ihmetystä

[Satu]

En voi kuin ihmetellä taas kerran, miten paljon ihmiset ovat valmiita sietämään kumppaniltaan.
Kävin taannoin tuttavani luona, jonka mies määrää kaikesta. Talo on hänen rahoillaan tehty, hän siis määrää mitä siellä tehdään. Hän tuo rahat taloon, hän siis määrää mitä siellä syödään. Tietokonettakaan ei saa käyttää ilman hänen lupaansa, onhan se nyt hänen tietokoneensa.

Elleissäkin monet naiset kirjoittavat, miten mies ei koskaan osallistu kotitöihin, ei koskaan huomioi muuten kuin haukkumalla. Sängyssäkin mies tulee ja tyydyttää itsensä ja nukahtaa sen jälkeen.

Siis ettekö te ihmiset oikeasti arvosta itseänne sen vertaa, että vaatisitte itsellenne parempaa kohtelua?

 

[Maksumies]

Onko siipeilijällä varaa valita tai valittaa?

 

[Satu]

Mikä lasketaan siipeilyksi?
Jos toinen hoitaa kotona 3 YHTEISTÄ lasta jotka on YHDESSÄ tehty ja joiden kotihoidosta on päätetty YHDESSÄ, niin sekö on siipeilyä?
Eikö tässä tapauksessa miehen tulisi maksaa vaimolle palkkaa kotona tehtävästä työstä, jolloin vaimo voisi sitten näillä rahoilla osallistua kodin raha-asioiden hoitoon?

Onko aivan tosiaan näin, että esim. sinä maksumies, et näe mitään arvoa lasten- ja kodinhoidolle?

Ja tässä mainitsemassani tapauksessa, en usko hetkeäkään, että tilanne muuttuisi vaikka nainen menisi töihin kodin ulkopuolelle. Kun mies on syntynyt itsekkääksi paskiaiseksi, niin ei se siitä muutu vaikka voissa paistasi.

 

[Maksumies]

Ensimmäisessä viestissäsi et puhunut mitään yhdessä päätetyistä kolmesta lapsesta. Jos lasten äiti on kotona hoitamassa lapsia kotihoidontuella, mies tietenkin maksaa laskut ja muun elämisen. Palkkaa maksetaan työstä, ei omien lasten hoitamisesta.

Kuvailemassasi tilanteessa tuskin todellakaan mikään muuttuisi vaikka nainen menisi töihin. Siipeilijä on aina siipeilijä, vaikka voissa paistaisi. Omat rahat on omia rahoja, miehen rahat ovat siipeilijälle yhteisiä rahoja.

 

[anja]

Maksumies on juuri näitä sovinisteja.Ei kannata tähän provoon tarttua.Asiallisia vastauksia Sadulle kiitos.

 

[vares]

Maksumies luulee olevansa kovinkin fiksu viisastellessaan mm. lasten hoidosta ja kotihoidontuesta. Toivottavasti tällaiset maksumiehet eivät koskaan saa ketään naista houkutelluksi kanssaan asumaan. Ei heistä ole vastuulliseen perhe-elämään eikä parisuhteeseen. Viime kädessä maksumiehen kaltaisen ajatusaailman omaavat ihmiset ovat hyväksikäyttäjiä ja siipeilijöitä.

 

[Asiallinen äiti]

Kyllä valtion pitäisi maksaa kotiäideille palkkaa. Teemme tärkeää työtä tulevaisuuden eteen kasvattaessamme lapsistamme täysipainoisia aikuisia. Sääliksi käy uraäidin heitteillejätettyjen lasten puolesta.

 

[Asiallinen ei-äiti]

Joidenkin (ehkä jopa useimpien) naisten on TALOUDELLINEN PAKKO käydä töissä. Ei se silti tarkoita, että lapset olisi heitteillejätettyjä. Että minua sitten riepoo kotiäitien omahyväisyys ja itsetyytyväisyys omaan täydellisyyteensä. Mikään muu kun ei voi olla oikein. Ja minä pidän itseäni erittäin täysipainoisena (muutenkin kuin vaa'an mukaan) aikuisena, vaikka äitini kävi töissä ja käy edelleen. Ette viitsisi kotiäidit aina haukkua niitä naisia, jotka käyvät töissä, koska haluavat tai koska ON PAKKO! En minä ainakaan voisi olettaa, että bussikuskin palkalla elätettäisiin myös minua, muutamaa lasta, pidettäisiin yllä omakotitaloa ja omistettaisi kahta autoa (maalla pakko, että edes kauppaan pääsisi). Ja minä hoitaisin lapsia ja siivoilisin, laittaisin varmaan ruokaakin. Tämäs siis jos siis minulla ja miehelläni olisi lapsia, tulevaisuudessa ehkä onkin. Vai saavatko vain tarpeeksi tienaavat miehet lisääntyä?

 

[Maksunainen]

Älä nyt. Maksumies saattaa jäädä hoitotuella itse hoitamaan lapsiaan, jos hänelle niitä siunaantuu. Äiti voisi sitten käydä rauhassa töissä ja tienata omaa rahaa. Ei se ole joka perheessä mikään itsestään selvyys että se on nainen joka kotiin jää, jos kotihoidontukea halutaan käyttää.

 

[asiaan!]

Olisit ottanut nimmarin ei-asiallinen ei-äiti, olisi sopinut kirjoitukseesi paremmin.

Kukaan ei väitä sitä, että joidenkin naisten ei olisi taloudellista pakkoa käydä töissä. Mitä omahyväistä tässä ketjussa siis on? Kuka haukkuu työssä käyviä? Miksi olet katkera ja purat sitä tässä?

 

[metsuri]

Hyvä Satu. Elämä on ihmeellistä. Jos elämä ei tyydytä, niin ainoa, joka voi tehdä jotain asian eteen, olet juuri sinä. Ulkopuolelta on helppo antaa neuvoja.

Jos ei ole tyytyväinen elämäänsä, niin aina voi yrittää tehdä jotain muutoksia sen eteen.

 

[Eerika]

Voi tätä yleistyksen määrää!

Nimimerkki Asiallinen äiti kirjoitti: ""Sääliksi käy uraäidin heitteillejätettyjen lasten puolesta.""

Ei ainakaan minun lapseni tarvitse sinun sääliäsi! Olen halveksimasi uraäiti, nyt jo oikein uramummo, sillä nämä minun, sinun mielestäsi heitteillejätetyt, lapseni ovat jo tehneet minusta mummon.

Lapseni olivat hoidossa kodin ulkopuolella noin 3 kk:n ikäisestä. Heillä oli todella hyvät hoitajat, joita lapset vieläkin käyvät katsomassa, kun käyvät kotipaikkakunnallaan. Lapsilla ja meillä vanhemmilla oli ja on edelleen erittäin lämpimät suhteet - kyllä uraäiti ja -isäkin osaa rakastaa lapsiaan!

Urasuuntautuneisuudestani lapseni (tyttöjä) ovat nyt aikuisina sanoneet, että se antoi hyvän mallin siitä, miten ihminen voi omilla valinnoillaan ja omalla työllään saavuttaa elämässä niitä asioita, joita arvostaa. Ja samalla myös kantaa vastuuta muista ihmisistä.

Ihmisillä on uraäitiydestä mustavalkoinen kuva. Kun ei tiedetä, luullaan, että uraihmiset ovat itserakkaita ja omahyväisiä. Minä tunnen monia, joille työ ja oma ura on tärkeä, jotka kuitenkin hoitavat lapsensa ja kotinsa yhtä hyvin kuin muutkin äidit. Se vaatii tietysti enemmän työtä ja ajankäyttönsä ohjelmointia. Ja se vaatii ennenkaikkea epäitsekkyyttä, kun asettaa perheensä ja työnsä omien menojensa edelle.

 

[Arska]

Kannattaisiko metsurin opetella sisälukutaitoa, ennekuin päräyttää moottorisahansa käyntiin..

 

[?]

Kyllä 3 kk lapsi on liian pieni vieraan hoitoon, sillä on turha kehuskella. Itse jouduin viemään 9 kk lapsen hoitoon ja sekin on aikaista.

Mutta ehkä sinun oli pakko, se on sitten toinen juttu.

 

[Voi jukupätkä]

Olen syntynyt 70-luvulla ja silloin oli aivan yleistä, että lapsi laitettiin 3-kuisena hoitoon. Jos töihin halusi mennä, ei ollut muuta vaihtoehtoa.

Minäkin olen jo äiti ja käyn töissä. En kuitenkaan ajattele itseäni minään uraäitinä, vaikka lapset ovat olleet 9-kuisia hoitoon mennessään. Minusta uraihminen on henkilö, jolla ura menee kaiken muun ohi. Minulla on hyvin palkattu työ naiseksi ja työ on haastavaa. En kuitenkaan tee ylitöitä oikeastaan koskaan enkä tuo töitä kotiin. Lasten saamisen jälkeen olen ymmärtänyt, että panokseni töissä ei ole koskaan niin tärkeä kuin se on kotona lasten kanssa.

 

[jukupätkälle]

..ja miehellä ei ole taaskaan mitään virkaa?

 

[Satu]

No niinpä tosiaan voisi metsuri ottaa silmän käteen ja opetella lukemaan.
Minä olen tyytyväinen elämääni ja osittain sen takia, että pidän itsestäni ja arvostan itseäni niin paljon, että ansaitsen tulla hyvin kohdelluksi. Ja tosiaan uskallan tehdä elämääni muutoksia silloin kun en kykene olemaan onnellinen ja olen aika radikaaleja ratkaisuja aikoinani tehnytkin.

Mutta en silti voi olla huomaamatta mitä kaikkea paskaa ihmiset, niin miehet kuin naiset suostuvat nielemään elämänkumppaniltaan. Voiko yksineläminen todella olla niin pelottava vaihtoehto, että eletään vaikka millaisessa helvetissä tahansa mieluummin kuin yksin?

 

[Voi jukupätkä]

Miten niin miehellä ei ole mitään virkaa? Ehkä minun ei tarvinnut mainita miestäni tuossa sepustuksessani, koska suhteemme on hyvä ja tasapainoinen.

Jos meillä on lapsi sairaana, olemme mieheni kanssa vuoropäivin kotona lasta hoitamassa. Työssäkäyvä nainen tarvitsee rinnalleen hyvällä itsetunnolla varustetun miehen, jota ei syö se, vaikka vaimo sattuisikin tienaamaan enemmän.

 

[asiallinen ei-äiti]

Nimimerkille asiaan! Käytin nimimerkkiä asiallinen ei-äiti, koska olin mielestäni nimenomaan yhtä asiallinen kuin nimimerkki asiallinen äiti. Tässä pieni lainaus hänen kirjoituksestaan:

""Sääliksi käy uraäidin heitteillejätettyjen lasten puolesta.""

Jos tuo ei ole haukkumista työssäkäyviä äitejä kohtaan niin sitten ei mikään. Minusta tuossa pienessä lauseessa kiteytyy hyvin juuri se omahyväinen kotiäitien itsetyytyväisyys, koska he ainoina osaavat kasvattaa lapset ""oikein"".

Enkä minä ole katkera. Vain kettuuntunut siitä loanheitosta, jota työssäkäyvät äidit saavat aina osakseen kotiäideiltä. Tokihan asia on myös toisinpäin, mutta en minä yritäkään väittää, että töissäkäyminen olisi ainoa oikea ratkaisu. Ja miksi olen kettuuntunut töissäkäyvien äitien enkä kotiäitien puolesta tässä loanheittokampanjassa (josta toki tämä ketju ei ole ollenkaan pahin, sanoinpa vain mielipiteeni tässäkin, kun asiaan minusta liittyi)? Siksi, että minä tulen olemaan joskus se työssäkäyvä äiti, joka saa kotiäitien haukut, koska annan lapseni jonkun toisen hoidettavaksi, jotta asuntolaina saadaan maksetuksi ja ruokaa pöytään.

 

[Pikkuvaimo]

Tässä taas kerran käy hyvin ilmi, että suomalaisilta punaniska-sovinisteilta on perinteinen machomiehen rooli parisuhteessa täysin hukassa.

Wanhan ajan systeemiin, jossa nainen on omaan kauneuteensa, kodin viehättävyyteen ja miehen hyvinvointiin panostava hengetär ja mies perheen pää kuuluu olennaisena osana vaimon elättäminen. Se taasen ei tarkoita sitä, että vaimo pidetään juuri ja juuri hengissä ja vaatetettuna, vaan sitä että miehelle on kunnia-asia ettei vaimolta puutu yhtään mitään. Käytännössä tämä merkitsee, että perheen naisväelle kustannetaan kaikki mitä nämä ikinä keksivät haluta, ja naisväki puolestaan ymmärtää haluta vain sellaista, johon miehen tulot ja varallisuus juuri ja juuri riittää.

Jos tämä perinteinen järjestelmä ei miestä miellytä jää miehen ainoaksi vaihtoehdoksi marisematta hyväksyä, että vaimo on omaan uraansa panostava ""femakko"", jolla on täysi oikeus edellyttää kotihommien ja lasten kasvatuksen tasapuolista jakamista.

 

[mutta mutta]

Entäs jos yksikään nainen ei kävisi töissä vaan kaikki jäisivät hoitamaan kotia ja lapsia ja pysymään kauniina? Oletetaan nyt, että miehet eivät loppuisi kesken vaan riittäisi työntekijöitä. Kuitenkin ne huonomminkin palkatut hommat pitäisi hoitaa. Olisi oltava sairaanhoitajia yms. pienipalkkaisia ihmisiä. Jotka siis olisivat miehiä, koska naiset eivät tekisi töitä vaan hoitaisivat kotia. Mitenköhän jonkun sairaanhoitajan palkalla elätettäisiin perhettä, jossa miehen tulisi pystyä hankkimaan muutakin kuin hädintuskin katto pään päälle, ruokaa ja surkeita vaatteita siis useammallekin ihmiselle? Vai olisiko silloin niin, että vain hyvätyloiset miehet saisivat lisääntyä? Tai ainakin vain heillä olisi siihen varaa. Ja haluaisivatko nämä huonommin palkatut miehet ottaa itselleen vaimoa rasitteeksi? Mitäs me naiset sitten tehtäisiin, kun ei kelvattaisi enää tavallisille miehille ja työelämäänkään ei olisi asiaa, kun naisen tehtävä olisi vain hoitaa kotia ja lapsia? Ja sitä paitsi ei taitaisi riittää Suomessa miehiä, jotta jokaikinen työ tulisi hoidetuksi...

 

[Pikkuvaimo]

Meillä ennen vanhaan (ja epä-tasa-arvoisemmissa yhteiskunnissa vielä nykyäänkin) järjestelmä ymmärtääkseni toimi siten, että naiset kävivät töissä kodin ulkopuolella vain jos heidän miehillään ei ollut varaa elättää heitä. Työssä käyvä vaimo oli miehelle aina jonkinasteinen häpeä.

Selvennän vielä, etten väitä itse olevani perinteisen järjestelmän kannattaja. Minua vaan ärsyttää huomata, miten monet miehet valittavat naisten tasa-arvovaatimuksia mutta samalla eivät suurin surminkaan halua suostua perinteisen mallin mukaiseksi perheen elättäjäksi.

 

[mutta mutta]

Niinhän se on. Miehet valittaa, jos nainen ei tuo rahaa kotiin, mutta että heidän pitäisi vielä työn jälkeen tehdä kotitöitä. Mitenkäs naiset sitten? Koti on hoidettava kävi töissä tai ei. Ei ainakaan tasa-arvoa tässä...

 

[sampsa]

Ääh. Ei kannata ottaa hernettä nenään jonkun pöntön provoilusta siitä, että sääittelee uraäidin heitteille jätettyjä lapsia. Jos asiat tosiaan olisivat noin mustavalkoisesti, ei Suomessa muita lapsia juuri olisikaan.

 

[Satu]

Lukaisin tuon murjottaja/mököttäjä ketjun ja siinä taas yksi mainio esimerkki, mitä kaikkea ihmiset sietävät.
En voi käsittää, että oikeasti joku katselee tuollaista kakaraa, joka käyttäytyy kuin pahainen uhmaikäinen penikka.

Miksi ei voi iskeä selviä ehtoja toiselle eteen, että minä en yksinkertaisesti siedä tuollaista käytöstä ja jos aiot käyttäytyä jatkossakin yhtä huonosti minua kohtaan, niin minä lopetan leikin siihen?

Vai onko tosiaan niin ihanaa kuluttaa elämä siihen, että aina on epämääräinen paha toisen ihmisen takia?