P
puolukka
Vieras
Heips!
Imetyksestä on käyty paljon keskustelua.
Itse olen ollut h....tin katkera ja pettynyt itseeni koska maitoa ei vaan riitä. Osittain voin ehkä syyttää geenejäni (äidillänikään ei maito riittänyt kuin 3 kk osittaisimetykseen), osittain sinisilmäisyyttäni koska kuvittelin että imettäminen on niin helppoa senkun tissi suuhun vaan. Olen antanut neuvolalle palautetta että perhevalmennuksessa olisi syytä puhua että aina vaan ei maito riitä ja mistä hakea apua tai mitä sellaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Meillä perhevalmennuksessa terkkari vaan kehui että maitoa tuli niin paljon että siitä tehtiin pannukakkua kun ei muutakaan keksitty.
Eniten ottaa vaan päähän sairaalan toiminta. Poikani joutui heti synnyttyään toiselle osastolle hoidettavaksi joten ensi imetys jäi. Pääsin katsomaan lastani vasta seuraavana päivänä ja kokeilemaan imettämistä. Osatolla ollessani yritin aina imettää poikaa mutta hän oli jo tottunut niin pulloon ettei suostunut tarttumaan tissiin ilman rintakumia. Kukaan ei tullut neuvomaan että kannattaisi lysää koneella niin maitoa rupeaisi nousemaan. Pääsimme kotiutumaan juuri ennen viikonloppua ja sitten iski paniikki. Sairaalassa poikamme oli saanut luovutettua maitoa enkä millään olisi halunnut antaa korviketta mutta omien tissien tuotanto oli tietysti heikkoa.
No siinä sitten tappelin itku kurkussa rintapumpun kanssa. Sinne ei tullut pisaraakaan vaikka kuinka pumppasi (ei tule edelleenkään kauheasti). Oli pakko antaa vastiketta ja siitä alkoivat ilmavaivat. Poika on nyt 8 vk vanha. Tänä aikana ajatukseni imetyksestä ovat menneet ristiin rastiin. Edelleen haaveilen täysimetyksestä mutta en usko että se on mahdollista. Tämä aiheuttaa hirvittävää stressiä ja masennusta jotaka eivät ainakaan edesauta maidonnousua. Ja yhteiskunnan paineet eivät myöskään helpota oloani. Vain täysimettävät äidit ovat täydellisiä, muuthan altistavat lapsensa jos jonkinmoisille sairauksille tulevaisuudessa.
Tutkin kerran mielenkiinnosta vastikepurkin tuoteselostetta. Purkkiin on kyllä ahdettu jos jonkinlaista tavaraa. Voin ainakin olla varma että poikani saa kaikki tarvittavat vitamiinit ym. vaikka oma ravitsemustasoni ei aina niin hyvä olisikaan.
Pointtini tässä kirjoituksessa oli ettei kenenkään tulisi tuntea paineita imetyksen suhteen. Tulee mitä tulee ja muualta loput. Tärkeintä että lapsi saa ruokansa ja kasvaa. Kaikki me olemme omalle lapsellemme niitä parhaita äitejä, kukapa meistä täydellinen olisi
Terveisin puolukka osittaisimettäjä
Imetyksestä on käyty paljon keskustelua.
Itse olen ollut h....tin katkera ja pettynyt itseeni koska maitoa ei vaan riitä. Osittain voin ehkä syyttää geenejäni (äidillänikään ei maito riittänyt kuin 3 kk osittaisimetykseen), osittain sinisilmäisyyttäni koska kuvittelin että imettäminen on niin helppoa senkun tissi suuhun vaan. Olen antanut neuvolalle palautetta että perhevalmennuksessa olisi syytä puhua että aina vaan ei maito riitä ja mistä hakea apua tai mitä sellaisessa tilanteessa tulisi tehdä. Meillä perhevalmennuksessa terkkari vaan kehui että maitoa tuli niin paljon että siitä tehtiin pannukakkua kun ei muutakaan keksitty.
Eniten ottaa vaan päähän sairaalan toiminta. Poikani joutui heti synnyttyään toiselle osastolle hoidettavaksi joten ensi imetys jäi. Pääsin katsomaan lastani vasta seuraavana päivänä ja kokeilemaan imettämistä. Osatolla ollessani yritin aina imettää poikaa mutta hän oli jo tottunut niin pulloon ettei suostunut tarttumaan tissiin ilman rintakumia. Kukaan ei tullut neuvomaan että kannattaisi lysää koneella niin maitoa rupeaisi nousemaan. Pääsimme kotiutumaan juuri ennen viikonloppua ja sitten iski paniikki. Sairaalassa poikamme oli saanut luovutettua maitoa enkä millään olisi halunnut antaa korviketta mutta omien tissien tuotanto oli tietysti heikkoa.
No siinä sitten tappelin itku kurkussa rintapumpun kanssa. Sinne ei tullut pisaraakaan vaikka kuinka pumppasi (ei tule edelleenkään kauheasti). Oli pakko antaa vastiketta ja siitä alkoivat ilmavaivat. Poika on nyt 8 vk vanha. Tänä aikana ajatukseni imetyksestä ovat menneet ristiin rastiin. Edelleen haaveilen täysimetyksestä mutta en usko että se on mahdollista. Tämä aiheuttaa hirvittävää stressiä ja masennusta jotaka eivät ainakaan edesauta maidonnousua. Ja yhteiskunnan paineet eivät myöskään helpota oloani. Vain täysimettävät äidit ovat täydellisiä, muuthan altistavat lapsensa jos jonkinmoisille sairauksille tulevaisuudessa.
Tutkin kerran mielenkiinnosta vastikepurkin tuoteselostetta. Purkkiin on kyllä ahdettu jos jonkinlaista tavaraa. Voin ainakin olla varma että poikani saa kaikki tarvittavat vitamiinit ym. vaikka oma ravitsemustasoni ei aina niin hyvä olisikaan.
Pointtini tässä kirjoituksessa oli ettei kenenkään tulisi tuntea paineita imetyksen suhteen. Tulee mitä tulee ja muualta loput. Tärkeintä että lapsi saa ruokansa ja kasvaa. Kaikki me olemme omalle lapsellemme niitä parhaita äitejä, kukapa meistä täydellinen olisi
Terveisin puolukka osittaisimettäjä