IHASTUNUT TOISEEN MIEHEEN

[Alyssa]

Olen pitänyt yhtä ukkoni kanssa viimeiset neljä ja puoli vuotta.
Tässä muutama kuukausi sitten tutustuin kuitenkin "unelmieni mieheen", joka on kaikkea sitä mistä olen aina haaveillut. Suhde oman miehen kanssa on lähinnä tottumusta, ystävyyttä - ei sen kummempaa. Tietysti välitän miehestäni ja minulla on syvä kiintymyssuhde, ja tietysti myös rakkautta, häntä kohtaan, mutta jo tämä vahva ihastuminen kertoo minusta siitä, että enää ei ole oman miehen kanssa kaikki ihan niinku pitäisi ja niinku haluaisin.

En saa tuota toista mielestäni pois millään. Miestäni en voi jättää tosta vaan, sillä hän on kuitenkin hyvin tärkeä minulle ja yhteistä eloa on sen verran jo takana, että ero ei tule olemaan mikään pikkujuttu.

Onko kellään vastaavia kokemuksia tai jotan lohduttavaa kommenttia...?

 

[hyvän päivän tuttu]

Itsellä oli samanlainen tilanne.. oli päiviä jolloin vaan aatteli että millasta olis olla sen toisen kanssa ihan tosissaan.. mutta kuitenkin olen vielä tässä samassa suhteessa ja vielä jopa onnellisesti.. se toinen mies kummitteli 3 vuotta, mutta ei kuitenkaan vetänyt vertoja sille mitä mulla jo on.. (siitä uudestakaan kun ei voi varma olla että se on sitä mitä luulee)

 

[Phoenix]

Jos on oman miehes kans vielä mahkuja, nii miettikää oikeesti, miten saisitte asiat toimimaan siten, että molemmilla olis sitä "säpinää", mitä kaipaat

 

[Tallu -]

Oletkohan nyt ihan oikeasti ihastunut siihen toiseen mieheen, vai vaan ihastumisen tunteeseen? Niin voi helposti käydä, kun oma suhde urautuu ja arkipäiväistyy. Sama se on sitten joskus edessä myös sen uuden miehen kanssa, jos nyt miestä vaihtamaan päätyisit.

 

[vieras]

Ihastuminen suhteessa olevana j ei ole mikään ennenkuulumaton juttu, melko tavallistakin, aste vain ihastuksessa muuntelee.
Ja sinun ja nykyisen miehesi suhde kuulostaa vain siltä, miksi melkein kaikki suhteet muuttuu. Ystävyydeksi ja kumppanuudeksi.
Ihastumisen tunne voi olla pelkkää kaipuuta siihen, että et miehesi kanssa enää tunne sitä ihastumista.
Sanoisin, että miehesi jättäminen olisi asia, jota katuisit. Mutta itsehän asian tiedät, näin vain ulkopuolisena tekstisi lukeminen antoi vain mielestäni selvän vaikutelman siitä mitä kirjoitin jo tuohon ylemmäs.

 

[Alyssa]

Olen toki aiemminkin ihastunut muihin miehiin, mutta ne tuntemukset olivat ohimeneviä, eikä ollenkaan verrattavissa tähän fiilikseen, mikä mulla nyt on tuota miestä kohtaan.

Tiedän, että nykyisessä suhteessani en tule saamaan sitä "säpinää", sillä mieheni ei ole sellainen tyyppi, johon olisin ensisilmäyksellä ihastunut ja ollut todella, todella kiinnostunut ennen seurustelua. Kiva tyyppi hän on, ja meillä on esim. mahtavaa seksiä ja huumorintaju kohdillaan, mutta jokin puuttuu. Se kipinä, mikä syttyy, kun näkee toisen. Sitä mulla ei ole koskaan mieheni kohdalla ollut.

 

[Alyssa]

Niin, ja toki ehkä olisikin niin, että katuisin jos jättäisin mieheni (totta kai esim. ikävä jää eron jälkeenkin), mutta entä jos kadun myöhemmin sitä, että EN jättänyt miestäni ja kokeillut tuon toisen miehen kanssa...

 

[vieras]

Minun kohdallani uskon, että aina jokaisen ihastuksen jälkeen tulisi aina uusi ihastus eli saisin olla kokeilemassa jatkuvasti. Olen yrittänyt tuoda ne ihastuksen ja innostuksen tunteen vakisuhteeseen ja hyvin on tuntunut piristäneen arkea...

 

[Alyssa]

Minun kohdallani uskon, että aina jokaisen ihastuksen jälkeen tulisi aina uusi ihastus eli saisin olla kokeilemassa jatkuvasti. Olen yrittänyt tuoda ne ihastuksen ja innostuksen tunteen vakisuhteeseen ja hyvin on tuntunut piristäneen arkea...

Niin minäkin olen yrittänyt, mutta se ei vaan onnistu. Mies ei vaan iske siinä mielessä, että veisi jalat alta ja saisi perhoset liitelemään vatsassa. Siis ei ole koskaan, edes alussa, iskenyt.

 

[vieras]

Olen toki aiemminkin ihastunut muihin miehiin, mutta ne tuntemukset olivat ohimeneviä, eikä ollenkaan verrattavissa tähän fiilikseen, mikä mulla nyt on tuota miestä kohtaan.

Tiedän, että nykyisessä suhteessani en tule saamaan sitä "säpinää", sillä mieheni ei ole sellainen tyyppi, johon olisin ensisilmäyksellä ihastunut ja ollut todella, todella kiinnostunut ennen seurustelua. Kiva tyyppi hän on, ja meillä on esim. mahtavaa seksiä ja huumorintaju kohdillaan, mutta jokin puuttuu. Se kipinä, mikä syttyy, kun näkee toisen. Sitä mulla ei ole koskaan mieheni kohdalla ollut.

Kuulostat kyllä siltä, että melko sama mitä sinulle sanotaan, haluat kokeilla sitä toista miestä. Toivottavasti löydät mitä tarvitset. =) Vaikea on tilanteesi, täytyy sanoa. Oma kantani tuolla ylhäällä on jo selvä.

 

[Alyssa]

Olen toki aiemminkin ihastunut muihin miehiin, mutta ne tuntemukset olivat ohimeneviä, eikä ollenkaan verrattavissa tähän fiilikseen, mikä mulla nyt on tuota miestä kohtaan.

Tiedän, että nykyisessä suhteessani en tule saamaan sitä "säpinää", sillä mieheni ei ole sellainen tyyppi, johon olisin ensisilmäyksellä ihastunut ja ollut todella, todella kiinnostunut ennen seurustelua. Kiva tyyppi hän on, ja meillä on esim. mahtavaa seksiä ja huumorintaju kohdillaan, mutta jokin puuttuu. Se kipinä, mikä syttyy, kun näkee toisen. Sitä mulla ei ole koskaan mieheni kohdalla ollut.

Kuulostat kyllä siltä, että melko sama mitä sinulle sanotaan, haluat kokeilla sitä toista miestä. Toivottavasti löydät mitä tarvitset. =) Vaikea on tilanteesi, täytyy sanoa. Oma kantani tuolla ylhäällä on jo selvä.

Niin enhän minä sitä tarkoittanutkaan, että tekisin kuten te sanotte, vaan lähinnä just pyysin mielipiteitä, ja todella kiitos niistä! Tarvitsen vain näkökantoja asiaan, mikä tekee tän hetkisestä elämästäni melko raskasta.

 

[vieras]

Niin, ja toki ehkä olisikin niin, että katuisin jos jättäisin mieheni (totta kai esim. ikävä jää eron jälkeenkin), mutta entä jos kadun myöhemmin sitä, että EN jättänyt miestäni ja kokeillut tuon toisen miehen kanssa...

Ikävä ja katuminen on kaksi eri asiaa.

Kyseessä on vähän niin kuin elämäsi arvoinen uhkapeli.

Siis minusta tämä vaikuttaa sillä tavalla selvältä, että olet itse sitä mieltä että haluat jättää miehesi, et ole kuitenkaan täysin varma ja haluaisit saada muilta vahvistusta, että parempi kokeilla kuin katua. Vai?

 

[kunnon kinttaat]

ihastuminen on ihan normaalia suhteessakin,yleistäkin,eri asia on teetkö asialle mitään..
muutenki mun mielestä rakastaminen ja välittäminen on valinta kysymyksiä.jos nyt olisit tuon uuden miehen kanssa,hyvin todennäköisesti olisi se arki edessä kohta siinäkin,niin siinä vain käy eikä se ensihuuma voi ikuisuuksia jatkua..

musta muutenki se alkuhöpöhöpö on ihan yliarvostettua,minusta on mukavampi olla ihmisen kanssa jonka kanssa on ollut jo niin pitkään että molemmat suunnilleen tietävät mistä toinen pitää ja mistä ei jne..
asia on sun itse päätettävä,ei sulle kukaan täällä voi vastausta kertoo..

 

[vieras]

Kuinka tärkeänä pidät tuota innostumisen tunnetta suhteessa asteikolla 1-10.

(meillä muuten miehen kanssa ainoat kipunat, jotka muistuttaa alkuhuumaa on sovintoseksiä ennen. )

 

[vieras]

voihan se olla niinkin, että haluat nykyisestä suhteesta pois ja olet ottanut tämän uuden ihastuksen syyksi? Minusta nuo kaksi asiaa voisi erottaa toisistaan. Joko haluaa olla suhteessa nykyisen kanssa tai sitten ei, se päätös on ensin tehtävä, ihastuksesta huolimatta. (jos nyt ylipäätänsä haluaa päättää asiassa jotakin)

Olen vaan huomannut, että joskus on käynyt lähipiirissä niin, että on haluttu vanhasta suhteesta pois ja siihen on tarvittu joku kolmas ihminen. Sitten on pettymys suuri, kun on rakenneltu pilvilinnat valmiiksi.

En oikein ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi suhteesta toiseen pitää hypätä. Onko niin vaikeaa päättää suhde niin, ettei ole kolmatta osapuolta turvana? Onko yksinjäämisen riski muka oikeasti niin pelottava...

 

[hei]

Yksi juttu, mikä kannattaa muistaa, on, et ei se ruoho ole vihreämpää siellä aidan toisellakaan puolella ikuisesti. Eli jossain vaiheessa siitäkin tulee arkea ja ne perhoset katoaa vatsasta.

Siinä vaiheessa pitää alkaa tehdä töitä sen parisuhteen eteen (siihen asti pääsee suht' helpolla). Joten jos pitää töitä tehdä, kannattaa miettiä, alkaako sen vasta sitten vai kannattaisiko aloittaa jo tämän nykyisen parisuhteen työstäminen...

Miksi te muuten päädyitte yhteen, jos ei säkenöinyt? ...pelkäsitkö silloinkin yksinoloa?