Ihastunut toiseen mieheen

["pinja"]

Nyt se tapahtui sitten mullekin...Oltiin tyttökavereiden kanssa ulkona ja miesporukka lyöttäytyi meidän seuraan, joista yhden kanssa juttu luisti liiankin hyvin. Tanssittiin, juteltiin ja ravintolan mentyä kiinni käveltiin ulkona ja pussailtiin. Jostain kumman syystä vaihdettiin vielä numeroitakin ja nyt ollaan lähetelty viestejä toisillemme. Ja mä oon niin ihastunut, enkä saa häntä pois mielestäni...Kotoa löytyy vihainen mies ja parivuotias poika, joita en haluaisi satuttaa. Meillä on viimeinen vuosi ollut tosi vaikeeta miehen kanssa, miehellä ollut vaikea masennus ym. miten mä saan unohdettua tän toisen miehen? Tuntu niin hyvältä pitkästä aikaa saada tuntea olevansa haluttu ja että joku piti hyvänä...Mä oon hirveä...Jotenkin ulla ei ole edes morkkista asiasta, kaduttaa vaan se, että loukkasin miestä...En tiedä mikä mulla on, olen aina paheksunut pettäjiä, enkä ole voinut kuvitellakaan itseäni tähän tilanteeseen. Toinen mies on myöskin varattu, mutta ei ole lapsia. Molemmat ollaan seurusteltu teini-ikäisestä lähtien saman ihmisen kanssa. Asutaan eri paikkakunnilla, molemmat aika pieniä paikkoja. Se vähän hirvittää, jos joku on meidät nähnyt...

 

["pinja"]

up

 

["sofia"]

Saat sen unohdettua kun lopetat viestittelyn kokonaan. Ei siis enää minkäälaista yhteyttä mieheen, et vastaa viesteihin vaikka se jatkaisi lähettelyä. Siihen voi mennä vähän aikaa, mutta kyllä se sitten unohtuu. Sulla on kuitenkin perhe, jota pitäisi ajatella.

 

[ihme mies]

kirjaa koko juttu sinne muistojen kirjaan ja jätä sinne

 

["pinja"]

Erittäin itsekästähän tämä on...Tää tunne on vaan jotain uskomatonta. Järki sanoo ei, mutta tunteet kyllä

 

[fsdfrffrtgfg]

Samassa tilanteessa paitsi että henkilö on vanha tuttu. Ja meillä ei ole ollut mitään muuta kun viestittelyä ja pari tapaamista, juteltu.
En todella tiedä mitä tekisin!

 

["pinja"]

Mitä jos tää mies oliskin "se oikea"?

 

[fhbjxkgxjkfdnf]

Ei näissä pääse mihinkään ratkaisuun vaikka pähkäilisi kuinka. Itse mietin usein, että miettiikö sitä mielummin myöhemmin niitä asioita, minkä jättänyt tekemättä, vai tehnyt.

Itse en yleensä kadu valintoja, mutta saatan miettiä, että miksi en tehnyt sitä ja sitä..

 

["vieras"]

Tee äkkiä jotain ettei käy niinkuin minulle. Menetin ihastukseni kun aikailin ja nyt olen kolme vuotta katunut etten kertonut hänelle rakastavani häntä! En ole yhtään aamua enkä yhtään iltaa ollut miettimättä häntä. Rakastan vieläkin ja hän oli minulle se oikea!

 

["pinja"]

Parempi se on kai vaan unohtaa...ehkä nää tunteet laantuu ajan mittaan

 

["hei"]

Mieti siltä kannalta, että jos nyt päätät tämän uuden kanssa katsoa mitä tulee niin annat nykyisen miehesi mennä. Jos juttunne sitten kaatuukin, niin et voi lapsesi isää enään saada takaisin. Mieti onko uusi ihastus sen arvoista, vai onko miehesi kanssa vielä jotain olemassa jota et halua menettää.

 

["shh"]

Mä rakastan ja haluan toisen miehen. Aina ku tavataan oon ihan myyty ja melkein valmis jättämään kaiken.

Onneks järki on tullut väliin, en pidä mieheen yhteyttä. Ajan kanssa helpotti enkä ajattele häntä joka päivä. Oma mieheni on hyvä kaikin puolin, ei mitään syytä erota ja nyt on lapsikin. En ikinä saa häntä johon olen tulisesti rakastunut, mutta minulla on hän, jota pehmeällä lämmöllä rakastan. Hän joka on paras ystäväni ja loistava kumppani elämään. En usko, että olisin onnellisempi toisen kanssa, joten en vaihda. Joku siinä tunteen voimakkuudessa tuntuu valheelliselta. Siltä ettei se kestäisi elämää. Niinku roihu joka sammuu pian. Rakkaus puolisooni on hiljaa kytevä turvallinen lämpö. Rakkaus joka on hiljaa vahvempi kuin elämä.

Niin kauan ku olet kahden kanssa, et voi antautua ollenkaan, etkä olla onnellinen.

 

["hei"]

[QUOTE="hei";26784866]Mieti siltä kannalta, että jos nyt päätät tämän uuden kanssa katsoa mitä tulee niin annat nykyisen miehesi mennä. Jos juttunne sitten kaatuukin, niin et voi lapsesi isää enään saada takaisin. Mieti onko uusi ihastus sen arvoista, vai onko miehesi kanssa vielä jotain olemassa jota et halua menettää.[/QUOTE]

Ja siis et voi ajatella lapsen kannalta vaan itsesi. Lapsesi kyllä selviää, on vielä niin pieni että sopeutuu vanhempien eroon. Tärkeämpää lapsen kannalta on että vanhemmat ovat onnellisia (joko yhdessä tai erikseen). Mutta mitä ikinä nyt päätätkin, pysy päätöksessäsi. Et voi ruikuttaa miestäsi takaisin jos uuden kanssa ei ollutkaan lopulta niin ihanaa.

 

["pinja"]

Tuntuu todella oudolta, että mua ei kaduta yhtään. En mä tiedä tulisko meidän suhteesta mitään. Haluaisin harrastaa seksiä ja pitää kivaa, kaipaan nuoruuden huolettomuutta ja vapautta. Tuntuu masentavalta, että pitäis olla saman ihmisen kanssa koko loppuelämä. Ei olis ehkä pitänyt alkaa seurustella niin nuorena.

 

["hei"]

[QUOTE="pinja";26785032]Tuntuu todella oudolta, että mua ei kaduta yhtään. En mä tiedä tulisko meidän suhteesta mitään. Haluaisin harrastaa seksiä ja pitää kivaa, kaipaan nuoruuden huolettomuutta ja vapautta. Tuntuu masentavalta, että pitäis olla saman ihmisen kanssa koko loppuelämä. Ei olis ehkä pitänyt alkaa seurustella niin nuorena.[/QUOTE]

Mutta onko miehessäsi sellaista mitä jäisit kaipaamaan ja kaduttaisi myöhemmin että erosit? Voi olla vain nuoruuden kaipuuta ja sen vapauden, mutta olisiko se sittenkään sen arvoista? Onnistuisiko sinulla ja miehelläsi saada lapsi hoitoon pariksi yöksi ja ottaisitte pienen irtioton arjesta? Ihan vain kahdestaan vaikka hotelliin, mökille tms.

 

[Minzu]

Yksinkertaista: Lopeta viestittely tykkänään. Asia unohtuu kun et ruoki sitä, vaikka nyt tuntuu ylitsepääsemättömältä; trust me babe. Kyse ei ehkä ole tunteesta vaan himosta. Vaikka ois kiva jäädä tuohon huumaan, nyt järki käteen. Teet väärin lastasi, miestäsi, toista miestä ja toisen miehen naista kohtaan. Lisäksi välillisesti myos muille läheisille. Homma unohtuu kyllä. Sitä paitsi, jokaisessa ukossa on omat huonot puolensa, jotka alkaa tunnistaa vasta 2 v seurustelun jälkeen. Kaikkea ei voi saada, sori!

 

[bud]

Mulla oli sama tilanne vuosia sitten. Kesti vuosia, etten haikaillut enää tyypin perään. Toivon, että unohdat nopeammin.

 

[Kepsis]

Se oikea on vain tekosyy ja romantiikan nälkäisten oljenkorsi.

Jokainen suhde kun se on hyvällä tolalla on se oikea... suhde. Yhtäkään ainoaa oikeaa ihmistä ei maailmassa ole, on olemassa vain hyviä ja huonoja suhteita. Ja jotain siltä väliltä mikä on enimmäkseen tyytymistä.

Jos jokaiselle olisi oikeasti ainoa ja oikea, niin ei tilastollisesti meistä kukaan sitä oikeasti löytäisi, tai joutuisi ihan pikkasta vauhdilla käymään ihmisiä läpi elämän aikana, sittenkin tilastot olisi sitä vastaan. Mutta hei, mikä vaan tekosyy toimiikaan kenellekkin, jotta saa oikeutettua jotain typerää.

Ole edes rehellinen itsellesi sama se mitä valitset. That's the point.

 

[astrolabe]

Se oikea on vain tekosyy ja romantiikan nälkäisten oljenkorsi.

Jokainen suhde kun se on hyvällä tolalla on se oikea... suhde. Yhtäkään ainoaa oikeaa ihmistä ei maailmassa ole, on olemassa vain hyviä ja huonoja suhteita. Ja jotain siltä väliltä mikä on enimmäkseen tyytymistä.

Jos jokaiselle olisi oikeasti ainoa ja oikea, niin ei tilastollisesti meistä kukaan sitä oikeasti löytäisi, tai joutuisi ihan pikkasta vauhdilla käymään ihmisiä läpi elämän aikana, sittenkin tilastot olisi sitä vastaan. Mutta hei, mikä vaan tekosyy toimiikaan kenellekkin, jotta saa oikeutettua jotain typerää.

Ole edes rehellinen itsellesi sama se mitä valitset. That's the point.

Tosin uskon Siihen Oikeaan.

 

[Kepsis]

Tosin uskon Siihen Oikeaan.

se oikea, ja ainoa oikea onkin eri asia

 

["pinja"]

[QUOTE="hei";26785110]Mutta onko miehessäsi sellaista mitä jäisit kaipaamaan ja kaduttaisi myöhemmin että erosit? Voi olla vain nuoruuden kaipuuta ja sen vapauden, mutta olisiko se sittenkään sen arvoista? Onnistuisiko sinulla ja miehelläsi saada lapsi hoitoon pariksi yöksi ja ottaisitte pienen irtioton arjesta? Ihan vain kahdestaan vaikka hotelliin, mökille tms.[/QUOTE]


On varmasti. On hyvä isä lapselleen ja kaikesta huolimatta rakastan häntä ainakin jollain tavalla. Tuntuu, että meidän vaikeudet on jo kestäneet niin loputtoman kauan. En halua rikkoa perhettäni ja haluan, että lapseni saa kasvaa molempien vanhempien kanssa.

 

["RIIKKA"]

Unohda hänet. Tai tee kuten itse tahdot, mutta...

Minä olin samassa tilanteessa 2-vuotta sitten. Luulin hänen olevan "se oikea". Perheeni menetyksen uhka ei estänyt villiä tunnetilaani, koska tunne oli niin valtavan voimakas.
Mieheni sai tietää asiasta kun viestittelyämme oli kestänyt pari kuukautta. Nyt olen lapseni kanssa kaksin, isä on lapsella mitä parhain ja puolisonakin olisi ollut varmasti se paras minulle. Kaikessa tässä harmillista on se, että lapseni isä on nyt onnellisesti uudessa suhteessa. Minä yksin ja "se oikea" teillä tietämättömillä.

 

["RIIKKA"]

ps. jos toinen kärsii masennuksesta parisuhteessa, ei olisi suositeltavaa erota. Sama kirjoittamaton sääntö kuin se, että pikkuvauva/lapsi aikaan ei kannata erota...

Asiat saa korjattua, varsinkin masennuksen, mutta se on pitkä tie. Moni puoliso ei sitä jaksa odottaa (ja se on osin ymmärrettävääkin) vaan jatkaa elämää. Sehän on melkeinpä sama kun jättäisi toisen hänen kerrottuaan pahalaatuisesta kasvaimesta.

 

[astrolabe]

se oikea, ja ainoa oikea onkin eri asia

Paitsi minulle

 

["pinja"]

Pää on kyllä niin sekaisin, kun olla voi...saisipa vaan jonkun pillerin, millä unohtais kaiken...