Mekin kokeiltiin joskus tätä arjen pyöritystä toisin päin. Mies oli kotona, lapsi kävi päiväkodissa ja mä tein pitkää päivää hoitotyössä..pyykkirumba alkoi kotona työpäivän päätteeksi ja meillä on harvinaisen erilainen käsitys siisteydestä. Nyt lapsia on jo neljä alle kouluikäistä, mies töissä ja minä lasten kanssa kotona. Minusta tää on ihanaa aikaa. On aikaa keskittyä lapsiin, itseensäkin, illat on usein kahdenkeskistä aikaa ja mies auttaa kotitöissä jotta se illan yhteinen aika onnistuu. Kaiken muun teen minä, mutta mies laittaa aamuvuoroviikollaan kotiutuessaan yhden ruoan, tarvittaessa iltavuoroviikollaan kuskaa lasta eskariin ja ulkoillaan kaikki yhdessä. Minä siivoan, pyykkään, leivon, leikin, ompelen, virkkaan, kokkaan..kaikkea. se tässä kai on isoin ero muihin, että mun mies ei odota tätä multa. Mä voisin maata sohvalla päivät ja kämppä olla hävityksenkauhistus, mies auttaisi siivoamaan.

4pienen kanssa esim ruokailu siivouksineen vie PITKÄN ajan, mut mitä sitten, päivässä riittää kyllä tunnit. Pyykkikopatkin on aina iltaisin tyhjät, mut siksi kun MINÄ haluan. Meillä on tavarat paikallaan ja keittiö kiiltää, kun MINÄ haluan..en mä silloin vaadi toista tekemään mun töitäni.