Isä"puoli" adoptoi lapsen?

[HuolissaanOlevaÄiti]

Onko vastaavaa sattunu kenenkää tuttavapiirissä?

tuo ratkaisu on miun mielestä meidän tilanteeseen paras, lapsen kannalta.
Biologinen isä ei ole todella pitkään aikaan ollut kiinnostunut lapsesta eikä sitä ole nähnyt. Tää isäpuoli on kasvattanut kuten omaansa, ja lapsi pitää tätä omana isänään, ei muista biologista isää..
mietin vain että jos esim mulle sattuis jotain, niin tää ihminen jota lasi on isänään pitänyt ei saisi lasta pitää kotona, eikä varmaan pahemmin muutenkaan nähdä, kai? En jotenkin saa rauhaa tän asian suhteen, ennen kun tiedän, kaiken varalta, jos mulle käy jotain, niin missä mun lapsi on sen jälkeen. Bio isä sitä ei tahtois, kun ei tahdo nytkään. Eikä varmaan ihan helpolla lasta saisi, on tuomittu miun pahoinpitelystä kun tää lapsi oli ihan pikku vauva.. Muutama vuos sitten yritin sille puhua että tule nyt katsoo sitä jne, mut ei. Nyt ei edes vastaa mulle ikinä puhelimeen tms.. en kaipaa sen elatusmaksuja vaan haluan että se kuka lapsen kasvattaa olisi sitä myös paperilla.

ymmärtääkö kukaan minuu? vai pidättekö vain ilkeänä akkana, joka on niin katkera ex miehelle et haluaa sen pois elämästään. asia kun ei kuitenkaan ole niin..

 

[minmin]

Onnistuu jos lapsen isä suostuu. Ilman suostumusta ei onnistu.

 

[Maira]

Meillä oli puhetta et isäpuoli olis adoptoinu mut, mutta alko tota ikää olemaan jo sen verran että annettiin olla..

Mun mielestä on ihan sama onko isä biologinen vai se joka huolehtii, rakastaa ja välittää, ainakin mun isäpuoli on ollu mulle enemmän isä kun oma isäni ikinä.

 

[ap]

Onnistuu jos lapsen isä suostuu. Ilman suostumusta ei onnistu.

niin.. eiköhän hää siihen suostu, kun ei ole nähnyt eikä innoissaan maksa elatuksia tms..

et satu tietää itse adoptio prosessista mitään?

 

[anna]

Minulla on sellainen tilanne että adoptoin kohan tilanne sallii niin tuon poikapuolen.
Pidän lasta ku omaani ja lapsi pitää minua ihan äitinänsä.

Miehelläni on siis yksinhuoltajuus taistelut käynnissä. Minä haen samalla oheishuoltajuutta.
Sen jälkeen ku kaikki on ok, niin adoptoin lapsen itselleni.

Minä kysyin tuosta asiasta asianajajalta siis että mitä jos miehelleni sattuu jotain et miten sitten pojalle käy. Asianajaja tuumas että kannattaa adoptoida. Että nyt alkuun haetaan tuota oheishuoltajuutta.

 

[vieras]

Me tehty noin, bioisä ei papereissa edes ollut olemassa.
Onnistuu bio-isän vastustuksesta huolimatta jos voi osoittaa ettei ole halukas tapaamaan lasta, mut vaatii oikikeudenkäynnin. Jos bioisä suostuu niin menee helpommin.
Joudutte käymään adoptioneuvonnassa myös.
Me tehtiin just siks et jos mulle sattuisi jotain ja toisaalta lapsi nyt myös perii adoptio-isänsä.
on lapsen kannalta hyvä mun mielestä.

 

[minmin]

Onnistuu jos lapsen isä suostuu. Ilman suostumusta ei onnistu.

niin.. eiköhän hää siihen suostu, kun ei ole nähnyt eikä innoissaan maksa elatuksia tms..

et satu tietää itse adoptio prosessista mitään?

Lastenvalvoja yleensä kunnassa hoitaa adoptioasiat. Hän haastattelee kaikkia osapuolia, yleensä sosiaalityöntekijä on työparina. Soita siis lastenvalvojalle ja kysy miten teidän kunnassa tämä asia menee, siitä se asia lähtee etenemään.

 

[a]

ilman muuta isäpuolen kannattaa adoptoida lapsi jos haluaa!!Mutta totta, että biologisen isän täytyy siihen suostua, toivottavasti suostuu! Tunnen erään tapauksen jossa biol.isä ei suostunut adoptioon, vaikka ei lastaan koskaan edes "ehdi" tmv. tavata. kukaan ei tiedä syyytä miksi ei adoptioon suostu, vaikka pääsisi jopa elareista eroon, paskiainen

 

[-]

Meillä sama mietinnässä, ja tilannekkin aika sama. Pelottaa juuri se että jos itselleni käy jotain, niin mihin joutuu lapsi, bioisä ei häntä kuitenkaan halua jne... Täällä hänellä on sisar(puoli), rakastava isähahmo jne..

 

[Rouva Hillopulla]

Meillä on sama suunnitelma. Biologinen isä näkee lasta kerran vuodessa. Onneksi on suostuvainen pistämään nimensä paperiin. Ja ainakaan meidän kohdalla se ei tarkoita sitä, että lapsen isä saisi jonkun porttikiellon lapsen elämään. Ihan yhtä lailla saa tavata kuin tähänkin asti.

Ihan käytännön asioiden takia halutaan perheensisäinen adoptio. Mun ei enää tarvitse parin vuoden välein käydä läpi sitä sossurumbaa elatussopimuksen uusimiseksi. Ja jos mulle sattuisi jotain, mun miehelläni olisi kaikki valtuudet hoitaa lapsen asioita.

 

[...]

Me tehty noin, bioisä ei papereissa edes ollut olemassa.
Onnistuu bio-isän vastustuksesta huolimatta jos voi osoittaa ettei ole halukas tapaamaan lasta, mut vaatii oikikeudenkäynnin. Jos bioisä suostuu niin menee helpommin.
Joudutte käymään adoptioneuvonnassa myös.
Me tehtiin just siks et jos mulle sattuisi jotain ja toisaalta lapsi nyt myös perii adoptio-isänsä.
on lapsen kannalta hyvä mun mielestä.

Suomessa ei ole vastentahtoista adoptiota!

 

[vieras]

Minulla on sellainen tilanne että adoptoin kohan tilanne sallii niin tuon poikapuolen.
Pidän lasta ku omaani ja lapsi pitää minua ihan äitinänsä.

Miehelläni on siis yksinhuoltajuus taistelut käynnissä. Minä haen samalla oheishuoltajuutta.
Sen jälkeen ku kaikki on ok, niin adoptoin lapsen itselleni.

Minä kysyin tuosta asiasta asianajajalta siis että mitä jos miehelleni sattuu jotain et miten sitten pojalle käy. Asianajaja tuumas että kannattaa adoptoida. Että nyt alkuun haetaan tuota oheishuoltajuutta.

Jos äiti vastustaa niin adoptio ei tule onnistumaan, jos äiti osoittaa kiinnostusta lapseen(ilmeisesti jos kerta taistelee huoltajuudesta?) mutta jos äidillä pahoja ongelmia nin oheishuoltajuuskin voi riittää siihen et olisit lapsen huoltaja jos sun miehelle kävis jotain.

 

[vieras]

Me tehty noin, bioisä ei papereissa edes ollut olemassa.
Onnistuu bio-isän vastustuksesta huolimatta jos voi osoittaa ettei ole halukas tapaamaan lasta, mut vaatii oikikeudenkäynnin. Jos bioisä suostuu niin menee helpommin.
Joudutte käymään adoptioneuvonnassa myös.
Me tehtiin just siks et jos mulle sattuisi jotain ja toisaalta lapsi nyt myös perii adoptio-isänsä.
on lapsen kannalta hyvä mun mielestä.

Suomessa ei ole vastentahtoista adoptiota!

Tästä on ennakkotapaus, bion kieltäytyminen oli kiusaa exälle ja oikeudessa adoptio vahvistetiin, bio ei edes tullut paikalle kertaakaan ei tavannut lasta jne.
Normaalitilanteessa ei toki onnistu, siis jos bio edes jotenkin on kiinostunut lapsesta.

 

[anna]

Minulla on sellainen tilanne että adoptoin kohan tilanne sallii niin tuon poikapuolen.
Pidän lasta ku omaani ja lapsi pitää minua ihan äitinänsä.

Miehelläni on siis yksinhuoltajuus taistelut käynnissä. Minä haen samalla oheishuoltajuutta.
Sen jälkeen ku kaikki on ok, niin adoptoin lapsen itselleni.

Minä kysyin tuosta asiasta asianajajalta siis että mitä jos miehelleni sattuu jotain et miten sitten pojalle käy. Asianajaja tuumas että kannattaa adoptoida. Että nyt alkuun haetaan tuota oheishuoltajuutta.

Jos äiti vastustaa niin adoptio ei tule onnistumaan, jos äiti osoittaa kiinnostusta lapseen(ilmeisesti jos kerta taistelee huoltajuudesta?) mutta jos äidillä pahoja ongelmia nin oheishuoltajuuskin voi riittää siihen et olisit lapsen huoltaja jos sun miehelle kävis jotain.

Pojan äidillä ei kiinnosta ollenkaan tavata poikaa, eikä soitella hänelle ym.
Ihan kiusallaan tekee tämän että taistelemaan joudutaan tuosta yksinhuollosta.

Minä en muista että miten asianajaja sano tuosta oheishuoltajuudesta että olenko sitten pätevä ihminen päättämään miten pojalle käy jos miehelleni sattuu jotakin. Saatta olla että riittää, koska pojan biologisella äidillä on ongelmia..

 

[nn.]

Isäni adoptoi veljeni. Puhetta asiasta oli monta vuotta, lopulta asia hoidettiin äkkiä ennen täysikäistymistä. Olisi kuulemma hoitunut kyllä sen jälkeenkin. Koska biologista isää ei papereissa ollut, ei prosessikan ollut monimutkainen. Vähän hihiteltiin sille, että veljelleni tarjottiin adoptioon sopeutumis-terapiaa. Kuitenkin koko elämänsä pitänyt isäämme isänään.

 

[ap]

Meillä on sama suunnitelma. Biologinen isä näkee lasta kerran vuodessa. Onneksi on suostuvainen pistämään nimensä paperiin. Ja ainakaan meidän kohdalla se ei tarkoita sitä, että lapsen isä saisi jonkun porttikiellon lapsen elämään. Ihan yhtä lailla saa tavata kuin tähänkin asti.

Ihan käytännön asioiden takia halutaan perheensisäinen adoptio. Mun ei enää tarvitse parin vuoden välein käydä läpi sitä sossurumbaa elatussopimuksen uusimiseksi. Ja jos mulle sattuisi jotain, mun miehelläni olisi kaikki valtuudet hoitaa lapsen asioita.

Meillä bioisä saisi kyllä tavata lasta jos tahtoo, mutta uskon ettei sellaista päivää tule kuin vasta sitten kun lapsi on aikuinen ja sit voi olla lapsen puolelta liian myöhäistä haluta enää nähdä.. tai mistä sitä tietää.

 

[ap]

vielä kun saisi tuon bioisän luurin päähän niin voisi keskustella asiasta.. mutta sen kanssa kaikki on ollut aina niin hankalaa.. aikoinaan sillon hakkas miut pahasti, vauva oli 9kk ja toinen tulossa ja sen jälkeen ei oo paljoa kiinnostanut lapsi.. toinen meni toisaalta onneksi kesken.
haluisi vaan nopesti tän asian pois päiväjärjestyksestä.. lähiaikoina kuollut niin paljon nuoria läheisiä, niin tulee mietittyy niin paljon noita asioita. ja mies stressaa myös siitä, jos hää ensin kasvattaa lapsen ja sit jos miulle käis jotain ja hää ei enää saisi olla lapsen elämässä..

 

[vieras]

Minulla on sellainen tilanne että adoptoin kohan tilanne sallii niin tuon poikapuolen.
Pidän lasta ku omaani ja lapsi pitää minua ihan äitinänsä.

Miehelläni on siis yksinhuoltajuus taistelut käynnissä. Minä haen samalla oheishuoltajuutta.
Sen jälkeen ku kaikki on ok, niin adoptoin lapsen itselleni.

Minä kysyin tuosta asiasta asianajajalta siis että mitä jos miehelleni sattuu jotain et miten sitten pojalle käy. Asianajaja tuumas että kannattaa adoptoida. Että nyt alkuun haetaan tuota oheishuoltajuutta.

Jos äiti vastustaa niin adoptio ei tule onnistumaan, jos äiti osoittaa kiinnostusta lapseen(ilmeisesti jos kerta taistelee huoltajuudesta?) mutta jos äidillä pahoja ongelmia nin oheishuoltajuuskin voi riittää siihen et olisit lapsen huoltaja jos sun miehelle kävis jotain.

Pojan äidillä ei kiinnosta ollenkaan tavata poikaa, eikä soitella hänelle ym.
Ihan kiusallaan tekee tämän että taistelemaan joudutaan tuosta yksinhuollosta.

Minä en muista että miten asianajaja sano tuosta oheishuoltajuudesta että olenko sitten pätevä ihminen päättämään miten pojalle käy jos miehelleni sattuu jotakin. Saatta olla että riittää, koska pojan biologisella äidillä on ongelmia..

No jos bioäiti ei oikeasti ole kiinnostunut lapsesta niin sit toki adoptiokin vois periaatteessa onnistua mut luulen et tuo oheishuoltajuus on jo aika painava juttu jos miehelle jotain käy ja sosku arvio lapsen huoltoa. Varsinkin jos olet äitinä lapselle ja lapsi teillä vakituiseen asuu. Hienoa et olet miehesi lapsen ottanut omaksesi ja häntä rakastat!

 

[ap]

löysin netistä eritietoa tuosta adoptiosta, jossian oli että pitää olla naimisissa ja jossain että ei.. tietääkö kukaan? ollaan kyllä menossa naimisiin, ensi kesänä..

 

[fp]

siis pitääkö biologisen isän hyväksyä adoptio vaikka isyyttä ei ole tunnustanut? siis papereissa lapsella ei ole ollenkaan isää. biologinen isä häipyi kun tulin raskaaksi eikä ole koskaan nähnyt lastaan tai pitänyt mitään yhteyttä viiteen vuoteen. voiko mun nykyinen mies adoptoida lapseni?

 

[ap]

siis pitääkö biologisen isän hyväksyä adoptio vaikka isyyttä ei ole tunnustanut? siis papereissa lapsella ei ole ollenkaan isää. biologinen isä häipyi kun tulin raskaaksi eikä ole koskaan nähnyt lastaan tai pitänyt mitään yhteyttä viiteen vuoteen. voiko mun nykyinen mies adoptoida lapseni?

jos ei ole tunnustanut, isäähän ei sillon papereissa ole,eli ei sen sillon tartte mitään hyväksyä

 

[muu]

siis pitääkö biologisen isän hyväksyä adoptio vaikka isyyttä ei ole tunnustanut? siis papereissa lapsella ei ole ollenkaan isää. biologinen isä häipyi kun tulin raskaaksi eikä ole koskaan nähnyt lastaan tai pitänyt mitään yhteyttä viiteen vuoteen. voiko mun nykyinen mies adoptoida lapseni?

Jos isää ei ole papereissa niin eihän tämä silloin ole virallisesti isä lainkaan. Eli silloin ei tarvita kuin äidin suostumus adopitoon.

 

[niin]

siis pitääkö biologisen isän hyväksyä adoptio vaikka isyyttä ei ole tunnustanut? siis papereissa lapsella ei ole ollenkaan isää. biologinen isä häipyi kun tulin raskaaksi eikä ole koskaan nähnyt lastaan tai pitänyt mitään yhteyttä viiteen vuoteen. voiko mun nykyinen mies adoptoida lapseni?

Jos ei lue papereissa niin biologinen isä ei voi vastustaa jollei hae isyyden tunnistamista oikeusteitse
Otattehan huomioon kun adobtoitte niitä lapsia että silloin luonnollisestikin loppuu myös kelan maksama elatustukikin

 

[ap]

tietääkö kukaan tosta pitääkö olla naimisissa?

 

[vieras]

Apitää ehdottomasti olla naimisissa. Itse asiassa on suotavaa et on ollut naimisissa kaksi vuotta ennen perh.sis.adoptiota jo mutta jos avoliittoa takana useampi vuosi niin se voidaan siihen laskea, riippuu varmaan vähän sos.työntekijästäkin miten tuo menee.

fp: Omasta kokemuksesta sanoisin et jos lapsella ei ole papereissa isää niin kannataa sanoa ettei isästä ole tietoa. Meillä ei isää papereissa mut koska hänet tiesin ja oli lapsen nähnyt eivät suostuneet viemään prosessia eteenpäin ennnekuin oli bio-isälle asiasta kerrottu ja hänelle asia ok. Meillä onneksi asiasta ei tullut ongelmia, mut vaikka tuo ei ollut laillista mut jos sos.työntekijä noin päättää niin vaikea on lähteä tappelee.