Ikuinen tappelu kotitöistä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kannattaa ottaa psykologisempi näkökulma asiaan. Mikä on muuttunut, jos mies on ennen tehnyt kotitöitä (myös omillaan asuessaan) ja nykyisin ei tee. Onko jotain mikä estää miestä tekemästä kotitöitä? Sen olet jo huomannut, ettei käskytys eikä murjotus toimi. Voisiko kotitöitä jakaa siten, että osa töistä olisi miehen vastuulla ja hän saisi tehdä ne haluamallaan tavalla.
 
Ihan aidosti olisi kiva tietää, että mitä kaikkea te siellä kotona puuhaatte kotityö.-otsikon alla? Itse sain aikanaan olla pari kk kotona lasten kanssa ja vaimo oli töissä. Tein kaikki kotityöt. Ns. naisten töihin ei millään mennyt kuin max 45min päivässä, joten käytännössä leikin lasten kanssa päivät. Toki kerta viikkoon siivosin talon perusteellisesti, ja se ei tuohon aikaan sisälly.

Älä jauha paskaa. Pelkästään ruokailuihin menee 45 minuuttia. Siihen päälle pyykit, tiskit, harrastuskuskaukset, siivoukset ja kaikki muut asiat, joita lapset tarvitsevat (lääkkeet, rasvaukset, puheterapiat, kaveritapaamiset, lääkärikäynnit, kaverilahjat, vaatteiden hankinta, sesonkivaatteiden vaihto ja uusiminen, juhlien järjestämiset, ikkunoiden pesut, kukkien kastelut, puutarhan kitkeminen, urheiluvarusteiden huolto jne.). Joka päivä tulee jotain ylimäärästä tekemistä. Harvassa ovat ne päivät, että selviää pelkällä ruoanvalmistuksella, tiskeillä ja pyykkäyksellä.

Kummasti olet jättänyt nämä muut asiat huomioimatta tai sitten lasten äiti on hoitanut ne. On saivartelua puhua pelkistä kotitöistä, koska lasten hoitoon kuuluu paljon muitakin juttuja, kuin pelkkää ruoan valmistusta ja siivousta.
 
Ihan aidosti olisi kiva tietää, että mitä kaikkea te siellä kotona puuhaatte kotityö-otsikon alla? Itse sain aikanaan olla pari kk kotona lasten kanssa ja vaimo oli töissä. Tein kaikki kotityöt. Ns. naisten töihin ei millään mennyt kuin max 45min päivässä, joten käytännössä leikin lasten kanssa päivät. Toki kerta viikkoon siivosin talon perusteellisesti, ja se ei tuohon aikaan sisälly. Välillä tenavat leikki yksin ja minä tein ns. miesten töitä, esim. kasasin ikean huonekaluja ison kasan, lämmitin taloa... Jtkp, tämä 2kk oli ehkä elämäni parasta aikaa. Vaimo oli tänä aika todella pahalla tuulella, myönsi olevansa kateellinen kun sain olla lasten kanssa ja itse joutui käymään duunissa.

Oma tyyli on toki sellanen aika tehokas, eli kun tehdään töitä (mitä tahansa), niin silloin tehdään eikä fiilistellä. Lisäksi olen hyvin järjestelmällinen. Oma käsitykseni ns. päivittäisista naisten töistä: pyykki, siivous (tavarat ja pinnat), ruuanlaitto, astiat. Miten paljon noihin nyt voi saada aikaa kulumaan? Ruuassa toki voi hifistellä rajattoman kauan.

Niin ja kotityöt on oikeasti pirun laaja aihe. Siihen kuuluu myös autojen siivous ja huolto, kaupassakäynnit, talotekniikan huolto, rakentamistyöt (sisällä ja piharakentaminen), talousasioiden hoitaminen (lainat, laskut, sijoitukset), lasten kuskaus harrastuksiin, puutyöt, erilaiset korjaustyöt... Edellä mainitut kuuluu käytännössä nykyään vain minulle, vaikka teen pidempää päivää töissä (ja tienaan 50% enemmän rahaa yhteiseen käyttöön). Päivätyöni ohella olen yrittäjä ja jatko-opiskelija. Ns. naisten töistä vaimo tekee enemmän.

Niin, en mäkään oikein nyt tajua että kuinka paljon siellä kotona puuhaillaan työpäivän jälkeen.

Jos mä itseäni ajattelen, niin pyykkeihin menee päivässä n. 10min. Vaatteet koneeseen ja sieltä kuivuriin, sitten vaatehuoneeseen.
Arkena syödään "itekseen valmistuvia" ruokia (kiusaukset, laatikot, keitot) ja niihin ei aikaa paljoa tuhraannu. Ja kun tekee sen verran, että voi kahtena päivänä syödä samaa.
Koti pysyy muutenkin melko siistinä kun täältä ollaan koko päivä poissa.
Rikkaharjalla kerään isoimmat roskat lattioilta päivittäin. Tiskeihin ei kauaa mene kun koneeseen voi laittaa. Keittiön tasojen pyyhkiminen menee siinä samassa.
Eli tuossa olis nyt ne päivittäiset kotityöt. Ei niihin millään mene koko iltaa.. Enkä näihin tarvii miehen apua, enkä koe olevani mikään kynnysmatto kun nämä suostun kitisemättä tekemään. Mies käy sitten lasten kanssa ulkona tms.

Isommat siivoukset hoidan niin, että hätistän miehen ja lapset vaikka hoplopiin tai uimahalliin.
 
No sehän riippuu talosta. mä oon samaa mieltä tosta tottumuksesta et se kahen vuoden breikki sai sen mielen toimiin niin että ei tarvii tehdä hommia siis noita koti töitä ja sit vaikeeta alottaa taas se homman tekeminen alusta. itelle ehkä hankalimpii on kaikki lasten paperi hommat ja niiden selvittely

. tai jonkun reissun varaaminen kun mun maailmassa se reissun varaaminen taphtuu näin. ostan lipu klikkaan kuvaa menee se nettimaksu osioon suoraa ja dim se on maksettu jos rahaa on tilillä.. mut todellisessa maailmassa se menee niin että pitää varata hotellit ja pitää olla helvetin luottokortin numeroo et sen voi varata tässä maassa ei ymmäretä enään suoraa käteis maksua plaah. joten mulla menee tollasiin asioihin vaan hermo. tietenkin ne soittelut et minne skidi menee esim päiväkotiin jäi multa pois kun ei sillä niin väliä itselle ole. kuhan ne ihmiset siellä vaikutti hyville se riitti. eli noissa oon itte huono.

kysy siltä ukoltas miksi muutos jos ennen piti kotiaan järjestyksessä ja nyt ei jaksa. sit viel sanot et kato mitä esimerkkiä näytät lapselles et tehään yhdessä tai nukut erihuoneessa kunnes olet oppinut tekemään myös kotona asioita. musat korville tai jotain sellasta :-9
 
Älä jauha paskaa. Pelkästään ruokailuihin menee 45 minuuttia. Siihen päälle pyykit, tiskit, harrastuskuskaukset, siivoukset ja kaikki muut asiat, joita lapset tarvitsevat (lääkkeet, rasvaukset, puheterapiat, kaveritapaamiset, lääkärikäynnit, kaverilahjat, vaatteiden hankinta, sesonkivaatteiden vaihto ja uusiminen, juhlien järjestämiset, ikkunoiden pesut, kukkien kastelut, puutarhan kitkeminen, urheiluvarusteiden huolto jne.). Joka päivä tulee jotain ylimäärästä tekemistä. Harvassa ovat ne päivät, että selviää pelkällä ruoanvalmistuksella, tiskeillä ja pyykkäyksellä.

Kummasti olet jättänyt nämä muut asiat huomioimatta tai sitten lasten äiti on hoitanut ne. On saivartelua puhua pelkistä kotitöistä, koska lasten hoitoon kuuluu paljon muitakin juttuja, kuin pelkkää ruoan valmistusta ja siivousta.

Kovin vaikeaksi voi näköjään elämänsä tehdä..

Miten tuohon vaaterumbaan saa kulumaan kauheasti aikaa?
Eihän se ole juttu eikä mikään siirtää esim. talvivaatteet varastoon ja nostaa kevätvaatteet tilalle. Vaatteet voi myös tilata netistä, niin säästyy kaupoissa juoksemisen vaivalta..
Kaverilahjoja voi kerralla ostaa isomman satsin, ettei tarvii erikseen joka synttäreitä varten kaupassa käydä.
Kukkien kastelu.. ööh, kerran viikossa-kahdessa. Ja aikaa menee ehkä muutama minuutti.
Ikkunat ulkoa muutaman kerran vuodessa, sisältä pyyhkäisee kun tarve vaatii. Mutta ei todellakaan päivittäin tarvitse, korkeintaan kerran
kuussa.
Puutarhassa selviää vähällä kun tekee ne istutukset niin, ettei rikkaruohoille juurikaan jää tilaa rehottaa.
Ja täällä ainakin puheterapia on "virastoaikoina" , eli käyn siellä pojan kanssa kesken työpäivän. Usein myös hammaslääkärikäynnit on työpäivän aikana. Jos lääkäriä tarvii, niin yksityisellä kun käy, niin se on 20min kerta.

Ehkö joku osaa sit nääkin hommat hoitaa leppoisammalla asenteella..
 
Jos lääkäriä tarvii, niin yksityisellä kun käy, niin se on 20min kerta.
Ehkö joku osaa sit nääkin hommat hoitaa leppoisammalla asenteella..
Ei ole asennekysymys, jos sinulla menee vain 20 minuuttia yksityislääkäriin, kun muilla voi mennä vastaanotolla liki 60 min per henkilö + matkat ja labrat sun muut.
Yksityiseltäkään ei saa kaikkia lääkäripalveluita (etenkään ympäri vuorokauden) kaikissa kunnissa ja joskus on käytävä vaikkapa päivystyksessä, johon kyllä useimmiten kuluu reippaasti aikaa...
 
Ei ole asennekysymys, jos sinulla menee vain 20 minuuttia yksityislääkäriin, kun muilla voi mennä vastaanotolla liki 60 min per henkilö + matkat ja labrat sun muut.
Yksityiseltäkään ei saa kaikkia lääkäripalveluita (etenkään ympäri vuorokauden) kaikissa kunnissa ja joskus on käytävä vaikkapa päivystyksessä, johon kyllä useimmiten kuluu reippaasti aikaa...

Nyt yhdistit asennekysymyksen lääkärikäynteihin.. tarkoitin asenteella yleistä suhtautumista kotitöihin. En lääkärikäynteihin.

Päivystyksiäkin monenlaisia. Täällä onneksi lapsen kanssa pääsee tunnissa.

Ja mitä matkoihin tulee, niin siihen pystyy muuttovaiheessa vaikuttamaan. Me hankittiin asunto keskustasta jossa kaikki on kävelymatkan päässä, jopa täällä pikkukaupungissa..
 
Mekin kokeiltiin joskus tätä arjen pyöritystä toisin päin. Mies oli kotona, lapsi kävi päiväkodissa ja mä tein pitkää päivää hoitotyössä..pyykkirumba alkoi kotona työpäivän päätteeksi ja meillä on harvinaisen erilainen käsitys siisteydestä. Nyt lapsia on jo neljä alle kouluikäistä, mies töissä ja minä lasten kanssa kotona. Minusta tää on ihanaa aikaa. On aikaa keskittyä lapsiin, itseensäkin, illat on usein kahdenkeskistä aikaa ja mies auttaa kotitöissä jotta se illan yhteinen aika onnistuu. Kaiken muun teen minä, mutta mies laittaa aamuvuoroviikollaan kotiutuessaan yhden ruoan, tarvittaessa iltavuoroviikollaan kuskaa lasta eskariin ja ulkoillaan kaikki yhdessä. Minä siivoan, pyykkään, leivon, leikin, ompelen, virkkaan, kokkaan..kaikkea. se tässä kai on isoin ero muihin, että mun mies ei odota tätä multa. Mä voisin maata sohvalla päivät ja kämppä olla hävityksenkauhistus, mies auttaisi siivoamaan. :) 4pienen kanssa esim ruokailu siivouksineen vie PITKÄN ajan, mut mitä sitten, päivässä riittää kyllä tunnit. Pyykkikopatkin on aina iltaisin tyhjät, mut siksi kun MINÄ haluan. Meillä on tavarat paikallaan ja keittiö kiiltää, kun MINÄ haluan..en mä silloin vaadi toista tekemään mun töitäni. :)
 
Nyt yhdistit asennekysymyksen lääkärikäynteihin.. tarkoitin asenteella yleistä suhtautumista kotitöihin. En lääkärikäynteihin.

Päivystyksiäkin monenlaisia. Täällä onneksi lapsen kanssa pääsee tunnissa.

Ja mitä matkoihin tulee, niin siihen pystyy muuttovaiheessa vaikuttamaan. Me hankittiin asunto keskustasta jossa kaikki on kävelymatkan päässä, jopa täällä pikkukaupungissa..

Meillä meni viimeisellä lääkärireissulla 3 tuntia, eikä edes tarvinnut käydä labrassa tai apteekissa. Asunnon sijainti ei ole valintakysymys kuin ehkä rikkaille, ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla ja siihen vaikuttaa myös perheen vanhempien työpaikkojen sijainti.
 
Meillä meni viimeisellä lääkärireissulla 3 tuntia, eikä edes tarvinnut käydä labrassa tai apteekissa. Asunnon sijainti ei ole valintakysymys kuin ehkä rikkaille, ainakaan täällä pääkaupunkiseudulla ja siihen vaikuttaa myös perheen vanhempien työpaikkojen sijainti.

No ei me kyllä rikkaita olla :D
Mutta valittiin asua pienessä kaupungissa jossa hintataso on edullinen ja kaikki palvelut lähellä.

Labrassa täällä ei tarvii aamuruuhkan jälkeen odotella, joten sieltäkin selviää muutamissa minuuteissa. Ellei sitten ajanvarauksella ota aamuaikaa jolloin sekin on nopea käynti.
 
Mekin kokeiltiin joskus tätä arjen pyöritystä toisin päin. Mies oli kotona, lapsi kävi päiväkodissa ja mä tein pitkää päivää hoitotyössä..pyykkirumba alkoi kotona työpäivän päätteeksi ja meillä on harvinaisen erilainen käsitys siisteydestä. Nyt lapsia on jo neljä alle kouluikäistä, mies töissä ja minä lasten kanssa kotona. Minusta tää on ihanaa aikaa. On aikaa keskittyä lapsiin, itseensäkin, illat on usein kahdenkeskistä aikaa ja mies auttaa kotitöissä jotta se illan yhteinen aika onnistuu. Kaiken muun teen minä, mutta mies laittaa aamuvuoroviikollaan kotiutuessaan yhden ruoan, tarvittaessa iltavuoroviikollaan kuskaa lasta eskariin ja ulkoillaan kaikki yhdessä. Minä siivoan, pyykkään, leivon, leikin, ompelen, virkkaan, kokkaan..kaikkea. se tässä kai on isoin ero muihin, että mun mies ei odota tätä multa. Mä voisin maata sohvalla päivät ja kämppä olla hävityksenkauhistus, mies auttaisi siivoamaan. :) 4pienen kanssa esim ruokailu siivouksineen vie PITKÄN ajan, mut mitä sitten, päivässä riittää kyllä tunnit. Pyykkikopatkin on aina iltaisin tyhjät, mut siksi kun MINÄ haluan. Meillä on tavarat paikallaan ja keittiö kiiltää, kun MINÄ haluan..en mä silloin vaadi toista tekemään mun töitäni. :)
Aloittajan tapauksessa molemmat olivat töissä, joten kotityötkin on reilua jakaa tasan. Sinä makaat päivät kotona, joten tottakai teet valtaosan kotitöistä.
 
No ei me kyllä rikkaita olla :D
Mutta valittiin asua pienessä kaupungissa jossa hintataso on edullinen ja kaikki palvelut lähellä.

Labrassa täällä ei tarvii aamuruuhkan jälkeen odotella, joten sieltäkin selviää muutamissa minuuteissa. Ellei sitten ajanvarauksella ota aamuaikaa jolloin sekin on nopea käynti.

Tajuat varmaan, että jos työpaikat ovat Helsingissä, niin ei ole valintakysymys muuttaa tuppukylään. Nähtävästi et, kun pitää alkaa jankata täysin toisarvoisista asioista. Takerrut lillukanvarsiin. Kyse on kokonaisuudesta, eikä siitä, miten joku yksittäinen lääkärireissu jollain yksittäisellä henkilöllä menee.
 
Tajuat varmaan, että jos työpaikat ovat Helsingissä, niin ei ole valintakysymys muuttaa tuppukylään. Nähtävästi et, kun pitää alkaa jankata täysin toisarvoisista asioista. Takerrut lillukanvarsiin. Kyse on kokonaisuudesta, eikä siitä, miten joku yksittäinen lääkärireissu jollain yksittäisellä henkilöllä menee.

Niin no. Me kateltiin työpaikat täältä. Vaihtoehtojakin oli, myös siellä Helsingissä..
Ajateltiin nää hommat ennenkuin perustettiin perhe. Että miten siitä arjesta saa hyvän ja "helpon".

Ja olen tässä keskustelussa puhunut paljon muustakin kuin lääkärikäynneistä.
 
Niin no. Me kateltiin työpaikat täältä. Vaihtoehtojakin oli, myös siellä Helsingissä..
Ajateltiin nää hommat ennenkuin perustettiin perhe. Että miten siitä arjesta saa hyvän ja "helpon".

Ja olen tässä keskustelussa puhunut paljon muustakin kuin lääkärikäynneistä.

En voi tietää, mitä muuta olet kertonut, koska olet vierailija-nikillä. Nämä viimeiset kommenttisi eivät kuitenkaan auta aloittajaa millään tavalla.
 
Aloittajan tapauksessa molemmat olivat töissä, joten kotityötkin on reilua jakaa tasan. Sinä makaat päivät kotona, joten tottakai teet valtaosan kotitöistä.
Haha, ihana..makaan :heart: :D Tiedostan tämän menevän näin sittenkin, kun en enää "makaa" kotona vaan palaan töihin. Oletko aloittaja kysynyt mitä kotitöitä mies Haluaisi tehdä? Annatko tehdä rauhassa niin kuin itse näkee parhaaksi? Monella saattaa olla ihan vain eri käsitys siitä tekemisen tarpeellisuudesta..toista häiritsee pienikin määrä pölyä ja toista ei haittaa juoksevat villakoirat.
 
En voi tietää, mitä muuta olet kertonut, koska olet vierailija-nikillä. Nämä viimeiset kommenttisi eivät kuitenkaan auta aloittajaa millään tavalla.

Ei varmasti autakaan, myönnän. Mutta tuolla joku otti aiemmin puheeksi lääkäri, apteekki ym. käynnit, niin niihin vastailin.

Mun neuvoni ap:lle oli, että asia vielä puheeksi miehen kanssa, koska muutosta pitää tulla jos ap väsyy kaiken työn alle.

Vaikka minä tykkään touhuta kotona, enkä näe rasitteena niitä "ylimääräisiäkään" hommia, niin kaikilla se ei mene niin. Jos joku kokee väsyvänsä liikaa, niin muutosta on tultava. Ei ole tarkoitus polttaa itseään loppuun. Se ei ole perheellekään hyväksi.
 
No ei me kyllä rikkaita olla :D
Mutta valittiin asua pienessä kaupungissa jossa hintataso on edullinen ja kaikki palvelut lähellä.

Labrassa täällä ei tarvii aamuruuhkan jälkeen odotella, joten sieltäkin selviää muutamissa minuuteissa. Ellei sitten ajanvarauksella ota aamuaikaa jolloin sekin on nopea käynti.
Ajatusmaailmasi on kyllä tosi kapea. Koska "teillä niin ja näin", niin muilla ei voi olla toisin.
Ja jos kaikki sulloo asumaan sinne "teidän kaupunkiin", niin luuletko palveluiden pysyvän nykytasolla.

Tiedätkö, että on sairauksia ja tiloja, joissa labroja otetaan heti ja joskus tiheäänkin, eikä vain aamuisin. Selviätkö sä papanäytteistäkin ja synnytyksistä minuutissa? Varmaankin.
Koita nyt tajuta edes se, että joillain on kroonisia sairauksia joita pitää hoitaa/kuntouttaa tuntienkin ajan säännöllisesti...

Enempää en jaksa vääntää rautalangasta.
 
Niin no. Me kateltiin työpaikat täältä. Vaihtoehtojakin oli, myös siellä Helsingissä..
Ajateltiin nää hommat ennenkuin perustettiin perhe. Että miten siitä arjesta saa hyvän ja "helpon".

Ja olen tässä keskustelussa puhunut paljon muustakin kuin lääkärikäynneistä.
Kiva kun toiset voi valita, että lapsikin on terve syntyessään...
Asenteesi olisi täysin erilainen, jos olisit törmännyt tiettyihin sairauksiin ja ongelmiin sekä byrokratian rattaisiin.
Tuntuu, että sinulla se asennevamma tässä on.
 
Nyt yhdistit asennekysymyksen lääkärikäynteihin.. tarkoitin asenteella yleistä suhtautumista kotitöihin. En lääkärikäynteihin.

Päivystyksiäkin monenlaisia. Täällä onneksi lapsen kanssa pääsee tunnissa.

Ja mitä matkoihin tulee, niin siihen pystyy muuttovaiheessa vaikuttamaan. Me hankittiin asunto keskustasta jossa kaikki on kävelymatkan päässä, jopa täällä pikkukaupungissa..
Itsehän sinä heitit tuon asennejutun loppuun, kun luettelit listan asioista, mitkä sinulla ja teillä on helppoa, koska sinä ja te sitä ja tätä.
Päivytyksiä on monenlaisia todellakin, mutta se olet sinä, kuka ei sitä ymmärrä (ettei sieltä aina/ usein selviä tunnissa).
Minä asun kuule keskustan vieressä mutta enpä tullut ajatelleeksi, kun synnyin tähän kaupunkiin, että esim. nyt tarvitsen neurologia ja sitä ei välttämättä tähän hätään löydy ilman matkustamista (julkiselta, eikä yksityiseltä).
Sun on pakko olla provo tms.
 
Ajatusmaailmasi on kyllä tosi kapea. Koska "teillä niin ja näin", niin muilla ei voi olla toisin.
Ja jos kaikki sulloo asumaan sinne "teidän kaupunkiin", niin luuletko palveluiden pysyvän nykytasolla.

Tiedätkö, että on sairauksia ja tiloja, joissa labroja otetaan heti ja joskus tiheäänkin, eikä vain aamuisin. Selviätkö sä papanäytteistäkin ja synnytyksistä minuutissa? Varmaankin.
Koita nyt tajuta edes se, että joillain on kroonisia sairauksia joita pitää hoitaa/kuntouttaa tuntienkin ajan säännöllisesti...

Enempää en jaksa vääntää rautalangasta.

Itsellänikin on kroonisia sairauksia :D oikein kolme kappaletta joten tiedän niistä kyllä jotakin ;)
 
Itsellänikin on kroonisia sairauksia :D oikein kolme kappaletta joten tiedän niistä kyllä jotakin ;)
Sitten sulla on outo ajatusmaailma, jos et tajua, että kaikki ei ole aina niin simppeliä. Meillä lapsen lääkärireissulla pelkkiin matkoithin menee 4 tuntia, koska käydään Helsingissä asti. Lähempänikin on sairaaloita useampikin, mutta Helsingissä on erikoistuneenpaa hoitoa.
 
En mäkään jaksa suunnitella etukäteen jotain viikon ruokalistaa, ja mä olen meillä se ruuanlaittaja.

Menen täysin fiiliksellä, ehkä seuraavan päivän pöperöt on mulla päässä suunniteltuna. Toki parhaillaan syötävän ruuan menekkikin vaikuttaa.
En voisi kuvitella istuttavani miestä alas ja vaativani laatimaan jotain hienoa listaa.
 
Ja muutenkin työlistat (raksi ruutuun) kuuluu enemmän kouluikäisille jotka opettelevat koko kodin hommia.
Jos miehelle laittaa semmoisen niin saman tien voi viedä koko ukon kastroitavaksi.

Ei niin etteikö miehenkin kuuluisi tehdä kotitöitä. Mutta se menee tilanteen mukaan. Joskus mä väännän viikon kotityöt, mutta silloin kun on univelkoja enkä jaksa, niin mies tekee kotitöitä enemmän.

Lapset on yhteinen juttu. Siinä mä katsoisin että on molempien oltava fifty-fifty.
 

Yhteistyössä