Intohimo vs. järki

[Tsiko]

Olen ollut useamman vuoden suhteessa mieheen, jonka ulkonäköä jumaloin. Samoin seksiä. Kuitenkin tuon kermakakun alta on jo aikoja sitten paljastunut luonne, jossa ei juuri hurraamista ole. Olen silti intohimoisen hullaantunut mieheen, edelleen, eikä minulla ole aikomustakaan katkaista suhdetta.

Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Kokemuksia?

 

[toisinpäin]

Minä taas olen täysin hullaantunut mieheen, joka ei ole minkään näköinen tai rehellisesti sanottuna ehkä ruma. Seksi on taivaallista ja korvien väli juuri sellainen kuin mieheltä toivon. Älykäs keskustelukumppani, ajatteluita herättävä, huomaava, kohtelias, hyvä. Arvostava ja kunnioittava. Minä voin esittää kysymyksen toisinpäin, onko tässä tapauksessa ulkonäöllä mitään merkitystä?

 

[Kologi]

Jos edelleen kykenet olemaan hullaantunut mieheen ainoastaan mainitsemiesi ""hyveiden' perusteella, siita huolimatta ettet juuri rakasta ja arvosta hanen sisintaan, epailen etta itse olisit valmis mihinkaan aitoon ja syvaan suhteeseen.

Siksi vastaus on, etta voit ihan hyvn jatkaa suhdetta. Sinulle se tuntuu kaikessa puutteellisuudessaan riittavan.

 

[kiia]

Olen itsekin ollut parin hyvännäköisen miehen kanssa suhteessa, ovat kestäneet miltei vuoden ennenkuin luovutin, kummassakin syystä että vaikka ulkonäkö oli ensimmäinen kiinnostuksen herättäjä ja söpö hymy saa vatsaperhoset pörräämään ja lihaksikas kroppa kaiken muun hyrräämään niin kaikki oli kuitenkin vaan fyysistä, henkinen puoli ei ollut sitä mitä parisuhteessa pitäisi olla.
Lopulta jouduin myöntämään, että kauneus on tosiaan ulkonaista ja eikä suhdetta sillä voi rakentaa.
Nyt olen onnellisesti 'normaalin'näköisen miehen kanssa ja oi kuinka ihanaa onkaan kun toinen osaa käyttäytyä täydellisesti!

 

[Lilli]

Itsekin olen ollut useita vuosia suhteessa mieheen, josta en edes pidä eikä meillä ole mitään yhteistä.

Suhde alkoi kuitenkin todella kiihkeästi ja sellaisena se on jatkunut näihin päiviin asti. Enää ei olla kuin kanit, mutta intohimo ei ole kuollut, ei myöskään rakkaus. Nämä kaksi asiaa ovat pitäneet homman kasassa, vaikka välillä liitto on narissut liitoksistaan ratkeamispisteeseen asti.

Joskus kyllä ihmetetyttää, miten voi rakastaa miestä, jonka luonne on suoraan sanottuna vastenmielinen. Itselleni sillä on kuitenkin 10 kertaa enemmän merkitystä kuin ulkoisilla ominaisuuksila.

 

[outoa]

Olipa outo viesti. Et pidä miehestä, mutta rakastat. Luonne on vastenmielinen, mutta sillä on 10 kertaa enemmän merkitystä kuin ulkoisilla seikoilla. En ainakaan minä ymmärtänyt.

 

[Lilli]

Usko pois, en ymmärrä minäkään.

 

[Tsiko]

Lilli, samaa ihmettelen itsekin. Miten ihmeessä voi tuntea niin suuria tunteita ihmistä kohtaan, joka on niin erilainen. Jonka luonteesta ei pidä. Mistä se intohimo tulee? Tuleeko se juuri luonteiden vastakkaisuudesta ja miksi siitä?

Vanha sananlasku sanoo erilaisuuden vetävän puoleensa, eli kai se aika yleinen asia on.