ihastuin toiseen

[parisuhteessa]

Voi ei... olen aivan sekaisin... Olen ihastunut toiseen mieheen. Nykyinen mieheni on rakas ja suhteemme on hyvä. Olemme olleet pitkään yhdessä ja vain toistemme kanssa. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos toinen ihastuu silloin suhteessa on jokin pielessä ja tyyliin näkemiin... Meillä ei ole kriisejä vaan kaikinpuolín toista kunnioittava ja rehellinen liitto. Ihastuin mieheen, jollaisesta olen aina salaa haaveillut ajatellen, ettei koskaan kohdalleni sellaista tule vaan tulipa, suoraan eteeni... Onneksi mitään ei ole vielä tapahtunut yhtä suukkoa lukuunottamatta. Tekstiviestejä lähetellään, hän tietää tilanteeni ja olen sanonut hänelle, etten halua eikä ole tarvetta pilata tätä nykyistä. Ajattelen häntä jatkuvasti. Ensi viikolla olisi mahdollisuus tapaamiseen... Mitä teen? ps. kaipaan asiallisia neuvoja, en herjanheittoa.

 

[riikka]

Ai mitä teet? No, selvästi on valinnan paikka, tietoisen valinnan. Ja valinta perustuu siihen mitä haluat ja toivot elämääsi. Ja kun teet valinnan, niin vastuu siitä on ainoastaan sinun. Voit itse joskus tulevaisuudessa katsoa peiliin ja todeta että olen tässä elämäntilanteessa sen takia koska tein tietyn valinnan silloin syyskuussa 2005. Eikä todellakaan tarvitse syyttää ketään muuta, eikö olekin helppoa... kuin heinänteko!

 

[hemuli]

Olet jo pelannut korttisi väärin.
Se, että aloitin kepulipelin ennen eroa, johtaa siihen että uusi jätkä pitää sinua puutteessa olevana naisena, jolta saattaisi saada kyytiä.
Älä jätä kaveriasi tuon takia.
Ensimmäinen rikkomus oli puhua omasta suhteesta toisen jäbän kanssa. Hän on nyt mielestän parempi kuin oma jätkäsi, ja paistattelee sillä. Ei ole takeita että uusi suhde tulisi toimimaan.
Ihastuksesi on nuljaska, jos vielä yrittää sinua. Moni jätkä on. Naisilla ei ole aavistustakaan mitä miehet oikeasti ajatellaan, vaan kuvittelevat kaikenlaista. Seksi vie ja taksi tuo.

 

[Itse]

olen tähän ikään ihastunut moniin miehiin. Ne eivät ole johtaneet koskaan mihinkään, olin lähes 20 vuotta naimisissa ja uskollinen, erosin, mutta ihan muista syistä.

Voin vakuuttaa, että ihastuminen menee ohi aikanaan, ei siihen vakituista ihmissuhdetta kannata tuhlata.

Itse pidän ihastuksiani edelleenkin viehättävini koska ne kävelevät vastaan kun asuvat samassa kaupungissa. Tiedän, että olisi synkannut kun synkkaa vieläkin ja ihastus on ollut molemmin puolista.

Olen tyydyttävässä parisuhteessa ja ihastua saa edelleenkin vapaasti ryhtymättä sen kummemmin pettämään ketään. Ihanaa.

 

[syysunelmat]

Kohtalo heittää välillä polullemme asioita ja niillä on aina jokin tarkoitus.....eli jatka ihmeessä tekstiviestittelyä ja tapaamisia. kerranhan me vain eletään, ja niin pitää elää ettei tartte vanhana, katkerana muistella jossitellen.

 

[juhuu]

Teepä silleen että kysyt siltä mieheltäs, onko se sinun aikana ihastunut kehenkään. Kysy samalla mitä se olis mieltä jos sinä olisit ihastunut ulkopuoliseen.
Reaktioista näet, miltä se vaikuttaa hänestä, ja saat samalla kokeilla omaan nilkkaan sitä asiaa, jos paljastuu että hänelläkin kiinnostaa muut.
Lisäksi hänellä herää epäilykset tällaisen keskustelun takia, ja saat kokea millaista elämäsi on ilman miestäsi, kun välinne alkavat kiristyä miehen epäilyksien myötä. Voi olla että saat niinpaljon muuta miettimistä saalistaessasi loukattua ukkoasi takaisin, että unohdat sen toisen sällin tyystin.

 

[nun]

Mulla myös tunteita parisuhteen ulkopuolelle... Onneksi kohde on vain niin kaukana ja tavallaan saavuttamattomissa, et päiväunet riittää. Muistelen yhteisiä hetkiä joskus, mut yritän kyllä pitää tunteeni kurissa. Myös muita hyvin pienimuotoisia ihastuksia on joskus ollut, mut kyl ne menee ohi.

Mun neuvoni sulle ap on, et mieti tosi tarkkaan mitä nyt haluut. Haluatko todella alkaa pettäjäksi vaiko ihan puhtaalta pöydältä. Nykyisessä suhteessasi kunnioitus toista kohtaan loppuu siihen, kun alat pettämään. Toisaalta jos tuo toinen todella on unelmiesi mies ja haluaa muutakin kuin varattua lihistä, niin siinä vaiheessa kannattaa tehdä jo ihan oikeita ratkaisuja.

Mieti itse millainen ihminen olet/haluat olla ja tee sitten niin kuin sydämesi sanoo. Täällä tuskin kukaan voi sinulle mitään tämän syvällisempiä neuvoja antaa, sillä ratkaisun avaimet ovat sinulla.

 

[anna]

'syysunelmat' oli varmaankin provo, olihan?

Joo, kohtalo heittää asioita tiellemme, mutta niiden kautta tarjoutuu mahdollisuus kasvaa, ymmärtää itseään paremmin, arvioida elämää - tulla paremmaksi ihmiseksi. Ihastumiset kuuluu elämään. Toki tämä toinen voisi tuoda jotain jännittävää ja uutta, mutta arki on arkea kaikkien kanssa, normaalissa onnellisessa suhteessa vain onnen kohteet vaihtuvat.

Onkohan tämä toinen on jotenkin extrajännittävä ja ihmeellinen kenties vain siksi, että olet itsellesi todistellut, että pitää olla suhteessa jotain pielessä, että toiseen ihastuu? No ei hätää, jos noin ajattelee, niin kyllä ne viat siitä nykyhepusta nopeasti löytyy:/... Mutta toisaalta tässä olisi loistava paikka tulevaisuuttakin varten opetella pääsemään ihastuksista yli, nauttimaan niistä siten kun on ""sopivaa"" - eli iloita positiivisista tunteista ja siitä, että silti pystyy olemaan uskollinen ja panostamaan siihen hyvään, jo luotuun parisuhteeseensa.

 

[parisuhteessa]

Moicca! Täällä alkuperäinen kirjoittaja...
Onpas tosiaan kaikenkattavia viestejä. On totta, että itse se ratkaisu on tehtävä vaan kun eteeni ei ole aiemmin tällaista ""ihanne"" miestä tullut, joka ensi katseella sai hymyn nousemaan huulille ja ihastumaan. Ajattelin. ettei tällaista voi tapahtua minulle tavallisen näköiselle ja jo vanhemmallekkin naiselle. Nykyinen mieheni kun ei heti vienyt jalkoja alta ja tapailimme pitkään ennen kuin tajusin, että missä mentiin. Johtui varmasti siitä, että olin kokenut avioeron ja pidin kaikki miehiä hulttioina. Rima oli korkealla.
Tämä mies ei lähettele härskejä viestejä, ei vihjaile eikä ole tunkeileva. Hän tietää tilanteeni täysin, en ole valehdellut hänelle enkä käytä hyväkseni toisen tunteita. ""Pallo on minulla"". Olenko valmis luopumaan nykyisestä mukavasta ja rauhallisesta miehestäni, joka tykkää myös edellisestä liitostani syntyneestä lapsestani mielettömästi. Ehkä kaipaan ""säpinää"" liittooni, en tiedä itsekkään. Vai vaivaako ikään liittyvä villitys? Tämä mies on minua 8 v. nuorempi ja ah, niin komea ja hyvä kroppainen...

 

[Inhorealisti]

Mista paattelet, etta uusi ihastuksesi haluaisi vakavan suhteen uskottoman naisen (sinun) kanssasi?

 

[mies]

Entä jos nuorempi mies haluaisi myös jälkikasvua?
Uskallatko lotota ja menettää rakentamasi parisuhteen ja joutua hylätyksi, taidat kaivaa verta nenästäsi.
Sinun, jos kenenkään pitää osata arvostaa hyvää ihmissuhdetta ja tiedostaa, miten vaikeaa on löytää edes siedettävä suhde.

 

[ihastusta ei voi estää...]

...mutta sen kanssa on vaikea elää. Olen samassa tilanteessa. Välillä joudun jopa miettimään, onko ihastukseni toiseen mieheen kenties rakkauttakin, kun aina on mielessä. Minullakin oma suhde ok, pitkä liitto, eli sillain tietty hieman ""väljehtynyt"" liitto, mutta hyvä elämä. Ihastu tuli sattumalta vastaa, en hakenut tms. Tuli vain. Nyt on sitten pakka sekaisin. Viestejä lähetetty, suudeltu pari kertaa. Ei seksiä. Yritän pitää taukoja, etten miettisi, mutta aina tulee pakottava tarve laittaa viestiä tai lähteä paikkaan jossa tiedän että hän käy.
Olen lihonut 10kg, aikana jolloin ihastus ollut päällä. Olen niin stressissä. Oma rakkaani ei tiedä, ihmettelee vain miksi kiukuttelen aina. Kiukuttelen kun olen lemmenkipeä. Tiedän ainoaksi ratkaisuksi tähän tilanteeseen joko eron, jotta voin olla hyvällä omallatunnolla ihastukseni kanssa, ja edetä vaikka seksiinkin asti. Tai ero ihastukseen, välit poikki viestitasolla jne.

 

[Olli]

Jos veikata pitäis, niin enpä usko että ihastuksesi kanssa syntyisi mitään pitkäaikaista. Ei se tietenkään mahdotonta ole, mutta epätodennäköistä.

 

[Kleopatra]

Seksi vie ja taksi tuo...

Kuulostaa niin ""entiseltä elämältäni"".. Tunnistin itseni niin tämän alkuperäisen kirjoituksesta viiden vuoden takaa. Olin niin rakastunut toiseen mieheen että se oli lähes viedä järjen päästä! Suhdetta kesti liian pitkään, mutta näin jälkeenpäin (loppui 3v sitten) se oli juuri tuota ""seksi vie ja taksi tuo, siideri mua liikuttaa.. "" -meininkiä. Naiset haluavat niin rakastumisen tunnetta ja miehet taas seksin hurmaa, jota ehkä saattavat erehtyä luulemaan rakkaudeksikin.

Onneksi silmäni ovat auenneet tämän 3 vuoden aikana kun olen tehnyt elämääni selvyyttä tästä toisesta. Luulin, että rakastan häntä koko elämäni. Enpä taidakaan. Hän oli juuri näitä pelimiehiä, joita en uskonut kohdalleni osuvankaan. Osuipa kuitenkin ja kipeää teki. Oli pakko myöntää oma hölmöytensä ja helppoutensa. Mies sai helvetin monta sulkaa hattuunsa ja ego kohosi pilviin. Ei hän muusta välittänyt kuin siitä itsekkäästä fiiliksestä jonka hänelle soin palvomalla häntä. Tätä samaa tunnetta havittelee tämän alkuperäisenkin ihastus. Ap uskottelee, että kaikki on hyvin ja rakastan tietysti miestäni, mutta oikeasti taitaa kuitenkin hieman kyllästyttää ja uusi mies on saanut veren kiertämään!!

Hemulin kirjoitus oli just oikein. Se mies on luuseri. Käyttää hyväkseen sen kaiken mitä irti saa. Varsinkin hyvännäköiset ja hyväkroppaiset miehet kierrän nykyään kaukaa, koska heidän persoonansa tuntuu olevan kaikilla niin itseensä päin että ihan oksettaa. Kun totuuden hetki koittaa ja tulisi tehdä asiaan joku ratkaisu, tai jää kiinni, luuserimies kyllä osaa luovia kurssinsa muualle, selittelemättä. Sinun ap tulisi tietää nämä kirjoittamattomat ja sanomattomat säännöt että se ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.. Näin sinulle sanotaan vasta sitten kun kerma on kuorittu päältä.. Turha itkeä perään ja luulla että se mies sinua rakkaudesta rakastelee.

En ole katkera jos sitä joku luulee, vaan elämästä oppinut, viisastunut ja kasvanut ( n. 35v.). Eilen perheen kanssa päiväunia nukkuessa ja herätessä ei voi onnellisempaa oloa olla! Varsinkin kun oma aviomies herättyämme sanoi, että voi kuinka olet kaunis...

 

[Valtsu]

Mut varmaan hirtetään tästä kommentista, mutta otetaan riski...

Eikös olisi mahdollista pitää yllä kahta suhdetta? Molempia miehiä rakastaen. Jospa siihen sydämeen mahtuiskin ihan hyvin kaksi ämmää (tässä M = mies).

Joo, pettämistä varmaan, mutta aika hurjaa ja kurjaa on tämä totaalisen omistautumisen ja omistamisenkin vaatimus. Eikä taida olla ihan täysin biologisista lähtökohdistakaan, enempi jostakin sosialisista rakenteista, joita erityisesti ammoisina agraariaikoina on toki tarvittu.

Voisi onnistua hyvinkin, jos vain olet tasapainossa ainakin itsesi kanssa. Toki tuo sama tilanne pitäisi sallia miehellesikin, mutta tuolla samalla ehdolla: rakkautta tulee riittää kaikille suhteille.

???

 

[!""#¤]

Kleopatra puhuu asiaa.
Monesti ihastusta luullaan rakkaudeksi ja sitten huomataan että se rakkaushan asuu kotona. Se koostuu vain niin pienistä asioista, että sitä ei huomaa ennen kuin on sen menettämässä. Se koostuu niistä yhteisistä hetkistä, illalla yhdessä istumisesta, samaan aikaan nukkumaan menosta, toisen odottamisesta töistä kotiin jopa roskapussin viemisestä ilman pyytämistä.
Älä tuhlaa hyvää suhdetta vaihtamalla sitä ihastukseen, josta et voi edes tietää onko aitoa. Ja jos nyt , kuten sanoit, miehesi tulee hyvin toimeen lapsesi kanssa, arvosta sitä jo niin paljon, että älä ala mitään sekoilla!
Hei huomaatko, täällä ihmiset ajattelee sun parasta, mutta itse teet ratkaisusi, avaimet on sulla.
Kaikkea hyvää nykyiseen suhteeseesi!
Rakkaudella.

 

[tuttu tunne]

Hyviä vastauksia oletkin jo saanut.
Kuten itsekin totesit niin vain sinä yksin teet ratkaisun ja kannat vastuun tekimisistäsi. Mutta mieti tarkkaan!!!

Minäkin kuvittelin aina että tämä tyttö ei mihinkään seikkailuihin lähde ja että olen täysin yhden miehen nainen, mutta kuinkas kävikään.... ei varmaan tarvitse edes sanoa. Suhde kesti pitkään ( kaksi vuotta ). Ihania herkullisia hetkiä, viestejä, puheluita jne. Vuosi on kulunut siitä kun se suhde loppui ja nyt pikkuhiljaa alkaa järkikin palautua.
Joskus ruoho on vihreämpää aidan takana, mutta vain hetken ja panoksethan on tunnetusti kovat.

Itsekin sortuneena en tietenkään voi sanoa että älä sovi tapaamista, mutta kannattaako riskeerata noinkin hyvää arkea mikä sinulla jonkin hairahduksen vuoksi......
Kleopatran kirjoitus oli todella hyvä.

Mukavaa syksyä sinulle, teit sitten minkä ratkaisun tahansa!

 

[petetty]

Samaa mieltä edellisen kirjottajan kanssa

 

[sekaisin]

Tilanteesi on liiankin tuttu.. Toisaalta itselläni se ei jäänyt vain suudelmiin ja tämä mies on niin player kuin olla ja voi!

Mutta jännittävä kuin mikäkin! Niin erilainen kuin oma mieheni! Sen kanssa kun suutelee tuntuu, että jalat lähtevät alta, seksi sen kanssa on alkukantaisen himokasta ja ne seksikkäät viestit mitä se silloin tällöin lähettää.. Ahh..

Kamala tilanne, rakastan miestäni - mutta tämä toinen vaan saa minut syttymään aivan eri tavalla. tuntemaan sellaista, jota olin jo unohtanut..

En voi muuta sanoa, kuin onneks hän on kaukana toisessa maassa niin homma pysyy kurissa.. Tapaamiset hyvällä tuurilla kerran vuodessa.. Ja silti jaksan vaan unelmoida ja muistella niitä öitä.

Mutta, tässä tilanteessa kun on, voin antaa hyvän neuvon, jonka toivoisin itse pystyväni toteuttamaan: unohda se toinen ja käytä kaikki se into mitä se on sinulle antanut sinun parisuhteeseen!

 

[Nenne]

Jaksamatta lukea kaikkia saamiasi vastauksia läpi, kysyn vain: missä on moraalisi?

Eri asteisia ihastuksia tulee ja menee, mutta on sinusta itsestäsi kiinni, tartutko niihin vai oletko uskollinen miehellesi.

 

[Tirl]

Minä taas tein vastaavassa tilanteessa ratkaisun, jota en voi kaikille varauksetta suositella: jätin siippani ja lähdin sen toisen miehen matkaan. Lapsia meillä ei ollut, mutta eroprosessi oli siitä huolimatta tuskallinen sekä minulle, syylliselle, että tietenkin exälleni, sekä lukuisille muille ihmisille, joita se kosketti.

Erosta on nyt muutama vuosi, enkä ole kertaakaan toivonut, että olisin tehnyt toisin! Nykyinen mieheni on juuri se sielunkumppani, jonka kanssa haluan elämäni elää. Mutta HUOM: Aivan ratkaisevan tärkeää tämän uuden suhteen onnistumiselle oli se, että tunsin nykyisen mieheni jo vuosien takaa ennen kuin ihastuimme ja aloimme miettiä yhteisen elämän mahdollisuutta. Lähtökohta oli hyvä ja ennakko-odotukset toisistamme ovat osoittautuneet oikeiksi.

Sinuna olisin hyvin HYVIN varovainen, mitä teen. Ihannemiehestä saattaa ajan mittaan löytyä piirteitä, jotka ovat vaikeita tai sietämättömiä. Kaksoiselämää en itse pystyisi kauan elämään, vaikka se joiltain selvästi onnistuu, ja yksinkin on kurja olla. Pahinta on, jos tietää satuttavansa rakkaita ihmisiä typerillä ratkaisuilla. Minä ja nykyinen mieheni yritimme pysytellä erillämme hyvin pitkään ja unohtaa koko jutun, mutta koska siitä ei pitemmän päälle tullutkaan mitään, niin tuntui että ero oli lopulta väistämätön. Kannattaa edes yrittää 'toimia oikein'. Niin kuin monet ovat sanoneet, useimmat ihastukset haihtuvat ajan mittaan.

 

[Kleopatra]

Tähän voin lisätä sen että kaksoiselämän viettäminen vie ERITTÄIN paljon energiaa. Valehtelu, salailu, aikataulujen yhteensovittaminen, ikävä, ihanuus, pettymys, odotukset. Ja tässä oli vain osa siitä kaikesta.

Älä anna pikkusormea, se vie lopulta koko käden...

 

[tuttu tunne]

ja sydän roihuaa, loppuun palaa.....

 

[parisuhteessa]

Heippa kaikille!
Tässä alkuperäinen kirjoittaja.
Paljon on tullut kommentteja, laidasta laitaan. Paljon erillaisia mielipiteitä ja omakohtaisia kokemuksiakin. Kiitos niistä!
Olen tosi paljon miettinyt asiaa monelta erikantilta, mitä menetän, mitä mahdollisesti saan.
En halua heittää kaikkea tätä hyvää hukkaan. Niin paljon maailmassa on pettämistä ja pahaa oloa, minä en sitä halua. Tässä vaiheessa, kun mitään ei vielä ole sattunut, eikä ole mitään kaduttavaa, en meinaa jatkaakkaan suhteen kehittymistä, en edes katsoa mitä sen tuo tullessaan - tod.näköisesti tuskaa kaikille osapuolille. Tapaan tämän ihastukseni vielä kerran turvallisella maaperällä ja kerron ajatuksistani. Onneksi en millään tavoin ole loukannut häntä eikä ainakaan siksi jää pahaa mieltä. Toivottavasti kykenen olemaan päätökseni ja sanojeni takana.

 

[Liisa]

Ihastuminen ei tarkoita sitä, että suhteessa olisi jotakin pielessä. Ihminen ihastuu kun hänellä on tarve siihen. Mitä sinä paikkaat ihastumisella?

Pitkässä suhteessa varmaan lähes poikkeuksitta tulee eteen enemmän tai vähemmän ihastuksia. Ei kyse ole mistään muusta kuin sitoutumisesta. Kuinka sitoutunut olet nykyiseesi? Ennen kuin ihastuit toiseen, kuinka varma olit siitä että nykyisesi on se kenen kanssa haluat elämäsi viettää? Kannattaa tehdä selväksi itselleen jo ennen kuin mitään tuollaisia ongelmia tulee eteen, mikä on suhteen funktio. Kannattaa päättää onko tämä se suhde, jossa haluan elämäni elää. Jos suhde ei ole sellainen, kannattaako sitä ylipäätäänkään jatkaa. Jos taas suhde on sellainen, jossa viihdyt ja mies on sellainen jonka kanssa on mukavaa, silloin kannattaa antaa piutpaut merkityksettömille ihastuksille. Antaa niiden tulla ja mennä, ei niille kannata korvaansa lotkauttaa. Ei kyse ole muusta kuin valinnoista. Millaisen elämän haluat, millainen ihminen haluat olla, haluatko elää pitkässä suhteessa, haluatko elää villeissä perättäisissä ihastuksissa ja vaihtaa kun arki koittaa ja uusi ihastus valtaa mielen. Mitä sinä haluat pitemmän päälle? Mitä sinä haluat elämältäsi ja itseltäsi?