Ihmiset on nykyään ikinuoria, kummaksuttaa...

[ahma]

Sitä ei ole missään kiinni, kun ei ole lapsia. Kun ei näe niiden vanhenevan eikä ole vastuussa mistään eikä kenestäkään, jää ajan ulkopuolelle. Hämmästyy vallan vietävästi, kun näkee samanikäisten tuttujen vanhenevan. Itseä peilistä kattelee aina kuitenkin sama naama, omaan vanhenemiseensa sokeutuu.

Mutta eihän se kaikki tällä selity, kun monia lapsettaa vaikka on lapsetkin hankittu. Taitaa olla arvostuskysymys. Mies muinoin tuhisi, ettei hän halua olla aikuinen. Kysyin miksi, niin kuulemma se on vain kaikkea ikävää ja itsensä kieltämistä. Sittemmin on tainnut tajuta, ettei asiaa ole pakko niin synkästi nähdä.

Mutta nykymukulat eivät halua aikuisiksi kukaan, koska aikuisuudessa ei ole mitään tavoiteltavaa. Mun sukupolvessani tämä koski vain niitä, joilla oli aikuisuudesta jotenkin poikkeuksellisen ankea kuva.

 

[Khimaira]

Mietin ihan samaa tuon Minna-jutun luettuani. Ja on sama ajatus / ilmiö tullut ennenkin vastaan. Mm. ihan lähipiirissä yksi pariskunta on hajoamassa, kun nainen haluaisi lapsia, mutta mies (37v) kokee olevansa liian nuori isäksi

Outoa . Mä en vaan ymmärrä miten aikuinen ihminen voi pitää itseään nuorena. Siis kyllä saa ehdottomasti olla nuorekas ja viriili ja kaikkea, mutta mun mielestä on lähinnä noloa ja huvittavaa kun mielletään itsensä teiniksi.

Ihan samaa oon mä välillä miettinyt, te vain onnistuitte pukemaan ne sanoiksi. Jotenkin tuntuu jännältä, että moni tuntemanikin kolmekymppinen elää samanlaista elämänvaihetta yhä kuin kakskymppisenä.

Millaiseksi se elämänvaihe pitäisi nyt 3-kympisenä muuttaa..?

 

[vieras]

Mä oon nuori varmaan ikuisesti, nyt 29-vuotiaana olo tuntuu niin nuorelta. Ihan ku sitä olis lakannut henkisesti ikääntymästä jo vuosia sitten.

Ootas vain, pian pyörähdän kolmeenkymppiin ja niin alat sinäkin vanhentumaan

Voi ei.. kriisivuosi siis edessä.

 

[niinno]

Sitä minen tiiä, mutta kai mä sentäs saan tilata barbi/prinsessakaakun 30vee synttäreilleni?

Ihan ehdottomasti saat . Mutta jos olet menossa illalla/yöllä bilettämään, niin et välttämättä tarvi henkkareita mukaan (ellet sitten NÄYTÄ tosi nuorelta). Kolmikymppinen ei nimittäin ole liian nuori yökerhoihin

ööö, siis mä oon kohta 30 ja todellakin tarviin paperit mukaan! Toisinaan niitä nimittäin kysytään ja sisälle ei oo asiaa, ellei niitä näytä. Toisinaan tosin riittää, kun nauran, et enhän mä ookaan vasta kun 29!

 

[umbrella-]

Mietin ihan samaa tuon Minna-jutun luettuani. Ja on sama ajatus / ilmiö tullut ennenkin vastaan. Mm. ihan lähipiirissä yksi pariskunta on hajoamassa, kun nainen haluaisi lapsia, mutta mies (37v) kokee olevansa liian nuori isäksi

Outoa . Mä en vaan ymmärrä miten aikuinen ihminen voi pitää itseään nuorena. Siis kyllä saa ehdottomasti olla nuorekas ja viriili ja kaikkea, mutta mun mielestä on lähinnä noloa ja huvittavaa kun mielletään itsensä teiniksi.

Ihan samaa oon mä välillä miettinyt, te vain onnistuitte pukemaan ne sanoiksi. Jotenkin tuntuu jännältä, että moni tuntemanikin kolmekymppinen elää samanlaista elämänvaihetta yhä kuin kakskymppisenä.

Millaiseksi se elämänvaihe pitäisi nyt 3-kympisenä muuttaa..?

Ei sitä pidä millaiseksikaan muuttaa, jos ei tunnu siltä, usein elämä etenee omalla painollaan

Itse ehkä tarkoitin tolla sitä, että tunnen kolmekymppisiä, jotka bilettävät joka ke, la ja su... rahat menee baariin ja äiti kantaa kotiin ruokakasseja tai silittää keittiönverhoja, puheet edelleen vaan miesten pokaamisessa ja lapsia tai perhettä kyllä halutaan, mutta ei todellakaan missään nimessä vielä.

Ja tuosta tietysti moni saa vaikka millaisen tappelun aikaan, mutta mä en jaksa alkaa vääntämään. Kyllä siis, kolmekymppinen saa käydä baareissa ja kyllä, äidit saa yhä auttaa ja olla arjessa mukana jne. Mutta sanoin vaan, että MUSTA tuntuu jännältä, että toiset tuntemani elävät edelleen kymmenen vuoden jälkeen niitä samoja kuvioita kuin elin yhdessä heidän kanssaan silloin parikymppisenä. Tosin, heidän mielestää varmasti (ja kuten ovat sanoneetkin) mun lastentäyteiset koti- ja mökkiviikonloput ovat äärettöä'män säälittäviä... eihän mulla enää ole edes elämää B)

 

[niinno]

Mietin ihan samaa tuon Minna-jutun luettuani. Ja on sama ajatus / ilmiö tullut ennenkin vastaan. Mm. ihan lähipiirissä yksi pariskunta on hajoamassa, kun nainen haluaisi lapsia, mutta mies (37v) kokee olevansa liian nuori isäksi

Outoa . Mä en vaan ymmärrä miten aikuinen ihminen voi pitää itseään nuorena. Siis kyllä saa ehdottomasti olla nuorekas ja viriili ja kaikkea, mutta mun mielestä on lähinnä noloa ja huvittavaa kun mielletään itsensä teiniksi.

Ihan samaa oon mä välillä miettinyt, te vain onnistuitte pukemaan ne sanoiksi. Jotenkin tuntuu jännältä, että moni tuntemanikin kolmekymppinen elää samanlaista elämänvaihetta yhä kuin kakskymppisenä.

No miten sit pitäs elää?
Mitä jos vaikka ei tule lasta? Tai ei halua lasta? Tai eroo just sillon kun "pitäs" ruveta saamaan niitä lapsia? Miten sit pitäs elää? Kun on "jo" 30?

 

[umbrella-]

Mietin ihan samaa tuon Minna-jutun luettuani. Ja on sama ajatus / ilmiö tullut ennenkin vastaan. Mm. ihan lähipiirissä yksi pariskunta on hajoamassa, kun nainen haluaisi lapsia, mutta mies (37v) kokee olevansa liian nuori isäksi

Outoa . Mä en vaan ymmärrä miten aikuinen ihminen voi pitää itseään nuorena. Siis kyllä saa ehdottomasti olla nuorekas ja viriili ja kaikkea, mutta mun mielestä on lähinnä noloa ja huvittavaa kun mielletään itsensä teiniksi.

Ihan samaa oon mä välillä miettinyt, te vain onnistuitte pukemaan ne sanoiksi. Jotenkin tuntuu jännältä, että moni tuntemanikin kolmekymppinen elää samanlaista elämänvaihetta yhä kuin kakskymppisenä.

No miten sit pitäs elää?
Mitä jos vaikka ei tule lasta? Tai ei halua lasta? Tai eroo just sillon kun "pitäs" ruveta saamaan niitä lapsia? Miten sit pitäs elää? Kun on "jo" 30?

Ööh, missä kohtaa puhuin lapsista?

 

[niinno]

Tosin, heidän mielestää varmasti (ja kuten ovat sanoneetkin) mun lastentäyteiset koti- ja mökkiviikonloput ovat äärettöä'män säälittäviä... eihän mulla enää ole edes elämää B)

Tää sun viimeinen lause sai mut ymmärtämään kuvion. Mut tajuatkohan itse aliarvostavasi heitä ihan samalla tavalla kuin he sinun lapsitäyteisiä viikonloppujasi? He eivät tunnu tajuavan, mitä niistä saat. Voisiko ehkä olla, että sinä et tajua, mitä ystäväsi toisenlaisesta elämästä saavat?

Ja pahahan niitä lapsia on toivoa saavansa, jos ei sopivaa miestä ole sattunut kohdalle.

Eikö ole aika hienoa, että samankin ikäisten ystävien kanssa voi olla niin erilaiset elämänvaiheet? Sitä voisi antaa paljon toinen toisilleen ellei sortuis ikävään ennakkoluuloiseen luokitteluun...

 

[Khimaira]

Mietin ihan samaa tuon Minna-jutun luettuani. Ja on sama ajatus / ilmiö tullut ennenkin vastaan. Mm. ihan lähipiirissä yksi pariskunta on hajoamassa, kun nainen haluaisi lapsia, mutta mies (37v) kokee olevansa liian nuori isäksi

Outoa . Mä en vaan ymmärrä miten aikuinen ihminen voi pitää itseään nuorena. Siis kyllä saa ehdottomasti olla nuorekas ja viriili ja kaikkea, mutta mun mielestä on lähinnä noloa ja huvittavaa kun mielletään itsensä teiniksi.

Ihan samaa oon mä välillä miettinyt, te vain onnistuitte pukemaan ne sanoiksi. Jotenkin tuntuu jännältä, että moni tuntemanikin kolmekymppinen elää samanlaista elämänvaihetta yhä kuin kakskymppisenä.

Millaiseksi se elämänvaihe pitäisi nyt 3-kympisenä muuttaa..?

Ei sitä pidä millaiseksikaan muuttaa, jos ei tunnu siltä, usein elämä etenee omalla painollaan

Itse ehkä tarkoitin tolla sitä, että tunnen kolmekymppisiä, jotka bilettävät joka ke, la ja su... rahat menee baariin ja äiti kantaa kotiin ruokakasseja tai silittää keittiönverhoja, puheet edelleen vaan miesten pokaamisessa ja lapsia tai perhettä kyllä halutaan, mutta ei todellakaan missään nimessä vielä.

Ja tuosta tietysti moni saa vaikka millaisen tappelun aikaan, mutta mä en jaksa alkaa vääntämään. Kyllä siis, kolmekymppinen saa käydä baareissa ja kyllä, äidit saa yhä auttaa ja olla arjessa mukana jne. Mutta sanoin vaan, että MUSTA tuntuu jännältä, että toiset tuntemani elävät edelleen kymmenen vuoden jälkeen niitä samoja kuvioita kuin elin yhdessä heidän kanssaan silloin parikymppisenä. Tosin, heidän mielestää varmasti (ja kuten ovat sanoneetkin) mun lastentäyteiset koti- ja mökkiviikonloput ovat äärettöä'män säälittäviä... eihän mulla enää ole edes elämää B)

No niin, nyt ymmärsin ja olen samaa mieltä kanssasi Mä elän "edelleen" samaa elämänvaihetta kuin 2-kymppisenä - lapsiperheen elämää :xmas:

 

[Ford Prefect]

No mulla on niin lapsekkaat jutut, että luullaan nuoremmaks

 

[niinno]

No miten sit pitäs elää?
Mitä jos vaikka ei tule lasta? Tai ei halua lasta? Tai eroo just sillon kun "pitäs" ruveta saamaan niitä lapsia? Miten sit pitäs elää? Kun on "jo" 30?

Ööh, missä kohtaa puhuin lapsista?

Mikä se sit on se kolmekymppisen elämäntyyli? Jos se on niin erilainen kuin 20-vuotiaiden mut ero ei johdu perheellistymisestä?

 

[Madicken04]

Jollain lailla olen samaa miettinyt joidenkin vanhojen kavereiden kohdalla, itsekin kun ollaan vähän yli kolmekymppisiä. Sen ymmärrän ettei kaikilla esimerkiksi ole lasta tai halua lapseen. Eihän kaikki halua sitä lasta ikinä tai ehkei elämäntilanne sitten ole sillä hetkellä sellainen, kenties lasta ei kuulu yrityksistä huolimatta (ja luonnollisesti kaikki eivät edes halua lapsettomuuttaa kaikille toitottaa).

Mutta lähinnä siis itse kummastelen sitä nuoruuden hokemista, sitä että sanotaan olevansa liian nuoria perustamaan perhettä tms. Kuitenkaan en näkisi sitä ikää enää tässä vaiheessa ongelmana, vaan uskoisin syiden olevan jossain muualla. (vaikka toisaalta, mitä ne syyt kenellekään kuuluvat edes)

 

[vieras-]

Mie ainaki ymmärrän umbrellan- pointin tossa jutussa. Mutta ikävä että joidenki pitää taas vääntää :/

Toki ihminen saa elää just sellasta elämää kuin tykkää, mutta on säälittävää jos se äiti kustantaa aikuisen ihmisen ruuat ja maksaa laskut tms. ja tämä bilehile bilettaa rahansa ja pokaa miehiä/naisia vailla huolta huomisesta.

Ite tykkään että lasten kanssa touhuaminen on se mitä elämältä haluan ja jos se on jonkun mielestä säälittävää niin sou.

 

[Kippuravarvas]

Mikä se sit on se kolmekymppisen elämäntyyli? Jos se on niin erilainen kuin 20-vuotiaiden mut ero ei johdu perheellistymisestä?

Eikös siinä ollut puhe siitä että monta kertaa viikossa baariin jne, kuka semmosta jaksaa vuodesta toiseen

 

[Williviini]

Mä ainakin tunnen itseni nuoreksi vielä nelikymppisenäkin. Mutta tietty kaikkea ei pidä eikä voi siisrtää myöhemmäksi.

Vaikka mieli on nuori ja tunee itsensä nuoreksi, niin vralo rappeutuu.

 

[umbrella-]

Tosin, heidän mielestää varmasti (ja kuten ovat sanoneetkin) mun lastentäyteiset koti- ja mökkiviikonloput ovat äärettöä'män säälittäviä... eihän mulla enää ole edes elämää B)

Tää sun viimeinen lause sai mut ymmärtämään kuvion. Mut tajuatkohan itse aliarvostavasi heitä ihan samalla tavalla kuin he sinun lapsitäyteisiä viikonloppujasi? He eivät tunnu tajuavan, mitä niistä saat. Voisiko ehkä olla, että sinä et tajua, mitä ystäväsi toisenlaisesta elämästä saavat?

Ja pahahan niitä lapsia on toivoa saavansa, jos ei sopivaa miestä ole sattunut kohdalle.

Eikö ole aika hienoa, että samankin ikäisten ystävien kanssa voi olla niin erilaiset elämänvaiheet? Sitä voisi antaa paljon toinen toisilleen ellei sortuis ikävään ennakkoluuloiseen luokitteluun...

Huoh. Tää on aina täällä niin tätä.

Ja kyllä, oivallan ja tiedostan, että oma ajatusmaailmani on hyvin pitkälti lähtöisin omasta kokemusperästäni. Minua itseäni, siis ahdistaa ajatus siitä, että oma elämäni junnaisi siinä tilantessa kuin se oli kymmenen vuotta sitten. Siis minun elämäni. Se ei tarkoita eikä viittaa yhdenkään muun elämään. Sanoin alkuun, että se tuntuu jännältä. Tämähän keskustelu venyis vaikka kuinka pitkälle jos ihan rautalangasta pitää alkaa vääntämään...ihmisiä on erilaisia, elämäntilanteet, elämänkokemukset, tarve kokea elämää on erilaisia. Mun lähtökohdista ajateltuna se siis tuntuu jännältä. Se ei tarkoita, että kenenkään muun lapsettoman ja bilettävän kolmekymppisen ero mun elämään olis ns. "jännä".

 

[niinno]

Mie ainaki ymmärrän umbrellan- pointin tossa jutussa. Mutta ikävä että joidenki pitää taas vääntää :/

Toki ihminen saa elää just sellasta elämää kuin tykkää, mutta on säälittävää jos se äiti kustantaa aikuisen ihmisen ruuat ja maksaa laskut tms. ja tämä bilehile bilettaa rahansa ja pokaa miehiä/naisia vailla huolta huomisesta.

Ite tykkään että lasten kanssa touhuaminen on se mitä elämältä haluan ja jos se on jonkun mielestä säälittävää niin sou.

Ei se musta oo missään nimessä säälittävää. Enkä mä väännä ollakseni ikävä tai rasittava, vaan koska kommentti sattuu muhun. Voin niin kuvitella, että joku saattaisi ajatella musta samaa.

Ja siis ei todellakaan siksi, että olisin vanhempieni elättinä vaill ahuolta huomisesta, en mäkään sellaista tajua.

Mutta ehkä siksi, että oon alkanut myöhemmällä iällä opiskelemaan, matkustelen paljon ja erosin varsin vastikään. Ja kyllä, mustakin olisi ihanaa elää perheen ja lasten kanssa, mut mun elämä ei vaan nyt tällä hetkellä mene niin.

Ja toki mä myös biletän, en nyt noissa bilehileiden määrissä, mut jonkun verran. Täytyy päästä jonnekin, kun kotona ei ole edes sitä kainaloa, jonka lämmössä vois katsoa edes telkkaria.

 

[niinno]

Mikä se sit on se kolmekymppisen elämäntyyli? Jos se on niin erilainen kuin 20-vuotiaiden mut ero ei johdu perheellistymisestä?

Eikös siinä ollut puhe siitä että monta kertaa viikossa baariin jne, kuka semmosta jaksaa vuodesta toiseen

Okei, no mä en tajunnu et se olis ollu sitä 2-kymppisen elämäntyyliä. Ehkä siks, et mä en eläny ikinä sillonkaan (/nytkään) silleen....

 

[umbrella-]

Mie ainaki ymmärrän umbrellan- pointin tossa jutussa. Mutta ikävä että joidenki pitää taas vääntää :/

Toki ihminen saa elää just sellasta elämää kuin tykkää, mutta on säälittävää jos se äiti kustantaa aikuisen ihmisen ruuat ja maksaa laskut tms. ja tämä bilehile bilettaa rahansa ja pokaa miehiä/naisia vailla huolta huomisesta.

Ite tykkään että lasten kanssa touhuaminen on se mitä elämältä haluan ja jos se on jonkun mielestä säälittävää niin sou.

Ei se musta oo missään nimessä säälittävää. Enkä mä väännä ollakseni ikävä tai rasittava, vaan koska kommentti sattuu muhun. Voin niin kuvitella, että joku saattaisi ajatella musta samaa.

Ja siis ei todellakaan siksi, että olisin vanhempieni elättinä vaill ahuolta huomisesta, en mäkään sellaista tajua.

Mutta ehkä siksi, että oon alkanut myöhemmällä iällä opiskelemaan, matkustelen paljon ja erosin varsin vastikään. Ja kyllä, mustakin olisi ihanaa elää perheen ja lasten kanssa, mut mun elämä ei vaan nyt tällä hetkellä mene niin.

Ja toki mä myös biletän, en nyt noissa bilehileiden määrissä, mut jonkun verran. Täytyy päästä jonnekin, kun kotona ei ole edes sitä kainaloa, jonka lämmössä vois katsoa edes telkkaria.

Niin, eli mun kommentti kolahti suhun, koska sun oma tilanne on tuo eli itsekin kategorioit mut heti jonkun tietyn ajatusmaailman omaavaksi, vaikka mä en puhunut susta. Enkä puhunut itseasiassa sun tyyppisistä ihmisistä yhtään.

 

[Kippuravarvas]

Okei, no mä en tajunnu et se olis ollu sitä 2-kymppisen elämäntyyliä. Ehkä siks, et mä en eläny ikinä sillonkaan (/nytkään) silleen....

Ja sitten taisi siinä olla sitä että ei oikein oteta vastuuta siitä omasta elämästä. Ja vaikka sä varmaankin olet ottanut 16-veenä niin on paljon niitä jotka ei ole ja se on kummallista jos 30v mennessäkään ei sitä tee. Nii.

 

[PauhaavaSydän]

Mietin ihan samaa tuon Minna-jutun luettuani. Ja on sama ajatus / ilmiö tullut ennenkin vastaan. Mm. ihan lähipiirissä yksi pariskunta on hajoamassa, kun nainen haluaisi lapsia, mutta mies (37v) kokee olevansa liian nuori isäksi

Outoa . Mä en vaan ymmärrä miten aikuinen ihminen voi pitää itseään nuorena. Siis kyllä saa ehdottomasti olla nuorekas ja viriili ja kaikkea, mutta mun mielestä on lähinnä noloa ja huvittavaa kun mielletään itsensä teiniksi.

Ihan samaa oon mä välillä miettinyt, te vain onnistuitte pukemaan ne sanoiksi. Jotenkin tuntuu jännältä, että moni tuntemanikin kolmekymppinen elää samanlaista elämänvaihetta yhä kuin kakskymppisenä.

Taloudellista itsenäisyyttä en sotke tähän, jos joku ei osaa pitää huolta raha-asioistaan kolmekymppisenä, niin sitä on hankala enää muuttaa.

Mutta muuten kyllä ymmärrän varsin hyvin. Se porukka missä ehkä eniten tällä hetkellä vietän aikaa, on juuri tällaista. 25-vuotiaista nelikymppisiin, pääosin taloudellisesti hyvin toimeentulevia, ei mitään hurjia uraohjuksia mutta hyvissä töissä kuitenkin. Miehiä sekä naisia. Vain yhdellä on lapsia, moni on sanonut ettei halua niitä koskaan. Pari kolmivitosta naista miettii. Tähän saakka he on nauttineet vapaasta, huolettomasta elämästä, juhlineet, matkustelleet, tehneet töitä. Osa on ollut suhteessa pidempään, osa vasta löytänyt kumppanin. Nämä on jokaisen henkilökohtaisia ratkaisuja. Ennemmin mä ymmärrän sellaista, joka hankkii yhden lapsen tai ei yhtään, kuin sellaista jolla niitä on kymmenen. Mutta kukin tavallaan. Ihminen voi olla elämänsä kanssa täysin "valmis", vaikka hänellä ei ole asuntolainaa, kultaistanoutajaa tai lasta housunlahkeessa kiinni!

Se joukko, jotka on nelikymppisiä ja pukeutuu napapaitoihin ja kikattaa nuorille pojille, on erikseen. Se on pelkästään noloa.

 

[vieras-]

Mie ainaki ymmärrän umbrellan- pointin tossa jutussa. Mutta ikävä että joidenki pitää taas vääntää :/

Toki ihminen saa elää just sellasta elämää kuin tykkää, mutta on säälittävää jos se äiti kustantaa aikuisen ihmisen ruuat ja maksaa laskut tms. ja tämä bilehile bilettaa rahansa ja pokaa miehiä/naisia vailla huolta huomisesta.

Ite tykkään että lasten kanssa touhuaminen on se mitä elämältä haluan ja jos se on jonkun mielestä säälittävää niin sou.

Ei se musta oo missään nimessä säälittävää. Enkä mä väännä ollakseni ikävä tai rasittava, vaan koska kommentti sattuu muhun. Voin niin kuvitella, että joku saattaisi ajatella musta samaa.

Ja siis ei todellakaan siksi, että olisin vanhempieni elättinä vaill ahuolta huomisesta, en mäkään sellaista tajua.

Mutta ehkä siksi, että oon alkanut myöhemmällä iällä opiskelemaan, matkustelen paljon ja erosin varsin vastikään. Ja kyllä, mustakin olisi ihanaa elää perheen ja lasten kanssa, mut mun elämä ei vaan nyt tällä hetkellä mene niin.

Ja toki mä myös biletän, en nyt noissa bilehileiden määrissä, mut jonkun verran. Täytyy päästä jonnekin, kun kotona ei ole edes sitä kainaloa, jonka lämmössä vois katsoa edes telkkaria.

Minä ainaki tarkoitan ihmisiä jotka ei edes halua haaveilla mistään muusta kuin seuraavasta kännistä ja panosta. Siis suotta pahoitit mielesi

 

[umbrella-]

Okei, no mä en tajunnu et se olis ollu sitä 2-kymppisen elämäntyyliä. Ehkä siks, et mä en eläny ikinä sillonkaan (/nytkään) silleen....

Ja sitten taisi siinä olla sitä että ei oikein oteta vastuuta siitä omasta elämästä. Ja vaikka sä varmaankin olet ottanut 16-veenä niin on paljon niitä jotka ei ole ja se on kummallista jos 30v mennessäkään ei sitä tee. Nii.

Juu, mut se oli ilmeisesti liikaa. Eli anteeksi, en olis saanut mennä sanomaan, että on "jännää", että yhä 30 vuotiaana äiti huolehtii ruokaostoksista. Tää palsta on tosiaan ikävä siitä, että vaikka miten muotoilisit sanasi niin ne joko otetaan aivan liian kirjaimellisesti tai sitten luetaan iha liikaa rivien välistä.

 

[nora]

Mie oon 43-vuotias, lapset tehtynä kahenkympin molemmin puolin eli omillaan jo.
Ja en tosiaan miellä itseäni vanhaksi, vauhti vaan kiihtyy, kun ikää tulee lisää ...

 

[Kippuravarvas]

Juu, mut se oli ilmeisesti liikaa. Eli anteeksi, en olis saanut mennä sanomaan, että on "jännää", että yhä 30 vuotiaana äiti huolehtii ruokaostoksista. Tää palsta on tosiaan ikävä siitä, että vaikka miten muotoilisit sanasi niin ne joko otetaan aivan liian kirjaimellisesti tai sitten luetaan iha liikaa rivien välistä.

Mä siis olen sun kanssa samaa mieltä