Toggle sidebar

IL: HUS vei 270-kiloisen apuvälineet (mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja chef
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="Lotta";28466577]Ylipainoa on sen verran, että ei poppakonstit auta. Polvissa niin pahat rappeumat, että eipä paljoa tehtävissä.

Mielestäni tulisi luoda uusi toimintamalli meihin ylipainoisiin, joka tunnustaa tarpeemme arkiaskareissa eikä lähde holhoavasta syömisen tarkkailusta.[/QUOTE]

Mutta eikö juuri syömisen tarkkailu olisi avain terveempään elämään?
 
[QUOTE="Lotta";28466577]Ylipainoa on sen verran, että ei poppakonstit auta. Polvissa niin pahat rappeumat, että eipä paljoa tehtävissä.

Mielestäni tulisi luoda uusi toimintamalli meihin ylipainoisiin, joka tunnustaa tarpeemme arkiaskareissa eikä lähde holhoavasta syömisen tarkkailusta.[/QUOTE]

Jos liikunta ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto, niin mun mielestä ruokavalio on sitten toiseksi paras apu.
Miksi ihmeessä yhteiskunnan pitäisi kustantaa ylipainoiselle kaikki apu, jos tämä ei ole itse valmis tekemään asian eteen yhtään mitään?
 
[QUOTE="Lotta";28466577]Ylipainoa on sen verran, että ei poppakonstit auta. Polvissa niin pahat rappeumat, että eipä paljoa tehtävissä.

Mielestäni tulisi luoda uusi toimintamalli meihin ylipainoisiin, joka tunnustaa tarpeemme arkiaskareissa eikä lähde holhoavasta syömisen tarkkailusta.[/QUOTE]

Miten polven rappeuma estää laihduttamisen? :O Ja millaista toimintamallia tarkoitat, kehtaisitko tarkentaa?
 
[QUOTE="Lalleri";28466584]Jos liikunta ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto, niin mun mielestä ruokavalio on sitten toiseksi paras apu.
[/QUOTE]

Taitaa se ruokavalio olla tärkein keino laihtumiseen. Melko paljon pitäisi liikkua, jos laihtua haluaa ilman minkäänlaista ruokavaliomuutosta...
 
[QUOTE="Lotta";28466577]Ylipainoa on sen verran, että ei poppakonstit auta. Polvissa niin pahat rappeumat, että eipä paljoa tehtävissä.

Mielestäni tulisi luoda uusi toimintamalli meihin ylipainoisiin, joka tunnustaa tarpeemme arkiaskareissa eikä lähde holhoavasta syömisen tarkkailusta.[/QUOTE]
Painon putoaminen vähentää myös kipuja rappeutuneissa polvissa. Lisäksi polvien tekonivelleikkauksella saadaan paremmat tulokset, jos potilaalla ei ole ylipainoa. Tekonivelistä ei ole pidemmän päälle iloa, jos paino ei laske.
 
[QUOTE="Lotta";28466594]Toimintamalli, joka lähtee ylipainoisen tarpeista eikä jostain utopiasta kaikista normaalipainoisina.[/QUOTE]
Ylipainoisen ensisijainen tarve on 99%:ssa tapauksista laihtuminen. Laihtumalla ratkeaa hyvin monet terveydelliset ongelmat, joita ylipainoisella on. Kaikkien ei tarvitse olla normaalipainoisia. Riittää, kun on siinä painossa, joka edistää terveyttä. Lievä ylipaino on siis ihan ok.
 
[QUOTE="Lotta";28466594]Toimintamalli, joka lähtee ylipainoisen tarpeista eikä jostain utopiasta kaikista normaalipainoisina.[/QUOTE]

Ruokavalioneuvontaa, tähtäimenä terveellisyys, ei niinkään raju laihtuminen, vaiko mikä?
 
[QUOTE="Lotta";28466594]Toimintamalli, joka lähtee ylipainoisen tarpeista eikä jostain utopiasta kaikista normaalipainoisina.[/QUOTE]

Eikö ylipainoisen tärkein tarve olisi pudottaa painoa, jos on ihan jo polvetkin rikki?
 
[QUOTE="Lotta";28466594]Toimintamalli, joka lähtee ylipainoisen tarpeista eikä jostain utopiasta kaikista normaalipainoisina.[/QUOTE]

Millainen osa tästä mallista lankeaa sitten ylipainoisen itsensä vastuulle mielestäsi? Tai mikä olisi sinusta toimivin ratkaisu esim. omaan tilanteeseesi?
 
[QUOTE="Lotta";28466614] Apua siinä muodossa, missä haluaa. [/QUOTE]

Mitäh?! Eikö olisi paljon järkevämpää antaa apua siinä muodossa, missä siitä olisi jotain hyötyä saajalle?!
 
[QUOTE="Lotta";28466614]Ei. Ylipainoisen ihmisarvon tunnustaminen. Apua siinä muodossa, missä haluaa. Itse tarvitsen apua liikkumiseen. Laihtumaan en tule. Piste.[/QUOTE]

Pitäisikö mielestäsi yhteiskunnan tukea myös anorektikoita sponsoroimalla näille urheiluvarusteita ja steppereitä odottamatta minkäänlaista tervehtymisen panosta heiltä? Tai alkoholisteille kyytejä alkoon ja rahaa juomiin, mutta mitään ei tarvitse tehdä päästäkseen päihteistä irti?

Miksi ylipainoiset saisivat olla tässä erityisasemassa?
 
[QUOTE="Lotta";28466614]Ei. Ylipainoisen ihmisarvon tunnustaminen. Apua siinä muodossa, missä haluaa. Itse tarvitsen apua liikkumiseen. Laihtumaan en tule. Piste.[/QUOTE]

Niin mutta kun se sinun painosi rikkoo sinun polvet ja haittaa sinun liikkumistasi... En ihan ymmärrä.
 
[QUOTE="Lalleri";28466617]Millainen osa tästä mallista lankeaa sitten ylipainoisen itsensä vastuulle mielestäsi? Tai mikä olisi sinusta toimivin ratkaisu esim. omaan tilanteeseesi?[/QUOTE]

Veronmaksajan rooli on kansalaisten vastuu. Muuten ihmisarvo jakamaton ja kiistaton. Omassa tilanteessa tarvitsen apuvälineen liikkumiseen ja sen ylläpito ja huolto kuuluu yhteiskunnalle.
 
[QUOTE="Lotta";28466635]Veronmaksajan rooli on kansalaisten vastuu. Muuten ihmisarvo jakamaton ja kiistaton. Omassa tilanteessa tarvitsen apuvälineen liikkumiseen ja sen ylläpito ja huolto kuuluu yhteiskunnalle.[/QUOTE]

Kai kuitenkin edes ruokasi maksat itse?
 
[QUOTE="Lotta";28466635]Veronmaksajan rooli on kansalaisten vastuu. Muuten ihmisarvo jakamaton ja kiistaton. Omassa tilanteessa tarvitsen apuvälineen liikkumiseen ja sen ylläpito ja huolto kuuluu yhteiskunnalle.[/QUOTE]

Ymmärsin, että sulla sellainen on jo.

Mutta jos sen painoraja on x ja alat hiipiä kohti tuota rajaa, niin väitätkö tosiaan, ettei ole sinun asiasi tehdä asialle mitään vaan yhteiskunnan täytyy sitten järjestää jotain muuta apuvälinettä sinulle, ts. ettei sinulla itselläsi olisi yhtään mitään muuta vastuuta kuin se verojen maksaminen?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peyote:
Niin mutta kun se sinun painosi rikkoo sinun polvet ja haittaa sinun liikkumistasi... En ihan ymmärrä.
Click to expand...
En minäkään ymmärrä. Mä koin joulukuussa karvaasti sen, mitä voi tapahtu,a kun ei huolehdi terveydestään. Enkä toivoisi pahimmalle vihamiehellenikään sitä, että joutuisi kokemaan saman.

Tiedän myös, että lähivuosina tulen tarvitsemaan lonkkaniveleen tekonivelen. Tuota lonkkaa särkee jatkuvasti eikä kipulääkkeetkään tahdo riittää siihen. Minusta olisi ihanaa juosta, hyppiä ja pomppia, mutta ei pysty. Olisi mukavaa, jos kävellessä ei olisi kipua. Meillä on vähän sukuvikaakin näiden nivelten kanssa ja isälleni laitettiin noin 10 vuotta sitten lonkkaan tekonivel. Ja miten valtavasti elämänlaatu hänellä paranikaan, kun kivut olivatkin poissa ja liikkuminen normaalia. Olen luvannut itselleni uuden lonkkanivelen, mutta ensin lähtee paino.
 
Miten noin ylipainoinen voi antaa kortensa kekoon yhteiskunnallekin esim. työtä tekemällä? Miksi pitäisi tukea ihmistä, joka haluaa vain olla kotona, syödä ja nauttia toisten ihmisten työllä ansaitsemia pennosia? Tuokin ihminen on vielä nuori, joten puolet elämästä olisi jäljellä, jos laihtuisi.
 
Kuka pystyy hoitamaan noin reilusti ylipainoista ihmistä kun vääjäämättä tilanne on edessä jos ei paino laske? Kustannuksia tulee siitäkin kun sairaaloihin pitää hankki tuplasti leveämpiä vuoteita. Normaali sairaalasänkyyn ei 270 kiloa mahdu. Joku tolkku pitäisi ihmisellä olla ennenkuin päästää itsensä tupohon kuntoon. Raadollista, mutta millä vempeleellä arkku kuljetetaan, polttohautauskaan ei onnistu, koska uuniin ei mahdu. Ajattelemisen aihetta.
 
[QUOTE="hoitsu";28466764]Kuka pystyy hoitamaan noin reilusti ylipainoista ihmistä kun vääjäämättä tilanne on edessä jos ei paino laske? Kustannuksia tulee siitäkin kun sairaaloihin pitää hankki tuplasti leveämpiä vuoteita. Normaali sairaalasänkyyn ei 270 kiloa mahdu. Joku tolkku pitäisi ihmisellä olla ennenkuin päästää itsensä tupohon kuntoon. Raadollista, mutta millä vempeleellä arkku kuljetetaan, polttohautauskaan ei onnistu, koska uuniin ei mahdu. Ajattelemisen aihetta.[/QUOTE]
Tästä tuli mieleeni, että kun joulukuussa makasin viikkoja Meilahden verisuonikirurgisella, niin ei kateeksi käynyt vierustoveriani. Dialyysissa joka toinen päivä, diabetes ja niin pahat säärihaavat jaloissa, että teki pahaa kuunnella kuinka hän vuorokaudet läpeensä valitti tuskissaan. Mun kipuni onneksi olivat ohi muutamassa päivässä, mutta tällä ihmisellä ne olivat jatkuneet jo toista vuotta. Ei todellakaan käynyt kateeksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja rietas:
Mieleen tuli vain ihmetys: kuinka vähän voi ihminen itseään rakastaa ja arvostaa? :(
Click to expand...
No ei se ihan noin mene. Ylipainoinen voi hyvinkin rakastaa ja arvistaa itseään. Mutta samalla tavalla kuin jokainen tupakoitsija kuuluu niihin, jotka eivät saa keuhkosyöpää, myös ylipainoiset kuuluvat niihin, joille ei tule mitään seurauksia ylipainosta. Muistan aikoinaan sairaanhoito-opistossa ajatelleeni, että kamalinta, mitä voisin kuvitella, oli vatsan alueen vatimon repeäminen. Melko harvinainen juttu ja tietenkään sellaista ei voisi tapahtua minulle. Jollekin muulle kyllä, mutta ei minulle. Ja sitten mulle kävi juuri niin.

Mä en enää luota siihen, että olisin jollain tavalla turvassa sairauksilta. Ei ole olemassa mitään ylimaallista suojaa. On olemassa vain keinoja, joilla voin pienentää riskiä. Ja valitettavasti kukaan muu ei voi niitä keinoja mun puolestani käyttää. Mä olen vihainen itselleni, että annoin käydä niinkuin kävi. Vaikka mulla oli koulutuskin siihen, että tiesin, mitä voi tapahtua. Aiheutin ihan hirveän määrän huolta ja hätää ennenkaikkea lapsilleni, mutta myös muille läheisilleni. Mun äidilleni ei uskallettu edes kertoa, miksi olin joutunut sairaalaan, ennenkuin alkoi näyttää siltä, että mä vastoin kaikkia odotuksia sittenkin selviän hengissä. Nyt mä ajattelen niin, että mulla ei ole enää oikeutta aiheuttaa läheisilleni moista hätää. Enkä mä edes halua aiheuttaa.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa