V
vierailija
Vieras
Hei iho-ongelmaiset.
Olen syntynut terveen, vahvan ihon kanssa.
Mutta varhaisteininä kaikki muuttui.
Olen painiskellut mystisen finni-ihottumaonglmeisten kasvojeni kanssa 13-vuotiaasta lähtien.
En ikinä lähtenyt ovesta ulos ilman paksua meikkikerrosta.
Etenkin suuni ympärys näytti kuin happoa olisi heitetty kasvoihini.
Kasvoni olivat täynnä punaisia tulehtuneiden näköisiä alueita, finnejä ja hilseilyä, ja joskus kasvojani poltteli.
Tunsin itseni rumaksi ja vangituksi pakollisen meikkikerrokseni alle. (Verratkaa vaikka pakolliseen burqaan - 'pakollinen' on se joka tekee siitä väärän)
Kesät olivat painajainen minulle - se kuumuus ja hikoilu meikkikerroksen alla.
Olin onneton. Ulkonäkö ei ole ikinä ollut kinulle kaikki kaikessa, mutta olisin halunnut näyttää edes terveeltä. Normaalilta.
Kylmällä ilmalla ongelmani paistoivat jopa meikin läpi.
Suunympärykseni oli kuin punaiseksi syvältä syövytetty.
Suunnilleen 17-vuotiaana äitini ansiosta sain yhtäkkiä ahaa-elämyksen: aurinko. Rohkaisin itseni ja riisuin meikkikuoren ja aloin ottamaan aurinkoa kasvoilleni rannalla maaten päivän kirkkaimpina aikoina (Suomessa n. klo 12-14 välillä) pikkuerissä: ensimmäisenä päivänä otin puoli tuntia, ja kun iho muutamassa päivässä palautui auringosta ja puna hävisi, otin puoli tuntia enemmän. Seuraavalla kerralla otin kaksi tuntia (enkä suurempaa määrää suosittele edes ihonsa aurinkoon totuttaneille). Koko kesä meni hiljalleen aurinkoa ottaen. Pikkuhiljaa ihovauriot, ensin aurngon ansiosta pintaan tultuaan, minun niitä kauhistellessani, alkoivat ikään kuin kuivumaan pois. Yhtenä päivänä menin peilin eteen ja itkin onnesta: iho oli normaali!
Syksyn tultua iho-ongelmat palasivat ja mystinen punainen rinkula suun ympärille.
Talvi oli edessä eikä seuraavan kesän auringin odottelu innostanut. Halusin olla vapaa.
Täytin syksyllä 18 ja päätin mennä ihotautilääkärille. Valitin finneistä ja punaisuudesta. Lääkäri diagnosoi minulla olevan akne ja POD (suunympärysihottuma). Sain muistaakseni kuukaudeksi Amorion-antibioottikuurin ja Rosazol-voiteen, otettavaksi ja levitettäviksi kahdesti vuorokaudessa.
Voide auttoi heti.
Kuurin loputtua ei ihollani ollut mitään, olin iloinen.
Selailin nettipalstoja ja yllätyin ikävästi nähdessäni, miten monella ihmisellä on iho palannut huonoon kuntoon kuurin loputtua. Pelkäsin, ettei ihoni hyvä kunto ole pysyvää.
Aina kun iho kuurin jälkeen näytti lieviä ärtymisen merkkejä, sain lääkäriltä luvan levittää Rosazol -voidetta. Käsittely ei kuitenkaan saanut kestää kuurin loputtua kuukautta yhteen putkeen, voide ei saanut jäädä jokapäiväiseksi.
Talvi tuli ja kuivatti finnejä hyvin, enkä kuurin jäljiltä näyttänyt yhtä kamalalta kuin ennen. Talven loputtua ihoni oli jälleen huonontunut, muttei yhtä paha kuin ennen elämäni ensimmäistä aknekuuria.
19-vuotiaana muutin aurinkomaahan, jossa otin aurinkoa aina kuin mahdollista (max 15 kin/kerta, UV-säteet korkeammat kuin pohjoisessa) ja pidin huolta että iho palautuu ennen seuraavaa kertaa, ja uin merivedessä. Kului vuosi tähän päivään ja ihoni on pysynyt hyvässä kunnossa eikä merkkejäkään näy kaameasta ihohistoriastani!
Näin sain siis vaikean ihoni kuntoon ja poistin ihonalaiset tulehdukset: 1. irtauduin ihoa hautovasta meikkivoiteesta, 2. sain antibiootit sekä paikallishoitovoiteen, 2. otin ja otan paljon aurinkoa ja haudon ihoani merisuolavedessä.
Toivottavasti toin apua hankalien iho-ongelmien kanssa painiskeleville!
Olen syntynut terveen, vahvan ihon kanssa.
Mutta varhaisteininä kaikki muuttui.
Olen painiskellut mystisen finni-ihottumaonglmeisten kasvojeni kanssa 13-vuotiaasta lähtien.
En ikinä lähtenyt ovesta ulos ilman paksua meikkikerrosta.
Etenkin suuni ympärys näytti kuin happoa olisi heitetty kasvoihini.
Kasvoni olivat täynnä punaisia tulehtuneiden näköisiä alueita, finnejä ja hilseilyä, ja joskus kasvojani poltteli.
Tunsin itseni rumaksi ja vangituksi pakollisen meikkikerrokseni alle. (Verratkaa vaikka pakolliseen burqaan - 'pakollinen' on se joka tekee siitä väärän)
Kesät olivat painajainen minulle - se kuumuus ja hikoilu meikkikerroksen alla.
Olin onneton. Ulkonäkö ei ole ikinä ollut kinulle kaikki kaikessa, mutta olisin halunnut näyttää edes terveeltä. Normaalilta.
Kylmällä ilmalla ongelmani paistoivat jopa meikin läpi.
Suunympärykseni oli kuin punaiseksi syvältä syövytetty.
Suunnilleen 17-vuotiaana äitini ansiosta sain yhtäkkiä ahaa-elämyksen: aurinko. Rohkaisin itseni ja riisuin meikkikuoren ja aloin ottamaan aurinkoa kasvoilleni rannalla maaten päivän kirkkaimpina aikoina (Suomessa n. klo 12-14 välillä) pikkuerissä: ensimmäisenä päivänä otin puoli tuntia, ja kun iho muutamassa päivässä palautui auringosta ja puna hävisi, otin puoli tuntia enemmän. Seuraavalla kerralla otin kaksi tuntia (enkä suurempaa määrää suosittele edes ihonsa aurinkoon totuttaneille). Koko kesä meni hiljalleen aurinkoa ottaen. Pikkuhiljaa ihovauriot, ensin aurngon ansiosta pintaan tultuaan, minun niitä kauhistellessani, alkoivat ikään kuin kuivumaan pois. Yhtenä päivänä menin peilin eteen ja itkin onnesta: iho oli normaali!
Syksyn tultua iho-ongelmat palasivat ja mystinen punainen rinkula suun ympärille.
Talvi oli edessä eikä seuraavan kesän auringin odottelu innostanut. Halusin olla vapaa.
Täytin syksyllä 18 ja päätin mennä ihotautilääkärille. Valitin finneistä ja punaisuudesta. Lääkäri diagnosoi minulla olevan akne ja POD (suunympärysihottuma). Sain muistaakseni kuukaudeksi Amorion-antibioottikuurin ja Rosazol-voiteen, otettavaksi ja levitettäviksi kahdesti vuorokaudessa.
Voide auttoi heti.
Kuurin loputtua ei ihollani ollut mitään, olin iloinen.
Selailin nettipalstoja ja yllätyin ikävästi nähdessäni, miten monella ihmisellä on iho palannut huonoon kuntoon kuurin loputtua. Pelkäsin, ettei ihoni hyvä kunto ole pysyvää.
Aina kun iho kuurin jälkeen näytti lieviä ärtymisen merkkejä, sain lääkäriltä luvan levittää Rosazol -voidetta. Käsittely ei kuitenkaan saanut kestää kuurin loputtua kuukautta yhteen putkeen, voide ei saanut jäädä jokapäiväiseksi.
Talvi tuli ja kuivatti finnejä hyvin, enkä kuurin jäljiltä näyttänyt yhtä kamalalta kuin ennen. Talven loputtua ihoni oli jälleen huonontunut, muttei yhtä paha kuin ennen elämäni ensimmäistä aknekuuria.
19-vuotiaana muutin aurinkomaahan, jossa otin aurinkoa aina kuin mahdollista (max 15 kin/kerta, UV-säteet korkeammat kuin pohjoisessa) ja pidin huolta että iho palautuu ennen seuraavaa kertaa, ja uin merivedessä. Kului vuosi tähän päivään ja ihoni on pysynyt hyvässä kunnossa eikä merkkejäkään näy kaameasta ihohistoriastani!
Näin sain siis vaikean ihoni kuntoon ja poistin ihonalaiset tulehdukset: 1. irtauduin ihoa hautovasta meikkivoiteesta, 2. sain antibiootit sekä paikallishoitovoiteen, 2. otin ja otan paljon aurinkoa ja haudon ihoani merisuolavedessä.
Toivottavasti toin apua hankalien iho-ongelmien kanssa painiskeleville!
