I
imetysavuton
Vieras
Nyt tarvittaisiin vertaistukea ja kokeneempien viisaita sanoja!
Olen aina halunnut imettää, eikä mikään muu kuin täysimetys käynyt mielessänikään ennen lapsen syntymää. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niinkuin piti vaan lapsi syntyi keskosena ja oli kriittisen tilansa takia ensimmäisen kuukauden sairaalassa. Sairastelu on jatkunut vielä kotiinpäästyäkin, ja sairaalassa vietettyjä viikkoja on nyt kolmen kuukauden ikään mennessä kertynyt melkein yhtä paljon kuin kotona vietettyjä.
Teho-osastolla hoitajat aloittivat pulloruokinnan minulta mitään kyselemättä, ja vauvan heikon kunnon vuoksi pääsin yrittämään imetystä ensimmäisen kerran vasta vauvan ollessa yli kaksi viikkoa vanha. Pumpannut olen koko ajan, mutta herun pumpulle huonosti. Alkuun vauvalle kelpasi rinta, mutta nukahteli syödessään yleensä nopeasti. Pulloa jouduttiin käyttämään rinnan lisäksi että vauva saisi edes sen vähimmäismäärän maitoa per vuorokausi, toipilaana kun ei meinannut jaksaa syödä tarpeeksi vaikka ruokahalua löytyikin.
Nyt ollaan viimein saatu olla terveinä hieman pidempi aika putkeen ja vauvakin on kovasti vahvistunut. Rinnalla jaksoi jossain välissä olla jo pidempiä toveja, mutta on nyt alkanut hylkiä rintaa pää punaisena raivoten ja itkien. Korviketta joudutaan antamaan koska maito ei ole noussut kunnolla missään vaiheessa vähäisen stimulaation takia: pumpulla saan kyllä ylläpidettyä tuotantoa, mutta vain vauvan imeminen tuntuu nostavan maidon määrää merkittävästi. Uskon kuitenkin ettei maidontuotanto olisi ongelma, jos vaan saisin vauvan imemään. Olen hankkinut imetysapulaitteen jolla varmistan ettei vauva turhautuisi rinnalla ainakaan vähäisen maidontulon takia, mutta se ei ole raivoamiseen auttanut.
Jos vauvalle ei anna pulloa on huuto aivan hirveää, vauva itkee itsensä näännyksiin muttei suostu nälästään huolimatta imemään rintaa. Täysimetys on ollut kivisestä tiestä huolimatta koko ajan tavoitteeni, mutta pian alkaa usko loppua. Välillä tulee jo fiilis että kohta vauva vihaa minua kun olen se inhottava ihminen joka yrittää tyrkyttää tissiä suuhun eikä tajua antaa sitä pulloa mitä vauva pyytää. Rintaa vauva edelleen välillä maistelee, lähinnä öisin ja aamuisin ollessaan uninen. Unissaan pitää myös välillä rintaa suussaan "unituttina", ja minusta tuntuu että sellaiseksi vauva rinnan ensisijaisesti mieltääkin, ei ruuanlähteeksi. Vauvan imuote on tarkistettu imetysohjaajan toimesta, siltä osin kaiken pitäisi olla kunnossa.
Nyt kaipaisin muiden kokemuksia. Oletteko onnistuneet käännyttämään vauvan pullolta rinnalle? Vieläkö siihen on saumaa kun vauva on jo 3kk? Onko mitään vinkkejä? Olenko antamatta ruokaa niin kauan että kelpaa? Kuulostaa niin pahalle antaa toisen huutaa nälkäänsä, että olen aina lopulta taipunut antamaan pullosta. Vauvan paino on tähän asti noussut hyvin silloin kun ei ole sairastanut, painaa nyt vajaat viisi kiloa.
Aion vielä yrittää onnistua, mutta loputtomasti en aio jatkaa, menee minun ja vauvan mielenterveys. Maitoa aion kyllä pumpata vauvalle kävi miten kävi, että edes osa ravinnosta olisi äidistä peräisin. Vähän vaan pelkään ettei tuotanto kovin kauaa pelkällä pumpulla pysy ylhäällä, ja aikaa lypsämiseen saa jo nyt hakea.
Missä vaiheessa sitten on oikein luovuttaa ja antaa itselleen anteeksi ettei onnistunut imettämisessä? Pelkään jääväni jossittelemaan ja syyttelemään itseäni etten sittenkään yrittänyt tarpeeksi. Minulle tämä on karmea pettymys, tuntuu kuin vauva hylkisi minua kun ei huoli rintaani. Paska mutsi -fiilis hiipii vähän väliä pintaan. En tiedä kummalle tämä imetyksen epäonnistuminen lopulta olisi suurempi menetys, minulle vai vauvalle.
Tahtoisin kuitenkin onnistua, joten antakaa toivoa, tukea, vinkkejä, mielipiteitä, mitä vaan!
Olen aina halunnut imettää, eikä mikään muu kuin täysimetys käynyt mielessänikään ennen lapsen syntymää. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niinkuin piti vaan lapsi syntyi keskosena ja oli kriittisen tilansa takia ensimmäisen kuukauden sairaalassa. Sairastelu on jatkunut vielä kotiinpäästyäkin, ja sairaalassa vietettyjä viikkoja on nyt kolmen kuukauden ikään mennessä kertynyt melkein yhtä paljon kuin kotona vietettyjä.
Teho-osastolla hoitajat aloittivat pulloruokinnan minulta mitään kyselemättä, ja vauvan heikon kunnon vuoksi pääsin yrittämään imetystä ensimmäisen kerran vasta vauvan ollessa yli kaksi viikkoa vanha. Pumpannut olen koko ajan, mutta herun pumpulle huonosti. Alkuun vauvalle kelpasi rinta, mutta nukahteli syödessään yleensä nopeasti. Pulloa jouduttiin käyttämään rinnan lisäksi että vauva saisi edes sen vähimmäismäärän maitoa per vuorokausi, toipilaana kun ei meinannut jaksaa syödä tarpeeksi vaikka ruokahalua löytyikin.
Nyt ollaan viimein saatu olla terveinä hieman pidempi aika putkeen ja vauvakin on kovasti vahvistunut. Rinnalla jaksoi jossain välissä olla jo pidempiä toveja, mutta on nyt alkanut hylkiä rintaa pää punaisena raivoten ja itkien. Korviketta joudutaan antamaan koska maito ei ole noussut kunnolla missään vaiheessa vähäisen stimulaation takia: pumpulla saan kyllä ylläpidettyä tuotantoa, mutta vain vauvan imeminen tuntuu nostavan maidon määrää merkittävästi. Uskon kuitenkin ettei maidontuotanto olisi ongelma, jos vaan saisin vauvan imemään. Olen hankkinut imetysapulaitteen jolla varmistan ettei vauva turhautuisi rinnalla ainakaan vähäisen maidontulon takia, mutta se ei ole raivoamiseen auttanut.
Jos vauvalle ei anna pulloa on huuto aivan hirveää, vauva itkee itsensä näännyksiin muttei suostu nälästään huolimatta imemään rintaa. Täysimetys on ollut kivisestä tiestä huolimatta koko ajan tavoitteeni, mutta pian alkaa usko loppua. Välillä tulee jo fiilis että kohta vauva vihaa minua kun olen se inhottava ihminen joka yrittää tyrkyttää tissiä suuhun eikä tajua antaa sitä pulloa mitä vauva pyytää. Rintaa vauva edelleen välillä maistelee, lähinnä öisin ja aamuisin ollessaan uninen. Unissaan pitää myös välillä rintaa suussaan "unituttina", ja minusta tuntuu että sellaiseksi vauva rinnan ensisijaisesti mieltääkin, ei ruuanlähteeksi. Vauvan imuote on tarkistettu imetysohjaajan toimesta, siltä osin kaiken pitäisi olla kunnossa.
Nyt kaipaisin muiden kokemuksia. Oletteko onnistuneet käännyttämään vauvan pullolta rinnalle? Vieläkö siihen on saumaa kun vauva on jo 3kk? Onko mitään vinkkejä? Olenko antamatta ruokaa niin kauan että kelpaa? Kuulostaa niin pahalle antaa toisen huutaa nälkäänsä, että olen aina lopulta taipunut antamaan pullosta. Vauvan paino on tähän asti noussut hyvin silloin kun ei ole sairastanut, painaa nyt vajaat viisi kiloa.
Aion vielä yrittää onnistua, mutta loputtomasti en aio jatkaa, menee minun ja vauvan mielenterveys. Maitoa aion kyllä pumpata vauvalle kävi miten kävi, että edes osa ravinnosta olisi äidistä peräisin. Vähän vaan pelkään ettei tuotanto kovin kauaa pelkällä pumpulla pysy ylhäällä, ja aikaa lypsämiseen saa jo nyt hakea.
Missä vaiheessa sitten on oikein luovuttaa ja antaa itselleen anteeksi ettei onnistunut imettämisessä? Pelkään jääväni jossittelemaan ja syyttelemään itseäni etten sittenkään yrittänyt tarpeeksi. Minulle tämä on karmea pettymys, tuntuu kuin vauva hylkisi minua kun ei huoli rintaani. Paska mutsi -fiilis hiipii vähän väliä pintaan. En tiedä kummalle tämä imetyksen epäonnistuminen lopulta olisi suurempi menetys, minulle vai vauvalle.
Tahtoisin kuitenkin onnistua, joten antakaa toivoa, tukea, vinkkejä, mielipiteitä, mitä vaan!