U
uupunut
Vieras
10 vuotta oltu ulkomailla miehen työn perässä muutamassa eri maassa. Nyt lapset jo "isoja", minä päivät kotona. Töihin ei oikein voi mennä kun palkat niin surkeita ja sitten pitäisi palkata iltapäiviksi hoitaja kotiin eli taloudellisesti ei kannata ja minun koulutuksellani ei täällä "kunnollista" työtä saa. Mies ei halua vielä palata Suomeen kun hänellä on täällä hyvä työ ja Suomessa palkka putoaisi reilusti. Lapset asuneet koko ajan ulkomailla, osaavat kyllä suomea, mutta viihtyvät nyt täällä hyvin. Itkettää tämä tilanne ja tylsyys ja turhautuneisuus. Ei kai mua sitten vaan ole luotu kotirouvaksi. Avustan säännöllisesti lasten koululla kaikissa myyjäisisä ym. vastaavissa jutuissa, mutta silti elämän sisältö on kovin kuiva. ystäviä täällä kyllä on ja moni samassa tilanteessa ja sitten itketään yhdessä tätä turhauttavaa eloa. Tuntuu vaan niin toivottomalta ja turhalta, sisältökuivalta tämä elämä, vaikka kaikki asiat on kuitenkin hyvin. Siis ollaan terveitä, miehellä hyvä työ, jolla elättää meidät. Mutta hän ei ainakaan halua viiteen vuoteen palata Suomeen. Ajatuskin viidestä lisävuodesta kauhistuttaa..