Imetys, onko vielä toivoa?

[imetysavuton]

Nyt tarvittaisiin vertaistukea ja kokeneempien viisaita sanoja!

Olen aina halunnut imettää, eikä mikään muu kuin täysimetys käynyt mielessänikään ennen lapsen syntymää. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niinkuin piti vaan lapsi syntyi keskosena ja oli kriittisen tilansa takia ensimmäisen kuukauden sairaalassa. Sairastelu on jatkunut vielä kotiinpäästyäkin, ja sairaalassa vietettyjä viikkoja on nyt kolmen kuukauden ikään mennessä kertynyt melkein yhtä paljon kuin kotona vietettyjä.

Teho-osastolla hoitajat aloittivat pulloruokinnan minulta mitään kyselemättä, ja vauvan heikon kunnon vuoksi pääsin yrittämään imetystä ensimmäisen kerran vasta vauvan ollessa yli kaksi viikkoa vanha. Pumpannut olen koko ajan, mutta herun pumpulle huonosti. Alkuun vauvalle kelpasi rinta, mutta nukahteli syödessään yleensä nopeasti. Pulloa jouduttiin käyttämään rinnan lisäksi että vauva saisi edes sen vähimmäismäärän maitoa per vuorokausi, toipilaana kun ei meinannut jaksaa syödä tarpeeksi vaikka ruokahalua löytyikin.

Nyt ollaan viimein saatu olla terveinä hieman pidempi aika putkeen ja vauvakin on kovasti vahvistunut. Rinnalla jaksoi jossain välissä olla jo pidempiä toveja, mutta on nyt alkanut hylkiä rintaa pää punaisena raivoten ja itkien. Korviketta joudutaan antamaan koska maito ei ole noussut kunnolla missään vaiheessa vähäisen stimulaation takia: pumpulla saan kyllä ylläpidettyä tuotantoa, mutta vain vauvan imeminen tuntuu nostavan maidon määrää merkittävästi. Uskon kuitenkin ettei maidontuotanto olisi ongelma, jos vaan saisin vauvan imemään. Olen hankkinut imetysapulaitteen jolla varmistan ettei vauva turhautuisi rinnalla ainakaan vähäisen maidontulon takia, mutta se ei ole raivoamiseen auttanut.

Jos vauvalle ei anna pulloa on huuto aivan hirveää, vauva itkee itsensä näännyksiin muttei suostu nälästään huolimatta imemään rintaa. Täysimetys on ollut kivisestä tiestä huolimatta koko ajan tavoitteeni, mutta pian alkaa usko loppua. Välillä tulee jo fiilis että kohta vauva vihaa minua kun olen se inhottava ihminen joka yrittää tyrkyttää tissiä suuhun eikä tajua antaa sitä pulloa mitä vauva pyytää. Rintaa vauva edelleen välillä maistelee, lähinnä öisin ja aamuisin ollessaan uninen. Unissaan pitää myös välillä rintaa suussaan "unituttina", ja minusta tuntuu että sellaiseksi vauva rinnan ensisijaisesti mieltääkin, ei ruuanlähteeksi. Vauvan imuote on tarkistettu imetysohjaajan toimesta, siltä osin kaiken pitäisi olla kunnossa.

Nyt kaipaisin muiden kokemuksia. Oletteko onnistuneet käännyttämään vauvan pullolta rinnalle? Vieläkö siihen on saumaa kun vauva on jo 3kk? Onko mitään vinkkejä? Olenko antamatta ruokaa niin kauan että kelpaa? Kuulostaa niin pahalle antaa toisen huutaa nälkäänsä, että olen aina lopulta taipunut antamaan pullosta. Vauvan paino on tähän asti noussut hyvin silloin kun ei ole sairastanut, painaa nyt vajaat viisi kiloa.

Aion vielä yrittää onnistua, mutta loputtomasti en aio jatkaa, menee minun ja vauvan mielenterveys. Maitoa aion kyllä pumpata vauvalle kävi miten kävi, että edes osa ravinnosta olisi äidistä peräisin. Vähän vaan pelkään ettei tuotanto kovin kauaa pelkällä pumpulla pysy ylhäällä, ja aikaa lypsämiseen saa jo nyt hakea.

Missä vaiheessa sitten on oikein luovuttaa ja antaa itselleen anteeksi ettei onnistunut imettämisessä? Pelkään jääväni jossittelemaan ja syyttelemään itseäni etten sittenkään yrittänyt tarpeeksi. Minulle tämä on karmea pettymys, tuntuu kuin vauva hylkisi minua kun ei huoli rintaani. Paska mutsi -fiilis hiipii vähän väliä pintaan. En tiedä kummalle tämä imetyksen epäonnistuminen lopulta olisi suurempi menetys, minulle vai vauvalle.

Tahtoisin kuitenkin onnistua, joten antakaa toivoa, tukea, vinkkejä, mielipiteitä, mitä vaan!

 

["Vieras"]

Meillä oli 3kkn iässä vauvalla rintaraivareita ja lakkoilua jota kesti 2 vkoa. Söi parhaiten silloin juuri unissaan ja öisin, päivät oli yhtä tappelua. En silti antanut pulloa. Voisiko kyseessä olla tuo? Itse tuossa tilanteessa antaisin vauvan imeä yöllä niin kauan kuin vaan haluaa, yöimetyksethän ovat ne jotka ylläpitävät maidontuotantoa. Jaksamisia!

 

["Kahdenäiti"]

Voi ei, ihan kuin itse olisin tuon kirjoittanut joitakin vuosia sitten. Näin jälkikäteen, täysimetyksen epäonnistuminen ei enää haittaa eikä vaivaa. Itse tuossa tilanteessa annoin aina ekaksi tissiä, söi ja sai sieltä mitä sai, ja hetken päästä pulloa. Koskaan ei pelkkä tissi riittänyt vauvalleni. Ja loppujen lopuksi, juuri ennen kun poika oli 3kk, hän alkoi raivota eikä tissi kelvannut enään alkuun, niin lopetin tissin annon ja siirryin kokonaan pulloon. En halunnut huudattaa enkä pitää nälissä lastani. Elämässä oli myös isosisko, en voinut viettää aikaa vain pojan kanssa ja antaa hänen olla tissillä tunti toisensa perään. Ei varmaan paljoa apua tästä ollut. Jaksuja ja teet mitä teet, oot hyvä äiti!
en tiiä onko tästä mitään apua

 

[Viikate]

Hei :wave:

Teillä on ollut vähän hankalampi alku, mielestäni olet hienosti onnistunut osittaisimettämään siitä huolimatta Näkisin teillä olevan mahdollisuuksia lisätä imetetyn maidon osuutta vauvan ruokinnassa, mutta kärsivällisyyttä ja jaksamista se sinulta vaatii ja tietysti kannustan jatkamaan rinnan tarjoamista ja lypsämistä, jos motivatiota sinulta siihen löytyy Kuitenkin, jos imetys alkaa kohtuuttomasti sinua väsyttää ja turhauttaa, ei ole mikään häpeä siirtyä täysin korvikkeelle. Olet yrittänyt parhaasi ja kannustan niin tekemään vastakin, jos/kun imettää edelleen haluat.

 

["Jos"]

Jos kokeilisi joskus imettää esim. kantoliinassa? Mun ystävällä auttoi kantoliina, kun lapsi ei olisi millään halunnut syödä rinnasta kun huomasi että pullosta saa helpommin.

 

[Oih]

Mä yritin äsken kirjoittaa pitkää stooria omista kokemuksistani, mutta deletoin sen sitten vahingossa.

Jutun pointti oli kuitenkin, että esikoinen sai imettyä rinnasta kunnon satsin vasta 2 kk ikäisenä, 2-3 kk ikäisenä söi suurimmaksi osaksi pullosta ja vähän alkoi totuttelemaan rinnalla oloa, 4 kk ikäisenä imi Jo mielummin rinnasta kuin pullosta. Lypsin ekat pari kuukautta noin neljän tunnin välein, yölläkin, joten oli melkoisen raskasta. Imetys loppui lapsen ollessa vähän yli 1 v ja olen todella onnellinen, kun jaksoin tuon vaikean alkutaipaleen.

Tsemppiä sulle, mä muistan hankalimpana nuo omat hormonihuuruiset tunteet ja syyllisyyden taakan, kun "kaikki" meni huonosti raskaudesta lähtien.

 

[imetysavuton]

Kiitokset kaikille vastauksista! Varsinkin "Oih" sun kirjoitus, vaikka lyhennelmänä, antoi toivoa että ehkä vauva vielä voisi alkaa suosimaan rintaa vaikka on pullosta suurimmaksi osaksi nyt saanut.

Tuota kantoliina-vinkkiä pitää myös kokeilla.

Aion vielä jatkaa yrittämistä. Jaksaminen ei ole ollut niinkään loppumassa vaan usko. Jaksaisin helpostikin jos tietäisin että lopulta onnistun. Tuntuu vaan hölmöltä etten ole saanut imetystä vielä edes alkuun kun kuntoutusohjaaja ehdotteli jo vellien aloittamista... Pelkään etten ehdi täysimettämään yhtään.

Kun nyt kuitenkin aion jatkaa maidon lypsämistä vauvalle, niin miksi en sitä sitten myös yrittäisi luonnollisella tavalla tarjotakin. Sen verran ehkä hellitän etten enää huudata vauvaa, vaan annan heti pullosta jos näyttää ettei hermo just sillä hetkellä riitä. Käytän hyväkseni ne hetket kun vauva itse on suostuvainen tissittelyyn, ja toivon että lopulta vauva itse valitsisi rinnan mieluisampana. Saa nähdä miten käy. Tarkoituksenani oli alunperin imettää vähintään vuoden ikään, mahdollisesti pidempäänkin, joten aikaahan vielä on.

Mielelläni kuulisin vielä lisää ihmisten kokemuksia ja mietteitä!

 

["vieras"]

Oletko käynyt kysymässä tai lukemassa imetysfoorumeilla? Imetystukilista-sivulla on paljon asiaa imetyksestä ja maitolaiturin keskustelussa kysymyksiin vastaa mm imetystukihenkilöt.

 

[Imetys]

Jos kokeilisit antaa rintaa hyvissä ajoin kun vauva ilmaisee ihan varhaisimpia nälän merkkejä. Ettei sitten tissillä olisi jo niin nälkäinen ettei kärsivällisyys riiä. Myös rintakumia voisi koittaa josko siitä jotain apua olisi. Tsemppia ja älä kanna syyllisyyttä jos imetys ei yrityksistä huolimatta onnistu niin kuin toivoisit, teillä oli haasteellinen alku ja olet tehnyt parhaasi.

 

[nooh]

muistelen hämärästi joskus lukeneeni ehdotuksen, että liian nälkäiselle antaisi ensihätään pullon ja sitten vasta nahkapullon. jos nälkää raivoava vauva ei onnistu heti saamaan rinnasta samalla teholla kuin pullosta, niin kiukkuaa jo etukäteen. eli sitten voisi koittaa pullo-rinta-pullo kolmen ruokalajin menyytä, josko toimisi.

itse heruin pumpulle, mutta paljon oli eroa siinä, mitä ajatteli. mitä hellempi olo, sitä paremmin herui. jopa hevosen silittely tuntui rinnoissa vielä pitkään vieroituksen jälkeenkin. kokeile kaikki mahdolliset mielikuvat, ja muista syödä ja juoda hyvin.

meidän sokerivauva oli teholla vain päivän pari, mutta siitäkin jo ymmärrän, miten pahasti pienikin erottaminen suhteenmuodostusta häiritsee. onhan se ymmärrettävää, että nyt haluat hyvittää lapselle kovan alun kykenemällä ruokkimaan hänet ihan itse. muista kuitenkin, että sen haaveen ei tarvitse toteutua yhtään ja silti kaikki on hienosti. kun ei ole niin paljon painetta onnistua, imettäminen voi olla paljon miellyttävämpää.

jos se kelpaamattomuuden tunne vain yltyy joka kerta vauvan kiukutessa, niin jo siksi harkitsisin luovuttamista. ei siinä vauvan mielenterveys mene jos imetys takkuilee, ne on sitkeitä otuksia eikä vihaa äitiään kun ei niillä ole siihen vielä välineitäkään. mutta sinun epävarmuutesi yltyy, ja lapsi tarvitsee mahdollisimman luottavaisen ja itsevarman kasvattajan jatkossa.

eli mitä valitsetkin, rentoudu ja anna itsellesi aikaa surra lapsen alkutaipaleen rankkuutta yrittämällä korvata sitä hänelle millään erityiskohtelulla - asia tuskin vaikuttaa hänen psyykkiseen kehitykseensä mitenkään, mutta erityiskohtelu voi sen tehdä. jos jäät syyllisyydentuntoon, lapsesta voi tulla ikävimmällä mahdollisella tapaa hemmoteltu ja tyytymätön.

 

["mammanen"]

Meidän keskimmäisemme syntyi vähän etuajassa, ei koskaan oppinut syömään rintaa. Meillä oli imetystukilaite ja kaikkea mahdollista kokeiltiin mutta koska pienen ihmisen kasvaminen oli tärkeintä niin lopetin rinnan tarjoamisen vauvan ollessa 5 kuukautinen. Siirtyi siis sujuvasti täysin korvikkeeseen kun oli pulloa käyttänyt ja koko ikänsä ja saanut äidin maitoa vain pienet määrät päivässä (en heru pumpulle joten omaa maitoa ei voinut käyttää edes pullosta antaen)

Lapsi on nyt melkein 3 vuotias, täysin terve, sairastanut kaksi kuumeetonta nuhaa kestoiltaan 2 ja 3 päivää, ei mitään ruoka-aineallergioita.

En kokenut olevani epäonnistunut, minähän olin ihan oikeasti yrittänyt kaikkeni ja enempään ei kukaan pysty.

Olet tehnyt mielestäni hienoa työtä yrittäessäsi päästä täysrintaruokintaan ja, jos olisin sinä, antaisin vähitellen jo periksi ja tuumaisin että vauva voi hyvin vaikkei saisikaan enää rintaa.Toki on varmaan mahdollista että vauva yllättäen päättäisikin ettei halua pulloa vaan ainoastaan rintaa mutta taitaa olla aika epätodennäköistä että näin ihanasti kävisi.

 

[Eedla]

Maitolaituri - Etusivu

Käypä tuolla.
Ja suosittelen ottamaan yhteyttä imetystukiäiteihin. Missä päin asut?
On mahdollista saada vauva vielä pullolta tissilapseksi mutta se vaatii jonkun verran vaivannäköä.

 

[Vertaistukija]

Kuinkas imetys tällä hetkellä sujuu? Käytätkö huvituttia? Entäs yösyötöt? Tiedätkö mikä on tehokas imuote, onko lapsi oppinut jossain vaiheessa tehokkaan imuotteen rinnasta? Rintakumia en ainakaan suosittele, niin kuin edellä, koska se vaan hankaloittaa asiaa entisestään. Kuinka toteutat lypsyn?