Ikärajaksi 1v8kk

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Selviääkö?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Selviääkö?

Vieras
Onko teillä vauvaperheellisillä vanhempia lapsia tai esikoista joka on ollut vauvan syntyessä vasta 1v8kk. Meillä on tulossa ikäeroksi tämä, ja hieman hirvittää...olisi kiva kuulla kokemuksia millaista on kahden pienen kanssa ja mitä tuo vanhempi jo silloin mahtaa osata, miten on suhtautunut uuteen tulokkaaseen jne. - Elomamma
 
Parempihan tuo tai pienempi ikäero, isompi lapsi (2-3 v) on jo paljon mustasukaisempi, kun ymmärtää enemmän.... :)

Toki kaksi pientä voi olla rankkaakin, mutta muuten ihanaa.
 
Meillä lasten ikäeroksi on tulossa n. 1v5kk. Kaverin lapsilla on ikäeroa 10kk. (toinen syntyi kuukauden etuajassa) Joillakin on lapsia ennestään ja saavat sitten kaksoset tai jopa kolmose ja kaikki menee hyvin. Kaikki riippuu omasta suhtaitumisesta ja jaksamisesta. Toiset jaksaa enempe, toiset vähempi.
 
Minäkin haluaisin kuulla mielipiteitä tästä...

Meillekin tulee uus vauva elokuun lopussa ja ikäeroksi tulee 1v9kk. Olin aluksi jopa järkyttynyt tästä uutisesta, kun en koe olevani mikään ""huippuäiti"" ja välillä on tuntunut hankalalta selviytyä jo tuon ensimäisenkin ""ville vallattoman"" kanssa.

Esikoinen on välillä varsinainen riiviö, jonka pukeminen on vaipasta lähtien mahdotonta ja jonka sekä nukkuminen että nukuttaminen on hyvin hankalaa. Ihmettelen vaan, että miten se vauva siinä sivussa hoituu...

Kommentteja!
 
Ensin lyhyt ikäero on lapsen kannalta kiva juttu, mutta ajatelkaapa lapsen kannalta. Hän on perheen tähti ja ainoa lapsi ja sitten tulee kilpailija, joka on äidin lähellä ja tavallaan vie äidin.
Lapsi ei saa olla tarpeeksi vauvana ja se kyllä myöhemmin tuntuu. Seuratkaapa ihmisiä, jotka ovat olleet vuoden pari vauvana ja sitten tullut jo uusi äidin riistäjä. Tuohan on kehityksen heikoin lenkki.Onnea silti vauvoistanne. Ei niitä enää takaisinkaan saa ja yrittäkää nyt ymmärtää niitä pieniä lapsianne. Vauvahan ei vielä osaa olla mustis.
 
Meillä syntyneet lapset 1v8kk ikäerolla,vanhempi kehitysvammainen ja ihan hyvin jaksoin,tosin nuorempi oli ns helppo vauva. Vanhemman kanssa sitten oli rankempaa.isompina oli sitten seuraa toisistaan. Toinen sarja syntyi sitten 1v1kk ikäerolla. Välillä tuntui ainakin alussa että elämä on yhtä vaippojen vaihtoa ja syöttämistä.ainakin tämä toisen sarjan vanhempi oli todella mustasukkainen nuorimmasta,vaikka neuvolassa sanottiin ettei noin pieni vielä ymmärrä. Kaikista mustasukkaisin oli kuitenkin. Isompina kuitenkin kaikista parhaimmat kaverit,vaikka ovat jo koulussa. Kaikki varmaan riippuu lapsen luonteesta kuinka sopeutuu.ei varmaan voi etukäteen sanoa mitään. Oikein paljon onnea koko perheelle!
 
'ensin lyhyt ikäero on lapsen kannalta kiva juttu, mutta ajatelkaapa lapsen kannalta'. oli pakko laittaa tuo maailman viisain kommentti uudestaan. (=

juuri näin. että sisaruksia ei saa tehdä, ettei tule käytösongelmaisia, tunnevammaisia isosiskoja/ -veljiä. mikähän tapaus se sinä oikein olet? kummallisia mielipiteitä, täytyy sanoa.
 
Meille tulossa 1v 11kk ikäeroksi ja esikoinen on tyttö. Jotenkin pidän sitä helpompana vaihtoehtona että ensimmäinen on tyttö, sillä siitä voi jatkossa olla apua äidin pienenä apulaisena ja pikkusisaren auttajana. Toki tähän pystyvät pojatkin, en sitä kiellä. Tytöillä on vaan hoivavietti vahvempi ja miellä ainakin jo nyt (1v7kk) tyttö hoitaa nukkejaan ja syöttää niitä jne.

Kun vauva tulee taloon, kannattaa vanhempi lapsi ottaa mukaan kaikkeen touhuun, mitä äiti tekee vauvan kanssa ja antaa lapselle jotain tehtäviä, joista tuntee itsensä tärkeäksi vaikka olisi niin pieniä kuin vie vaipan roskiin, tuo tutin, vaipan tai puklurievun vauvalle jne. Ja kannattaa varata paljon aikaa, jolloin äiti viettää itse lapsen kanssa ilman vauvaa, pitää sylissä ja antaa muutenkin huomiota. Hyväksi on myös se, että lapsi oppisi ennen vauvan tuloa olemaan vauvojen lähellä esim. tuttavan tai sukulaisen, jotta oppii, että he ovat pieniä. Meillä hyvää harjoitusta on tullut siskoni vauvasta, jota tyttöni hoitaa ja seuraa vierestä kun siskoni häntä hoitaa.

Kannattaa myös hyvissä ajoin jo luopua esikoisen tutista, tuttipullosta, pinnasängystä jne, vauvojen tavaroista jottei näiden osalta tule mustasukkaisuutta tai ongelmaa.
 
Mä kun ajattelisin niin että reilun vuoden ikäinen lapsi sopeutuu paljon helpommin uuden vauvan tuloon kuin joku kolme-neljävuotias, joka on jo tottunut olemaan perheen keskipiste ja ainoa huomion kohde. Sehän on sitten ihan äidin kypsyydestä kiinni, riittääkö aikaa ja huomiota esikoiselle vai keskittyykö vain uuteen vauvaan ja ""unohtaa"" vanhan.
 
Meillä tulee ikäeroksi n. 1v4kk ja olen päättänyt pärjätä. Se auttaa pärjäämisessä kummasti. Jos ajattelee ettei pärjää niin ei varmasti pärjää. Meillä oli ihan suunniteltua tämä pieni ikäero, pienempää yritettiin.
 
Meillä pojilla on ikäeroa juuri tuo 1v 8kk, pienempi on nyt 5 kk. Ihan kivasti on mennyt, on ollut helpompaa kuin odotin (tosin varauduin pahimpaan).

Vauvan syntyessä esikoinen osasi mm. syödä itse ja nukkui omassa huoneessaan lastensängyssä. Kovasti oli vielä äidissä kiinni ja on edelleen, pienihän hän on vieläkin. Alkuun oli hyvin kiinnostunut vauvasta, oli koko ajan silittelemässä, tökkimässä, nykimässä ja pussailemassa vauvaa, niin että väliin sai mennä jatkuvasti kun otteet olivat liian kovia. Lisäksi haki huomiota tekemällä kiellettyä, huutamalla, riehumalla jne. etenkin imetyksen aikana jos isi ei ollut kotona. Pikkuhiljaa elämä sitten rauhoittui, mutta vieläkin saa olla silmät selässäkin ettei isompi hypi pienen päälle tms. Kahdestaan heitä ei voi jättää hetkeksikään.

Tällä hetkellä ""vaikeimmat"" asiat ovat kahden lapsen nukuttamiset ja pukemiset, mutta kyllä niistäkin on selvitty ilman hermojen lopullista menetystä :) Vauvalla oli pari kuukautta vatsavaivoja ja nukkui huonosti, onneksi isomman rytmit saatiin pysymään ennallaan ja hän nukkuu hyvin. Esikoiseen olemme keskittyneet entistä enemmän, eli otamme hänelle aikaa ilman vauvaa niin että hän saa olla keskipisteenä ja huomion kohteena, mustasukkaisuutta tai kiusantekoa ei ole enää juurikaan ollut.

Nyt näyttää siis elämä asettuneen suht uomiinsa alun sekavuuden jälkeen, mutta kohtahan tuo pieni lähtee liikkeelle ja...

 
Mulla ei ole vasta kuin yksi lapsi, mutta halusin silti jotain kommentoida.
Itse olen ajatellut, että JOS vielä toisen lapsen haluamme ja saamme, niin ikäero voisi olla jotain 2-3 vuotta.

Tuohon kysymykseesi, että selviääkö, vastaan, että tottakai selviää, ei kai siinä muukaan auta ;D
Yhdellä sukulaisellani on 7 lasta, 20,18,16,14,9,5 ja 3 vuotiaat, tarkkoja ikäeroja en tiedä, mutta hyvin on hänkin pärjännyt, ja pitkän aikaa yksinhuoltajana.
Vaikuttaahan se sekin, että minkälaisia lapsia on, siis onko ""helppoja"" vai ""hankalia"", onko sairauksia, koliikkia tms.
 

Yhteistyössä