, että opettaja pisti pojan kotiin, koska tämä oli täysin mahdoton koulussa. Katson poikaa tarkemmin. Tajusin surullisena, että myös keskimmäinen on jakautunut. Tämä toinen olio oli väkivaltainen ja äärettömän paha kun toinen puolisko säilytti kiltteytensä. Poika irvistää minulle terävillä hampaillaan ja yrittää purra sormeni irti. Otin pojan kouriini ja tungin väkisin roskiin. Taitan sen pään irti ja itken. Pelkään, että tapankin väärää puoliskoa.
Tähän herään. Että näin, ihanan pirtsakka päivä taas tiedossa. Mitäs teidän uniin?