isä haluaisi abortin

[Ellenin äiti]

Oon tapaillut yhtä miestä noin pari kuukautta. Tulin vahingossa raskaaksi ensimmäisellä kerralla kun harrastimme seksiä. Kun sain tietää olevani raskaana ilmoitin hänelle heti asiasta. Hän suuttui että oon tehnyt tän tahallani vaikka en todellakaan ole niin tehnyt. Hän on kaikella mahdollisella suostuttelulla koittanut saada minua tekemään abortin. Olen saanut joskus keskenmenon ja toi abortin tekeminen ei tulisi minulle mieleenkään. Ja ikääkin on jo 29v. Hän sanoi että kyllä hän tulee tueksi jos menen abortin tekemään. Tukena ei kuitenkaan halua olla jos päätän pitää tämän lapsen. Mutta sanoo kuitenkin että ei myöskään hyväksyisi sitä ettei olisi missään tekemisissä lapsen kanssa. Eli vaikea tilanne. Sanoin että pidän tämän lapsen ja hänellä on vaihtoehtona olla lapselle isä muttei ole pakko.
Hänen mielestään tässä maassa ihan tarpeeksi yksinhuoltajia. Aion joka tapauksessa pitää tämän lapsen ja on vanhemmat ja ystävät tukena. Voiko lapsen isä tehdä jotain kun lapsi on syntynyt? Esim. vaatia huoltajuutta vaikkei olisi edes lasta halunnut?

 

[Peppari]

Voihan sitä vaatia huoltajuutta kun ensin on tunnustanut lapsen. Kerroppa isälle että kun isyys on tunnustettu, se tuo mukanaan myös elatusvelvollisuuden. Taitaa halut hieman viiletä kun tietää joutuvansa maksumieheksi 18 vuotta eteenpäin.

Ei sitä osaa toiselle sanoa mitä tulisi tehdä. Sen verran kuitenkin että luepa täällä ja tuolla uusperhe osiossa olevia juttuja ennekuin teet mitään päätöstä.

 

[vaihtoehtoja]

Ja myös tapaamisoikeuden.
Eli jos ei halua että se mies, isä, on niin omassa kuin lapsenkin elämässä mukana lopun ikää, ei kannata vaatia isyyden tunnistamista, ei elareiden maksamista eikä tapaamioikeutta.
Sitten on vaihtoehtoja taas: sanoo lastenvalvontaan, että ei aio tehdä em. sopimuksia jne, tai valehtelee ettei tiedä isää, lapsi on yhden yön suhde..

Vaihtoehtoja siis on
abortti
pitää lapsen,
jonka jälkeen
sallii isyyden tunnistamisen, mikä pitää sisällään elatus- ja tapaamisjutut
ei salli isyyden tunnistamista jonka jälkeen, loppuikä, halusit tai et, vauvan syntymästä alkaen.
pärjää itsekeseen
valehtelee ettei tiedä isästä ja maksatuttaa kunnalla elarit.

Vaihtoehdot on sinun itse päätettävä.

 

[Ellenin äiti]

Joo enhän mä missään nimessä ole sitä vastaan etteikö isä saisi olla tekemisissä lapsen kanssa. Hänen tämän hetkinen asenteensa ja se että sanoo että hän tulee puuttumaan lapsen elämään tuntuu vaan siltä että hän myös välittää mutta ei tiedä mitä loppujen lopuks haluaa. Sen ilmaisi kyllä ettei halua olla mun kanssa tekemisissä jos pidän lapsen, mutta sitten voi olla jos teen abortin. Just tota miesten logiikkaa!

 

[Peppari]

Ei lastenvalvojan luona pidä valehdella vaan kieltää isyyden selvittäminen. Siihen on oikein oma kaavake olemassa.

Ja isyyden voi selvittää myöhemminkin.

Niin ja kun isyyttä ei tunnusteta niin silloin kaupunki maksaa siihen asti kun isyys tunnustetaan, lapsi adoptoidaan tai kun täyttää 18v.

 

[really]

\

Joo enhän mä missään nimessä ole sitä vastaan etteikö isä saisi olla tekemisissä lapsen kanssa. Hänen tämän hetkinen asenteensa ja se että sanoo että hän tulee puuttumaan lapsen elämään tuntuu vaan siltä että hän myös välittää mutta ei tiedä mitä loppujen lopuks haluaa. Sen ilmaisi kyllä ettei halua olla mun kanssa tekemisissä jos pidän lapsen, mutta sitten voi olla jos teen abortin. Just tota miesten logiikkaa!

Tulee mieleen itselle, että abortin jälkeen saattaa silti jättää sinut. :ashamed:
Abortti on todella iso kysymys, se jää kaivamaan mieltä häpeänä lopun ikää.

Minulle sattui hassusti. Avoliitto oli loppusuorallaan, ihan pielessä, lapset pieniä. Kapakassa miehen kanssa sain yllättäen huomiota, se imarteli kun siihen asti olin ollut kuin lumppukasasta vedetty ja mies haukkunut kaiken aikaa. Kännissä lähdin toisen miehen matkaan ja minun tuurilla tulin raskaaksi.
Pitäisimpä lapsen tai en, parisuhde oli lopussa. Ero edessä. Jaksaisinko kolmen lapsen kanssa yksin, ja yhtä ei mies haluaisi tavata eikä tunnistaà? yksi olisi isätön tavallaan? Pyysin gynekologilta lausunnon raskaudesta, näytin sen sille kaverille. Että näin kävi. MIes oli sitä mieltä, että onhan sulla jo kaksi, vieläkö muka lisää, ja luki sitten paperia tarkemmin. Gyne oli laittanut väärän päivämäärän ja mies tuumasi, ettei lapsi ole hänen, olen ollut raskaana jo ennen tuota iltaa. No kun en ollut..

Tein abortin.

Lapsi olisi nyt 17 v. Minulla oli/on hänelle nimikin, "tiesin" sukupuolen. On pitkiä aikoja etten ajattele häntä, nyt taas olen aika usein....

En ole kertonut tätä nyk. miehelleni. Kipu ja ikävä ja häpeä on edelleen.
Lasteni isä kyllä kertoi lapsilleni, lapset olivat just nippa-nappa kouluikäisiä, tämmösiähän kuuluu kertoa lapsille: "kuulkaa miten surkea ihminen äitinne on, tolla tavalla mokasi, minä= isänne olen parempi, rakastakaa minua siis enemmän"

Tietenkin toimin tuolloin sen hetkisen tietämyksen ja voimavarojen varassa ja ajattelin jokaisen osapuolen parasta. Silti, olisi ehkä pitänyt saada jutella näistä käytännön asioista jonkun kanssa, varata itse aika, terkkarille tai lääkärille ja jutella just noi, mitä mietin ja askaroin. Ehkä en olisi aborttia tehyt. Ehkä tässä olisi tuo lapsi, saatan nähdä hänet minkä näköinen hän olisi, miten koulu olisi mennyt, se kaveri oli joku insinööri eli varsin älykäs ja matemaattinen. :ashamed:

 

[nnn]

ap:lle
Mies voi vielä vaihtaa mielipidettään! Itselläni kävi nimittäin juuri vastaavanlaisesti. Lyhyt suhde ja mies vaati ensin aborttia..kumma juttu, nyt sitte soittelee ja kyselee kuulumisia kuin paraskin isä..aikoo olla lapsen ja minun apuna/tukena kunhan lapsi ensi vuonna syntyy. Mutta itseäni ei kiinnosta kyseinen henkilö pätkän vertaa. Ainoastaan lapsen takia olen tekemisissä, jotta lapsi saa isän itselleen. Jos olisin itsekäs, en todellakaan olisi missään tekemisissä..

 

[Ellenin äiti]

\

ap:lle
Mies voi vielä vaihtaa mielipidettään! Itselläni kävi nimittäin juuri vastaavanlaisesti. Lyhyt suhde ja mies vaati ensin aborttia..kumma juttu, nyt sitte soittelee ja kyselee kuulumisia kuin paraskin isä..aikoo olla lapsen ja minun apuna/tukena kunhan lapsi ensi vuonna syntyy. Mutta itseäni ei kiinnosta kyseinen henkilö pätkän vertaa. Ainoastaan lapsen takia olen tekemisissä, jotta lapsi saa isän itselleen. Jos olisin itsekäs, en todellakaan olisi missään tekemisissä..

Mulla nyt onneksi on kuitenkin käynyt niin, että isä on miettinyt asioita ja muuttanut mielensä. Hyväksyy tän raskauden. Haluaa muuttaa yhteen ja perustaa perheen. Hyvä näin!

 

[tuttu tunne]

Tuttu tilanne. Minullakin oli lyhyt suhde, tulin raskaaksi suureksi, suureksi yllätyksekseni. Mies, jolla oli lapsia ennestään, painosti aborttiin, sanoen, että olen ajanut hänet todellisiin hankaluuksiin. Minulle kävi niin, että aloin näistä sanoista inhota tätä miestä. Tein abortin, vaikka se sattui, sattuu edelleen. Ajoittain kadun sitä. Sairaalassa menin hetkeksi ihan sekaisin, kyselin, missä se on. Minne se laitettiin. Pidä hyvä ihminen lapsi, jos siltä vähänkin tuntuu. Minusta ei tuntunut, että olisin halunnut SEN miehen lasta. Sen NILJAKKEEN lasta, mutta silti ajoittain kadun. En osaa selittää, mutta syyttelen tästä asiasta itseäni lopun ikääni, ja olen valtavan pahoillani. Syyllisyyttä lisää kai, että olen uskonnollisesta perheestä, toiminut omastakin mielestäni moraalittomasti...

Nykyiselle miehelleni en ole voinut asiasta kertoa. En yksinkertaisesti ole voinut. Asia on kuin suuri möykky sisälläni. Se ei tule ulos. Mutta jossain, sydämessäni, on tämä lapsi, olemassa, vaikka ei koskaan ollutkaan. Toivon salaa, hulluuksissani, että hän syntyisi jonnekin ja olisi onnellinen. Vaikka sellainen ei kai ole mahdollista... :ashamed:

 

[chrisse]

Mielestäni teet aivan oikein, kun et suostu tuossa tukalassakaan tilanteessa lapsen isän painostukseen.
Itselleni kävi lähestulkoon samoin, eli tapailin lapseni isää ja tulin raskaaksi "vahingossa". Lapsen isällä oli kaksi vaihtoehtoa: olla mukana tai jättäytyä pois ja olla pelkkänä maksumiehenä.Onneksi hän halusi kuitenkin olla mukana lapsen elämässä ja tällä hetkellä kun on seitsemän vuotta kerennyt kulua, asiat sujuvat hienosti.
Mies on katsos sellainen kummaijainen, että kuvittelee olevansa kaikkivoipainen ja asioiden tasalla. Mies kuvittelee olevansa se joka ohjaa laivaa. Kun sitten tuleekin nainen, kenellä on se oma mielipide, omat mielenkiinnon kohteet ja tavoitteet, tulee miehestä heti uhri. Sitten ihmetellään, että kuinka näin pääsi käymään ja kylläpä nainen on sitten k...pää.
Eli tee niinkuin sinusta hyvältä tuntuu, kyllä mies tämän shokin yli pääsee ja sinä selviydyt kyllä. Ota asia vaikka niin, että samalla saat antaa tälle lapsen isälle kasvun paikan. Niin kävi ainakin meillä. Tyttäreni isä on nykyään varsin vastuuntuntoinen mies, ja olemme hyviä kavereita vaikka emme saman katon alla asukkaan.

 

[yleistystä]

\

Mies on katsos sellainen kummaijainen, että kuvittelee olevansa kaikkivoipainen ja asioiden tasalla. Mies kuvittelee olevansa se joka ohjaa laivaa. Kun sitten tuleekin nainen, kenellä on se oma mielipide, omat mielenkiinnon kohteet ja tavoitteet, tulee miehestä heti uhri. Sitten ihmetellään, että kuinka näin pääsi käymään ja kylläpä nainen on sitten k...pää.

Ei kaikki miehet tämmöisä ole !!! :wave:
Ja tommosia kuvaamiasi on olemassa myös naisten joukossa. Nainen kuvittelee, että nainen kääntää miehen pään, muokkaa miehestä mieleisensä, miehen pitäisi olla aivoton koira joka nöyrästi tottelee naisten päätöksiä ja mukautuu niihin, mutta samalla sitten vaaditaan mieheltä sitä miehistä otetta ja vastuunkantoa ja itsenäisyyttä ja vahvuutta... ristiriitaista.