Ikuinen huono omatunto pois!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mamma46
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mamma46

Vieras
Hei! Oletteko huomanneet jo te tuoreet äidit, että jos vaan ei ryhdistäydy, niin koko ajan täytyisi olla huono omatunto jostain. Pitäisi täysimettää 6 kk ja sitten osaimettää aina hamaan esikouluikään. Mitään epäterveellistä ei koskaan saisi antaa lapselle (minun 19-vuotias tyttäreni on syönyt kilokaupalla karkkia ja poika teini-iässä elänyt limulla ja sipseillä ja kumpikin on hoikkia, fiksuja ja normaaleita nuoria eikä tyttärellä on vielä ollut yhtään reikää hampaissa).

On tosihuono äiti kun käyttää kertakäyttövaippoja ja hajustettuja peppupyyhkeitä. Puhumattakaan nyt valmispuuroista ja vauvanruokapurkeista.

Jos viet lapsen tarhaan, sinulla on huono omatunto siitä. Jos taas jäät kotiin, sinulla on huono omatunto siitäkin!
Missähän oli kerran hyvä runo, jossa kerrottiin kuinka täydellinen äiti, puoliso ja uranainen HÄN olikaan. Kaapit aina siistinä ja kaikki ruoat ihan itsetehtyä luomua ja intohimoinen rakastajatar ja täydellinen äiti ja kova uranainen. Runo loppuu jotenkin niin, että talossa leijui vielä pullantuoksu kun ambulanssi ajoi pihaan.

Relataa hei siskot vähän. Kyllä korvikkeella ja Piltillä ja kertakäyttövaipoilla kasvaa ihan hyviä veronmaksajia tähän maahan. Ja tärkeintä kaikesta (siis tämä kokemuksen syvällä rintaäänellä kun esikoinen on 22 v.): älkää verratko omia valintojanne ja perheitänne muiden valintoihin. Te olette parhaita mahdollisia äitejä lapsillenne ja sillä sipuli!!

PS Ja oletteko huomanneet, että olette myös todella toisen luokan kansalaisia jos painonne nousi liikaa raskausaikana ja jos ette näytä Victoria Beckhamiltä 2 kk synnytyksen jälkeen? Pitäisi jumapta ja tehdä vaunulenkkejä ja harjoittaa lantionpohjan lihaksia päivittäin. ja auta armias jos poltatte ja relaatte välillä kaljatuopin ääressä. Kuorma-auton lavalle ja mereen tällainen sakki...
 
niinpä.. mutta mistä se huono omatunto tulee??
Minä olen huomannut (lapseni ovat 7 v ja 6kk), että pahimpia ""syyllistäjiä"" ovat toiset täydelliset (?) äidit!!! sitten hyvänä kakkosena taitavat tulla hyvää tarkoittavat neuvolan tädit.

voi kuinka minäkin sain silloin 7v sitten nuorena äitinä neuvoja kokeneemmilta (lue tietysti viisaammilta) äideiltä.
neuvolassakin jätin paljon kertomatta moitteiden pelossa.
enpä jätä enää.. nyt hieman vanhempana (en vieläkään vanhana =) ja kokeneempana uskallan jo rehellisesti sanoa neuvolassakin miten meillä toimitaan. kertokoot siellä sitten mitä ""käyttöohjeet"" sanoo, minä noudatan niistä niitä ohjeita mitkä meille sopii.

By the way, sehän alkaa se huono omatunto jo odotusaikana... ""voi minua kun menin firman pikkujouluissa nautiskelemaan mätiä ja smetanaa (nam!!), sainkohan listeriabakteerin ja aiheutinkohan lapselleni jonkun pysyvän vaurion..."" ja pyh - sanon minä.

Kirjoitit mamma46 täyttä asiaa!!
 
Kirjoititpa Mamma46 osuvasti kyllä. Kuulostaa valitettavan tutulta nuo asiat. Monesti huomaa painiskelevansa mietteiden kanssa että teenkö oikein ja pitäisikö sittenki kokeilla niitä ohjeita mitä toisilta kuulee tai lukee, jotka muka paremmiksi on todettu, vaikka koko ajan on tunne että ei sovi minulle tai minun tyyliini.
Oli mukava lukea kirjoituksesi. Sain siitä taas roimasti itseluottamusta tuoreen äidin rooliini. Kiitos!
 
Mä olen melko lunkki äiti - en juuri jaksa innostua uusimmista trendeistä, vaan mennään ihan perusmeiningeillä. Raskausaikanakin söin kyllä ihan hyvällä omallatunnolla briejuustoa tai maksamakkaraa, jos teki mieli ja ihan hyvät tytöt ovat kasvaneet. Mutta sen olen huomannut, että niin kauan, kun lapsi ei osaa puhua, niin epätietoisuus kalvaa enemmän. Onko lapsella nyt kaikki hyvin ja viettääkö se liikaa aikaa sitterissä tai muualla kuin sylissä? Sitten vasta kun lapsi on jo vähän vanhempi ja käytöksestä huomaa, että kaikki on hyvin ja perusturvallisuus kunnossa, tulee palkitseva olo - mä klaarasin homman sittenkin!
 
minä olen kanssa yksi huonosta omatunnosta kärsivä. kun siivoan , poden sitä että lapsi on sen aikaa sitterissä, mutta jos en siivoa poden sitä että lapsi joutuu oleen likaisessa ympäristössä..:) aina olisi olttava siistiä, olla laiha, meikattu, puhtaat vaatteet kaikilla, ruoka miehelle, joka päivä lenkillä että lapsi saa raitista ilmaa ja muuta. mutta.. en imetä koska en halunnut, käyn välillä kapakassa. jos en niin tekisi niin olisin varmaan aika loppu, koska perusluonteeltani olen stressaaja!!
 
Oikeata puhetta! Kovat on lähinnä ympäristön paineet, on jos jonkun näköistä suositusta, mutta onneksi ne on vain suosituksia. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että itse voisi hyvin, sillä se heijastuu monesti vauvaankin. Jos alkaa todella kirjaimellisesti kaikkea noudattaa, vaikka rahkeet ei tuntuisi riittävänkään, on kyllä menossa ojasta allikkoon. Väsyy ja turhautuu, ja vaikutus näkyy pian koko perheyhteisössä. Ei huonoa omatuntoa tarvitse potea, jos tietyt asiat sujuvat vain toisella tapaa paremmin, ja on muistettava, että ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia, on vain todella suosituksia ja jokainen valitsee niistä itselleen sopivimpia (tai ihan omia). Lapsen mukana kun ei tule käyttöohjetta, eikä hänessä ole on tai off nappulaa;)
 
Joo, kyllä hirvittää jo valmiiksi tuleva äitiys, kun olen vasta viikolla 9+5 ja nyt jo poden syyllisyyttä vaikka mistä.
Huono omatunto, kun en jaksa syödä terveellisesti koko ajan. Kaikki muut syö vain puuroa ja marjoja ja juovat vettä. Mä syön juustoleipiä, salmiakkia, pizzoja yms.
Huono omatunto, kun olen niin väsynyt koko ajan, etten jaksa siivota ja pyykätä ja silitellä vaatteita joka ilta. Enkä jaksa pitää yhteyttä kaikkiin ystäviin, kun olen niin väsynyt. Enkä liikkua tarpeeksi. Ja olen jo nyt lihonut pari kiloa, kun suoli ei toimi ja turvottaa. Toiset vain laihtuu raskauden loppuun asti.
Olen kärttyinen, kun olen niin väsynyt ja äyskin ihmisille enkä jaksa hymyillä koko aikaa.
Ja lista jatkuu loputtomiin.
 
ihana, ihana viesti! tämä siis on muillekkin ongelma kuin minulle. Käymme joka toinen päivä mieheni kanssa ""huono omatunto"" riitoja tyyliin: sä olet ihan hyvä äiti vaikka vauva olis mulla vähän aikaa, anna se nyt mulle jotta itse syöt jotain? oletko syönyt tänään? miksi et? miten niin vauva kärsii sitterissä? sehän hymyilee!!!
mua pelottaa etten ulkoile (kävelen vauvan kanssa joka päivä melkein) ja leiki vauvan kanssa tarpeeksi, kun olen hiljaa ja istumme vaavin kanssa sohvalla on huono-omatunto jos en juttele sen kanssa ja jos en heti tajua miksi se itkee omatunto kolkuttaa taas...
ja mun jokailtainen pahe kun vauva on käynyt pitkille yöunille on tupakka, yksi tupakka, yksi vaivainen tupakka kun ennen raskautta poltin askin päivässä ja sitä sitten surkutellaan koko ilta jne. Tulis joku jumala sanomaan meille kaikille ylihuolehtiville äideille että hei sä olet ihan hyvä äiskä! musta meijän äiti sanoo hyvin kun se aina mulle sanoo että jos on hyvä tahto (eli jos tahtoo lapselleen vain parasta!) ei voi tehdä väärin!
 
Täällä ilmottautuu myös yksi äiti, jolla on krooninen huono omatunto.

Vauvan syntymän jälkeen vuosi sitten olin ihan palasina synnytyksestä sekä fyysisesti että henkisesti. Takaraivossa tykytti koko ajan tuska siitä, että lapsi kärsiin minun pahasta olostani. Syötin vastasyntyneelle vatsavaivoja ja hän nukkui huonosti (tai niinkuin pienet vauvat nukkuvat). Mietin, että mikä minussa on vikana, kun minun vauvani ei osaa nukkua..

Neljän kuukauden iässä vauva roikkui tissillä yöt päivät parin tunnin välein. Olin ihan puhki ja paino tippui kuin
--Victoria Beckhamilla. Onneksi neuvolan tädillä oli järkeä kehottaa antamaan perunaa vauvalle. Mutta kyllä minulla oli huono omatunto, kun en täysimettänytkään puolta vuotta..

Nyt minulla on sitten huono omatunto siitä, että en meinaa oikein jaksaa yksivuotiaani hillitöntä vauhtia. (Olen 90 prosentin yksinhuoltaja, koska mies rakentaa taloa töidensä lisäksi.) Lapsella on kaikki leikki-ikäisen vinkeet: loistava liikuntakyky (kävelee, juoksee, kiipeää), hillitön into (ei järkeä) ja vastaopittu kiukuttelun taito. Tunnen itseni vähän väliä väsyneeksi ja minusta tuntuu, että en jaksa vastata ihanan poikani tarpeisiin, koska hän makaa vähän väliä lattialla huutamassa pää punaisena. Ja omatunto kolkuttaa..lapsi ansaitsisi paremman äidin.

Miten ihmeessä jaksavat ne äidit, joilla on useampi kuin yksi lapsi? Jotkut vielä leipovat pullatkin ja ovat mestarikokkeja. Minä turvaudun tarpeen tullen purkkiruokaan (tällä hetkellä kokkaaminen on vaikeaa lapsen ollessa hereillä, koska hän koittaa kiivetä hellalle) ja se on sentään synneistäni pienin.. Siis, miksi en ole superäiti??

PS. Tänään on vähän huono päivä, PMS-oireet you know.
 
HEI TE KAIKKI IHANAT ÄIDIT!!!
Ihanaa huomata etten olekaan ainoa äiti joka ei ole täydellinen.Ihan samoja oireita minullakin oli,paitsi että omiini kuului vielä ""olen huono äiti koska sain kohtutulehduksen ja lääkityksen seurauksena maidontulo loppui kokonaan vaikka kaikki vippaskonstitkin kokeiltiin,eli en ehtinyt imettää kuin 2 viikkoa"".Ja kun asiaa itkeskelin kuukausitolkulla,perussairauteni vuoksi tekemälläni lääkärikäynnillä lääkär on jo kaksi kertaa kysynyt olenko masentunut ja tarvitsenko siihen lääkettä!!!APUA!Poika on 8kk ja kasvanut ihan normaalisti...
 
Haluaisin muistuttaa vielä siitä, kuinka monien vanhojen ihmisten sanomiset voi jättää omaan arvoonsa.

Usein nimittäin kuulee sanottava, kuinka ennen jaksettiin paremmin, kuinka äidit tekivät itse ja ei ollut valmiita ruokia, eikä lämmitystä, vaan vedestä ja puista lähtien kannettiin kaikki tupaan. Tämä tyylisiä varmaan voi kuulla vieläkin puhuttavan.

tosiasia on, että ajat ovat muuttuneet hieman toisenlaisiksi. Ihmiset ovat nykypäivänä aika yksin töidensä ja asioidensa kanssa. Siskoille ei enää anneta ylimääräisiä lapsia epämääräiseksi ajaksi kasvatukseen, samana kylä ihmiset eivät enää huolehdi ja kasvat kylän lapsi yhdessä tuumin, vaan kelkasta pudonnut putoaa usein kenenkään muun sitä huomaamatta. talossa ei asu enää useampaa sukupolvea, jotka yhteistuumin hoitaisivat kaikki talon työt. Toki työmäätä ovat vähentyneet, mutta niin myös tekijät.

Tänä päivänä ei riitä, että isät kulkevat pitkiä päiviä kodin ulkopuolella töissä, vaan myös äidit tekevät niin. Tämä varmasti aiheuttaa paineita kaikille osapuolille.

Oma mummuni ja tätini ovat usein keskustelleet siitä, kuinka maailma on omalla laillaan ollut helpompi muutamia vuosikymmeniä sitten.

Rohkaisuksi kaikille tämän pohdiskelun jälkeen voin yhtyä alkuperäisen kirjoittajan aatoksiin siitä, että me voimme osin itse olla asettamatta liian suuria haasteita tai odotuksia.
 
Kiitos alkuperäiselle ja muille ihanista viesteistä! Itselläni on kuukauden ikäinen poika ja jo sairaalassa oli imetyksen kanssa ongelmia. Aluksi poika ei jaksanut imeä tarpeeksi tissiä ja sai sen vuoksi pullosta lisämaitoa. Silloin vielä ajattelin että kyllä se tästä kun poika kasvaa.. Nyt tilanne on se että maitoa ei tule tarpeeksi ja joudun siksi antamaan pullosta, ja maito vähenee koko ajan. Itse olen paininut itsesyytöksissa asian kanssa etten pysty antamaan lapselle tarpeeksi omaa maitoa. Asiaa ei helpota mieheni äiti jonka puheesta voi rivien välistä lukea että huono äiti kun ei voi ruokkia lastaan omalla maidolla.. Kaikkialta muualta olenkin kyllä saanut vain kannustusta. Tämä viestiketju antoi taas lisää voimia ja kannustusta jatkamaan ja ruokkimaan lasta joko omalla tai korvike maidolla, samapa tuo!
 
Kiitos alkuperäiselle ja muille ihanista viesteistä! Itselläni on kuukauden ikäinen poika ja jo sairaalassa oli imetyksen kanssa ongelmia. Aluksi poika ei jaksanut imeä tarpeeksi tissiä ja sai sen vuoksi pullosta lisämaitoa. Silloin vielä ajattelin että kyllä se tästä kun poika kasvaa.. Nyt tilanne on se että maitoa ei tule tarpeeksi ja joudun siksi antamaan pullosta, ja maito vähenee koko ajan. Itse olen paininut itsesyytöksissa asian kanssa etten pysty antamaan lapselle tarpeeksi omaa maitoa. Asiaa ei helpota mieheni äiti jonka puheesta voi rivien välistä lukea että huono äiti kun ei voi ruokkia lastaan omalla maidolla.. Kaikkialta muualta olenkin kyllä saanut vain kannustusta. Tämä viestiketju antoi taas lisää voimia ja kannustusta jatkamaan ja ruokkimaan lasta joko omalla tai korvike maidolla, samapa tuo!
 
Minulla ei ole huono omatunto vauvani suhteen. Ehkä sen suhteen, että puran sittenväsymystä välillä miehelle ja kiukuttelen kun hän tulee töistä. Pakko purkaa jonnekin kai.

Vauvaa syötän mielelläni, leikin sen kanssa mielelläni ja ulkoilen mielelläni. Vauva on minusta maailman ihanin asia.
Koti remepsottaa välillä ja mikro kilahtaa silloin kun en jaksa, ehdi tehdä kotiruokaa. Mutta mitä siitä? Kai kyse on siitä, osaako itse myös joustaa joistain periaattetista. Itse en aio joustaa vauvan hoidosta, kylläkin muista jutuista. Ja jos vauva on väliläl hetken yksin niin hyvähän se on, että pystyy itse viihdyttämään itseään hetkisen. KErtoo terveestä vauvasta.

Tällä viestillä en tahdo sanoa, että olisin joku täydellinen äiti. EN todellakaan ole. Mutta minulla on mahdollisuus yhden lapsen kanssa äitiyslomalla keskittyä tähän pikkaraiseen ja se on ensisijainen tehtäväni. Ne suursiivouksen ja puunaamiset jää harvemmalle. Ei me silti missään sonnassa eletä :)

 
Tää ketju sai meikäläisen hyvälle tuulelle. Mulla on sama ongelma kun Minnalla. Maitoa ei tule kauheesti koska poika joutu heti synnyttyään lastenosastolle ja imetystä päästiin harjotteleen myöhemmin. Appiukko sitten muistaa natkuttaa maidontuotannosta. Hei haloo, en ole lehmä jolla vissiin maidon tulo on ittestään selvyys. Tosiaan olen potenut asiasta huonoa omaatuntoa mutta nyt pitäis nostaa vaan nokka pystyyn. Kyllä sillä korvikkeellakin kunnon kansalaisia kasvaa. Toinen mistä podin huonoa omaatuntoa on se etten pystynyt synnyttämään alakautta vaan päädyttiin kiireelliseen sektioon. Olen joidenkin ""teräsmammojen"" mielestä päässy liian helpolla. No jos 2vrk käynnistelyt joista eka päivä vielä ilman kipulääkitystä, koska vauvan pulssi heittelöi liikaa, on ""helppoa"" niin tervemenoa kokeilemaan.

Aluks mäkin haaveilin säännöllisistä siivouspäivistä, leipomisesta ja tyyliin aina kotona laitettu lämmin ateria valmiina kun mies tulee töistä kotiin. Onneks olen ne ""haaveet"" heittäny mäkeen. Hullukshan sitä tulis jos kaikkea meinais jaksaa. Kunhan pojan saan jotenkuten hoidettua niin hyvä on ja saan pidettyä itteni jotenkuten tervejärkisenä nukkumalla tarpeeks niin siinä on jo ihan tarpeeks. Muut hommat tehdään kun keretään ja jaksetaan.

Mutta ennen kaikkea jokainen äiti on omalle lapselleen paras äiti!
 
Juuri vähän aikaa sitten meinasin alottaa ketjun tästä samasta aiheesta. Siis että ihan sama miten päin teet, löytyy joku joka tekee eri tavalla ja sisäinen äänesi, jos ei muut äidit, arvostelee koko ajan.

Jos ei imetä, on itsekäs äiti ja lapsi saa korvatulehduksia ja allergioita ja ties mitä. Jos imettää, on marttyyriäiti joka ei halua antaa lastaan hetkeksikään hoitoon ja perverssi taaperoimettäjä, joka haluaa vaan paljastella julkisesti. Kertakäyttövaippojen käyttäjät ovat laiskoja ja itsekkäitä, kestoilijat taas omahyväisiä hihhuleita jotka eivät usko tuoreita tutkimuksia kestojen epäekologisuudesta. Jos lihot, olet laiska, mutta jos jumppaat, olet itsekäs ja vauvanhoito sysätään isovanhempien/isän/kummien vastuulle. Jos hoidat lasta päivällä, mies joutuu sit tekemään kotityötkin vielä päivän päätteeksi, mutta jos imuroit, lapsi jää heitteille. Levätä pitäisi että maitoa tulisi ja jaksaisi, mutta silloin sitä vasta huono omatunto onkin, kun ei käytä äidin ""omaa aikaa"" jumppaamiseen tai opiskeluun. Jne jne.

Minäkin kärsin huonosta omastatunnosta ekat kuukaudet. Nyt poika on 8 kk ja olen päässyt yli siitä. Meillä ei imuroida joka päivä, ja välillä äiti roikkuu netissäkin. Silti (tai siksi) jaksan rakastaa lastani ja nauttia äitiydestä (mulla meni oikeesti monta kuukautta että voin sanoa nauttivani tästä. ja siitäkös huono omatunto oli, kun kaikki tuntuvat rakastuvan lapseensa viimeistään synnytyshuoneessa...)
 
Todella hyvä kirjoitus! Täyttä asiaa!
Sekin oli niin osuvasti sanottu, ettei pidä verrata omia valintoja muiden valintoihin.
Tuntuu että pahimpia toisten syyllistäjiä ovat juuri toiset äidit, sellaiset, joilla on tällä hetkellä pieniä lapsia/vauva. Täällä netissäkin saa lukea ihan uskomattomia kommentteja joidenkin kysymyksiin, heti syyllistetään ja haukutaan ties miksi tietämättä toisten elämästä ja tilanteesta mitään sen enempää. Ja sitten tuoreet äidit lukevat näitä kommentteja ja saavat syyllisyydentuskia, että onkohan se lapsi nyt todellakin sitten ihan pilalla, kun minäkin olen noin mennyt tekemään.
Kyllä jokainen äiti takuulla tekee parhaansa ja ne valinnat ovat kenties todella vaikeitakin, kuten nyt esimerkiksi, viekö vauvan joskus hetkeksi hoitoon, koska lopettaa imettämisen, milloin aloittaa kiinteät jne jne jne.
Itse yritän muistaa, että tasapaino kaikessa on se kaiken a ja o, neuvolan tädin kanssakin aiheesta rupattelimme. Se, että vauva/lapsi voi hyvin, äiti voi hyvin, isä voi hyvin. Ei se, että noudatetaan jotain tiettyä ""sääntöä"" viimeiseen asti, jotta saa itselleen hyvän omantunnon tai jopa kehuskelemisen aiheen muille äidelle (tätäkin kuulee!) ja sitten samanaikaisesti jokin muu alue on retuperällä. Mikään ei koskaan ole mustavalkoista elämässä ja siksi toisten syyllistäminen heidän valinnoistaan ja itse siitä syyllistämisestä syyllistyminen on aivan älytöntä. Jokainen on lapselleen paras äiti ja toisten elämää ja valintoja on todella paha lähteä arvostelemaan, etenkään jos ei tunne tilannetta todella monipuolisesti.
 
Gina oli kirjoittanut hienosti!

Ap:n viestin minä taas koen syyllistävänä, mikä ei varmaan ollut ketjun tarkoitus. Tuntui että minä olen sitten sellainen, joka saa ympäristönsä voimaan huonosti omilla valinnoillaan...

Niin sitä jaksaa toivoa, että olisi niin aikuinen, että ei viitsisi mieltään pahoittaa toisten kommenteista, mutta aina joskus silti pahoittaa. Ja toivoisin jaksavani ajatella, että minä tiedän mikä on meidän tilanteeseemme oikein, huolimatta siitä, mitä aina joku muu sanoo. Ja toivoisin voivani antaa lapsilleni niin vahvan itsetunnon, että kun tekevät omatuntonsa mukaan oikein, ei tarvitse muuta miettiäkään.

Mistä ne syyllistymiset sitten lähtevät? Ettei luota omiin valintoihinsa? Että oikeasti haluaisi tehdä toisin kuin kokee pystyvänsä? Että haluaisi rusinat pullasta, parhaat puolet kaikesta, eikä vain omastaan? Huonosta itsetunnosta?

...näitä mietteitä aikuisuuden taipaleella...
 
Todella hyvä kirjoitus Mamma46. Kyllä ympäristö asettaa tietynlaisia paineita äideille. Tosin osasyynä uskon olevan, että tuoreet äidít myös syylistyvät helposti; olisikohan hormoneilla osuutta asiaan ;)

Itse koin todella huonommuutta, kun eka kuukauden ajan imetys oli täyttä tuskaa, rinnanpäät verillä jne. Taisi olla ainoa asia mihin en ollut varautunu; imetyshän on niin luonnollista ;) Laitoksella ja neuvolassa kehotettiin antamaan välillä pulloa. Jo tuolloin ajatuksissa siinsi ""kokeneempien"" neuvot, että ""älä vaan anna vauvalle pulloa tai tuttia"", kaiken kukkuraksi käytin rintakumia melko pitkään, hyi minua :) Imetystukilistan sivuilla vieraillessani, sain kokea aolevani todella huono äiti, kun noihin kaikkiin olin ""turvautunut"" :)

Kaikesta pelottelusta huolimatta poika osaa hyvin imeä, on kasvanut hyvin, on nukkunut yönsä hyvin jne. Edelleen imetän ja nyt voin sanoa imetyksen suhteen olevani ""onnistunut ja sinnikäs äiti"" :)

Näin jälkikäteen se on lähinnä huvittavaa, kuinka kaikesta tunsi syyllisyyttä, mutta varsinkin esikoisen kohdalla kaikki on niin uutta.

Jostain syystä nykyään on hienoa nukkua perhepedissä, käyttää kestovaippoja jne. :)

Omasta mielestäni purkkiruoat ovat hyviä, ovatpa ainakin hyvin tutkittuja :) Itse ainakin käytän niitä kotiruoan rinnalla.

Jokainen saa minun puolesta tehdä omat valintansa, mutta kukaan ei silti jalustalle nouse, ei edes nämä kaikkivoipat äidit. Korvikevauvojen äitien ei tarvi tuntea mitään syyllisyyttä siitä, aina ei itse voi valita miten imetys onnistuu.

Kaikessa parasta on kultainen keskitie, ääripäät eivät ole koskaan hyvästä :)

Tässä iässä (35v) sitä omaa jo mukavuudenhalua, eikä jaksa enää kaikessa pyrkiä täydellisyyteen. Ehkäpä kymmenen vuotta nuorempana äitinä olisin innostunut kestovaippailusta jne. :)
 
Huono omatunto on täälläkin ikuinen vieras, mutta minä en usko sen johtuvan ympäristön paineista, vaan ihan siitä, että tiedän pystyväni parempaankin jos vain viitsin.

Minä olen ollut surkea imettäjä, viimeisinkin mukula sai tissimaitoa 3 vkoa !! ja senkin muutaman millin lypsettynä ja pullosta. Olen käyttänyt kaikilla 4 lapsellani kertakäyttövaippoja, ja silloin tällöin syöttänyt pilttejä. Kaikki lapset ovat myös alkaneet saamaan kiinteitä paljon ennen suositusikärajaa, kaikille myös olen pitänyt vanhanaikaisen huudatusunikoulun (jos eivät älynneet itse heittää yösyöntiä pois) eikä mitään tassutteluja :)

Mutta jostain syystä minua ei tuollaiset asiat saa tuntemaan itseäni huonoksi, MINÄ teen näin ja ihan sama minulle miten joku muu tekee, eipä ole minun ongelmani. Varmasti teen vastoin neuvolan suosituksia ja varmasti eri tavalla kuin moni muu, mutta minä olen lasteni äiti ja tiedän aivan satavarmasti paremmin kuin muut miten minun tulee lastani hoitaa! Kolme lasta ovat varsin hyvinvoivia ja terveitä ja niin näyttäisi tulevan viimeisestäkin huolimatta (tai juuri sen vuoksi) hoitotavoistani.

Ne asiat taas mistä minä kärsin huonoa omaatuntoa ovat esim. en aina jaksa KUULLA mitä lapsella on sanottavana vaan enemmänkin puolella korvalla kuuntelen ja ynähdän jotain aha tai vai niin. En jaksa leikkiä innokkaana vaikka näen että lapsi kaipaa kipeästi yhteistä aikaa kanssani. En jaksa venyttää pinnaani sanoakseni miljoonannen kerran että voisitko laittaa lautasen koneeseen tai onhan urheiluvaatteet aamuksi valmiina, vaan karjun, että jumalauta ainako teille pitää sanoa samasta asiasta. En jaksa illalla sylitellä tarpeeksi lapsia kun haluaisi itsekin välillä levähtää, vaikka varsin hyvin tajuan, että he tarvitsevat syliä kovasti.

Nuo syyllisyydenaiheet ovat ihan todellisia, eikä ympäristön luomia paineita ja toivonkin että vähän reipastun tästä ja olen oikeasti hyvä äiti vielä joku päivä.
 

Yhteistyössä