Niin mikä oli ongelma? Äitiysrahakautta ei voi miehelle siirtää, joten siihen asti nainen voi olla aivan vapaasti kotona vauvan kanssa. Sen j'lkeen sen voi pitää ja sopia ihan miten vaan.
"Isän ja lapsen välissä seisoo äiti".. Hah, sanon minä
- Viestiketjun aloittaja baby-mama
- Ensimmäinen viesti
Niin mikä oli ongelma? Äitiysrahakautta ei voi miehelle siirtää, joten siihen asti nainen voi olla aivan vapaasti kotona vauvan kanssa. Sen j'lkeen sen voi pitää ja sopia ihan miten vaan.
V
"vieras"
Vieras
Samaa mieltä artikkelista. Äiti on raskauden takia ja mahdollisen imetyksen takia aluksi läheisempi vauvalle, mutta sen ei pitäisi tarkoittaa sitä, etteikö isä olisi kiinteä osa vauvan hoitoa sairaalasta alkaen. Biologia ei selitä sitä, että jotkut äidit ovat lapsen ja isän välissä ja isällä ei ole oikein mitään sanan valtaa lapsen elämässä, kun "äiti tietää parhaiten ja isä ei osaa edes valita vaatteita oikein".
Nimenomaan. Miksi äiti sitten on automaattisesti parempi/lähempi
Äitisuhde on mielestäni läheisempi vauvaan juuri siksi, että lapsivuodeaika. Lisäksi suositellaan, että vauvan ekaa kiintymyssuhdetta ei katkaistaisi ekan elinvuoden aikana (tästä on tehty tutkimuksia että se tukee vauvan kehitystä).
Isä-lapsisuhde voi olla myös erittäin läheinen, mutta vauva-aikana siihen ei voi pakottaa vain sen takia että näyttäisi tasa-arvoiselta. Koska siis luonto toimii näin. Tätä mieltä olen.
Lisätään vielä, että mielestäni on todella tärkeää, että isä kuitenkin osallistuu lapsen hoitoon niin hyvin kuin vain kykenee vauvan syntymäastä alkaen. Hän ei kuitenkaan voi korvata äitiä alkuvaiheessa.
Viimeksi muokattu:
J
"jepjep"
Vieras
Harvinaisen paikkaansapitävä kirjoitus!
Tiedän moniakin tapauksia, jossa äidin tarpeiden tyydyttämiseksi jää isä hiukan syrjään lasten aidosta hoitamisesta ja siitä vastaamisesta.
Ja jokainen äiti näissä tilanteissa on ajatellut tekevänsä niin kuin lapselle on parasta, eikä tippaakaan pahantahtoisuutta ole tilanteissa ollut. Kuitenkin olisi lapsellekin parempi, että isäkin hoitaisi samalla tavoin lasta kuin äiti.
Äidit usein käyttävät valtaansa väärin koska se tilanne on äidille helpompi, biologia tavallaan antaa äidille valtikan ja liian moni käyttää sitä nuijimalla isän maanrakoseen.
Tiedän moniakin tapauksia, jossa äidin tarpeiden tyydyttämiseksi jää isä hiukan syrjään lasten aidosta hoitamisesta ja siitä vastaamisesta.
Ja jokainen äiti näissä tilanteissa on ajatellut tekevänsä niin kuin lapselle on parasta, eikä tippaakaan pahantahtoisuutta ole tilanteissa ollut. Kuitenkin olisi lapsellekin parempi, että isäkin hoitaisi samalla tavoin lasta kuin äiti.
Äidit usein käyttävät valtaansa väärin koska se tilanne on äidille helpompi, biologia tavallaan antaa äidille valtikan ja liian moni käyttää sitä nuijimalla isän maanrakoseen.
Äitisuhde on mielestäni läheisempi vauvaan juuri siksi, että lapsivuodeaika. Lisäksi suositellaan, että vauvan ekaa kiintymyssuhdetta ei katkaistaisi ekan elinvuoden aikana (tästä on tehty tutkimuksia että se tukee vauvan kehitystä).
Isä-lapsisuhde voi olla myös erittäin läheinen, mutta vauva-aikana siihen ei voi pakottaa vain sen takia että näyttäisi tasa-arvoiselta. Koska siis luonto toimii näin. Tätä mieltä olen.
Lisätään vielä, että mielestäni on todella tärkeää, että isä kuitenkin osallistuu lapsen hoitoon niin hyvin kuin vain kykenee vauvan syntymäastä alkaen. Hän ei kuitenkaan voi korvata äitiä alkuvaiheessa.
Ja jotenkin min usta tuntuu että sinä et nyt ymmärrä tätä asiaa lainkaan.
Ihan hyvä artikkeli, johan siinä alussa todetaan, ettei biologisia faktoja yritetä muuttaa tai kieltää.
Enemmän nään tässä ongelmana aikapulan. Yleensä perheissä on ainakin yksi vanhempi työelämässä (ja myöhemmin kaksi). Kummallekin pitäisi löytyä kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa ja sitten vielä koko perheen yhteistä aikaa ja ehkäpä vielä parisuhdeaikaa ilman lasta. Usein varmasti juuri isät joustaa lapsiajastaan. Hyvä ratkaisu olisi vaikka isän ja lapsen yhteiset harrastukset.
Enemmän nään tässä ongelmana aikapulan. Yleensä perheissä on ainakin yksi vanhempi työelämässä (ja myöhemmin kaksi). Kummallekin pitäisi löytyä kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa ja sitten vielä koko perheen yhteistä aikaa ja ehkäpä vielä parisuhdeaikaa ilman lasta. Usein varmasti juuri isät joustaa lapsiajastaan. Hyvä ratkaisu olisi vaikka isän ja lapsen yhteiset harrastukset.
E
"eee"
Vieras
Äitisuhde on mielestäni läheisempi vauvaan juuri siksi, että lapsivuodeaika. Lisäksi suositellaan, että vauvan ekaa kiintymyssuhdetta ei katkaistaisi ekan elinvuoden aikana (tästä on tehty tutkimuksia että se tukee vauvan kehitystä).
Isä-lapsisuhde voi olla myös erittäin läheinen, mutta vauva-aikana siihen ei voi pakottaa vain sen takia että näyttäisi tasa-arvoiselta. Koska siis luonto toimii näin. Tätä mieltä olen.
Lisätään vielä, että mielestäni on todella tärkeää, että isä kuitenkin osallistuu lapsen hoitoon niin hyvin kuin vain kykenee vauvan syntymäastä alkaen. Hän ei kuitenkaan voi korvata äitiä alkuvaiheessa.
Ainoa asia, missä isä ei voi korvata äitiä alkuvaiheessa, on imetys. Ja sitäkään eivät kaikki äidit tee muutenkaan + on ihan mahdollista isän tarjota lapselle tuttipullosta rintamaitoa, eli oikeastaan sekään ei ole ylitsepääsemätön este.
Ja itse keskustelun kuumaan perunaan: itse ajattelen että äitiysloman jälkeen on ihan sama kuka lapsesta huolehtii, kunhan on pysyvä henkilö lapsen elämässä (äiti, isä, adoptiovanhemmat, mummo jne.). Useimmiten imettämisen takia yksinkertaisin ratkaisu lapsen huolehtijasta on äiti.
Pikkulapsiaikana monessa perheessä ihan käytännön kuviot sanelee sen, että äiti on lapselle läheisempi, sillä äiti on useissa perheissä se hoiva ja kotona lapsen kanssa, kun isä käy töissä ja on enempi sellainen leikittävä osapuoli.
Asetelma saattaa muuttua lasten kasvaessa, eikä siinä vaiheessa mielestäni kukaan voi enää tunkea lapsen ja isän väliin, sillä siinä vaiheessa suhteen läheisyyteen vaikuttavat jo persoonaerot, mielenkiinnonkohteet ym.
Niissä perheissä, joissa äiti on oikeasti selkeästi enemmän lapsen kanssa taitaa useimmiten olla vähän niin, että isä on vetäytyvämpi tyyppi eikä edes juuri yritä siinä missä äiti on ehkä yli-innokas ja hysteerinenkin.
Kultainen keskitie olisi parasta, tässäkin asiassa.
Asetelma saattaa muuttua lasten kasvaessa, eikä siinä vaiheessa mielestäni kukaan voi enää tunkea lapsen ja isän väliin, sillä siinä vaiheessa suhteen läheisyyteen vaikuttavat jo persoonaerot, mielenkiinnonkohteet ym.
Niissä perheissä, joissa äiti on oikeasti selkeästi enemmän lapsen kanssa taitaa useimmiten olla vähän niin, että isä on vetäytyvämpi tyyppi eikä edes juuri yritä siinä missä äiti on ehkä yli-innokas ja hysteerinenkin.
Kultainen keskitie olisi parasta, tässäkin asiassa.
Ei voi mitää, mutta tämä pisti pahasti silmään. Meillä ainaki oli yhteinen vauva ja lapsi on edelleen yhteinen, meidän lapsi. Ei vain toisen, siitäki huolimatta että ollaan erottu. Ehkä et tarkoottanu asiaa niin, että sun vauva vain, mutta onhan se eri kuuloosta jos tuohon laittaan minun tilalle meidän.
Likka on ollu alle vuoden ikäänen ku ollaan jouduttu olemaan erossa viikon jaksoja ja exä hoiti lapsen silloon. Ei ollu vaihtoehtoja mun sairastamisen takia. Äitin mussukka neiti silti on ja selvästi oon tärkiä ja rakas ihminen likalle.
OMG, takerru nyt tuohon sit... Nopeasti tehtyyn sanavalintaan.
Mä en todellakaan väheksy isejä tai heidän panostaan. Oma mieheni oli suunnaton tuki ja turva esikoisen synnyttyä, olisi hienoa jos kaikilla olisi yhtä osallistuvat isät perheissään.
Ja minun vauvallani siis tarkoitin meidän vauvaamme.
J
"Joku"
Vieras
OMG, takerru nyt tuohon sit... Nopeasti tehtyyn sanavalintaan.
Mä en todellakaan väheksy isejä tai heidän panostaan. Oma mieheni oli suunnaton tuki ja turva esikoisen synnyttyä, olisi hienoa jos kaikilla olisi yhtä osallistuvat isät perheissään.
Ja minun vauvallani siis tarkoitin meidän vauvaamme.
Eiköhän tuo sanavalinta kerro aika paljon sun asenteesta kyseiseen asiaan...
J
"Joku"
Vieras
[QUOTE="Joku";29200155]Eiköhän tuo sanavalinta kerro aika paljon sun asenteesta kyseiseen asiaan...[/QUOTE]
Jatkan vielä., että mä nimittäin sain heti käsityksen, ettei vauva ollut tosiaan teidän yhteinen vaan esim sun edellisestä suhteesta ja uusi miehesi tuli hälle isäksi.
Jatkan vielä., että mä nimittäin sain heti käsityksen, ettei vauva ollut tosiaan teidän yhteinen vaan esim sun edellisestä suhteesta ja uusi miehesi tuli hälle isäksi.
V
"vieras"
Vieras
Heh, olishan se kiva tietysti, että isäkin voisi synnyttää ja imettää.. Ymmärrätkö mitä yritän sanoa? Luonto toimii näin siitä syystä, että miehet ja naiset ovat erilaisia, eikä isistä voi tehdä äitejä
Lapsella voi olla mahtava isäsuhde, itsellänikin on sellainen, ja se ei todellakaan edellyttänyt sitä että isä olisi ollut kotiäitinä. Ja kyllä, isäni hoivasi minuakin ollessani vauva. samoin oma mieheni hoiti minun vauvaani niin hyvin kuin pystyi, ja se riitti hänelle muodostamaan ihanan isä-lapsisuhteen.
Tällaisista lauseista tulee sellainen olo, että aloittaja on tooooodella nuori tai todella tyhmä, anteeksi nyt vaan jos loukkaan. Sama kuin joku mies tekis aloituksen siitä, että "HAH, naisetpa ei osaa pissata kirjaimia hankeen!"...
Ja mitä tuohon kotonaolemiseen lapsen kanssa tulee; sehän se monasti on niiden itsensäpönkittäjä-äitien taustalla; saada itse lusmuilla kotona mahdollisimman pitkään ja laittaa mies raatamaan. Sitten iskee pelko persuksiin jos joku kehtaa ehdottaa, että ne naiset menisivät vuorostaan töihin ja isät jäisivät hoitamaan lapsia, aletaan juurikin korottaa aloittajan tavoin naista kasvattajana ja vanhempana, oikein Äitinä, ainoana oikeana vanhempana ja se saa mulla aikaiseksi pelkän oksennusrefleksin. Isä ei vanhempana eroa mitenkään muuten kuin siten, ettei kykene imettämään. Piste.
No minä ymmärsin tämän artikkelin niin että, siinä kritisoitiin sita että isä ei osallistu tarpeeksi lapsen arkeen, koska äiti ei anna. Satunnainen kylvetys ja leikitys silloin tällöin ei auta. Vaan isät pitää saada enemmän jakamaan vastuuta lapsesta arjessa.
V
"vieras"
Vieras
OMG, takerru nyt tuohon sit... Nopeasti tehtyyn sanavalintaan.
Mä en todellakaan väheksy isejä tai heidän panostaan. Oma mieheni oli suunnaton tuki ja turva esikoisen synnyttyä, olisi hienoa jos kaikilla olisi yhtä osallistuvat isät perheissään.
Ja minun vauvallani siis tarkoitin meidän vauvaamme.
Ja tästäkin tulee outo fiilis; miehen tehtävä on tukea äitiä? Tukea missä? Tukea äitiä kun äiti hoitaa sitä äidin vauvaa?
?
,,,
Vieras
OMG, takerru nyt tuohon sit... Nopeasti tehtyyn sanavalintaan.
Mä en todellakaan väheksy isejä tai heidän panostaan. Oma mieheni oli suunnaton tuki ja turva esikoisen synnyttyä, olisi hienoa jos kaikilla olisi yhtä osallistuvat isät perheissään.
Ja minun vauvallani siis tarkoitin meidän vauvaamme.
Sä nyt onnistuit säkittään ittes omalla aloituksellas täydellisesti :-D Kannattaa hieman tuumailla asiaa eikä olla mukamas-nokkela kun alkaa asiasta väitteleen.
p.s. sääliks käy tolla asenteella elävän äidin avio/avopuolisoa.
S
"Suloinen myrkynkeittäjä"
Vieras
Oon yrittänyt kaataa lapsia isänsä vastuulle, mutta hän aina sanoo päävastuun olevan äidillä. Lapsuudenkodissaan tai missä lie mallin oppinut.
Idea ihan asiaa, toteutus tilanteen mukaan.
Itse olen omille lapsille ollut alkuun se ensisijainen vanhempi ihan näistä luonnollisista syistä (mietin ja hoidin vauvoja enemmän) enkä näe siinä mitään vikaa. Mies on silti aina ollut mukana vauvan/lastenhoidossa, jäänyt yksin kotiin jo vastasyntyneiden kanssa käydessäni jossain lyhyemmillä reissuilla. Kun lapset ovat vähän kasvaneet on isän rooli korostunut, 9kk ikäisestä ovat olleet öitä yksin isän kanssa ja yksi lapsista oli 1v kun mies jäi koti-isäksi.
Pientä vauvaa en laittaisi isän kanssa kaksin viikonloppureissuun minkään isäsuhteen tukemiseksi, taaperon kanssa tuo jo onnistuu jos imetys on loppu. Muuten kannatan kyllä isän ja lasten omaa aikaa ilman äitiä (ja äidin neuvoja...
), sopivassa määrin.
Meillä isommat lapset ovat myös reissanneet isänsä kanssa tuollaisia max viikon reissuja eikä ongelmia. Isommat tarkoittaa tässä siis yli 2v ikäisiä. Juuri tänään suunnittelin kaverin kanssa lähteväni noin neljäksi päiväksi hänen luokseen. Kohta vuoden täyttävää vauvaa en jätä kotiin isän luo, meille tuo olisi liian pitkä ero. 7v ja 8v jäävät sen sijaan kotiin ja 3v:n kohdalta vielä epäselvää mitä teemme.
Mutta siis koen että mies voi olla osallistuva ja tasa-arvoinen vanhempi vaikka äiti alkuun olisikin se vauvan ensisijainen hoitaja.
Itse olen omille lapsille ollut alkuun se ensisijainen vanhempi ihan näistä luonnollisista syistä (mietin ja hoidin vauvoja enemmän) enkä näe siinä mitään vikaa. Mies on silti aina ollut mukana vauvan/lastenhoidossa, jäänyt yksin kotiin jo vastasyntyneiden kanssa käydessäni jossain lyhyemmillä reissuilla. Kun lapset ovat vähän kasvaneet on isän rooli korostunut, 9kk ikäisestä ovat olleet öitä yksin isän kanssa ja yksi lapsista oli 1v kun mies jäi koti-isäksi.
Pientä vauvaa en laittaisi isän kanssa kaksin viikonloppureissuun minkään isäsuhteen tukemiseksi, taaperon kanssa tuo jo onnistuu jos imetys on loppu. Muuten kannatan kyllä isän ja lasten omaa aikaa ilman äitiä (ja äidin neuvoja...
), sopivassa määrin. Meillä isommat lapset ovat myös reissanneet isänsä kanssa tuollaisia max viikon reissuja eikä ongelmia. Isommat tarkoittaa tässä siis yli 2v ikäisiä. Juuri tänään suunnittelin kaverin kanssa lähteväni noin neljäksi päiväksi hänen luokseen. Kohta vuoden täyttävää vauvaa en jätä kotiin isän luo, meille tuo olisi liian pitkä ero. 7v ja 8v jäävät sen sijaan kotiin ja 3v:n kohdalta vielä epäselvää mitä teemme.
Mutta siis koen että mies voi olla osallistuva ja tasa-arvoinen vanhempi vaikka äiti alkuun olisikin se vauvan ensisijainen hoitaja.
[QUOTE="vieras";29200216]Ja tästäkin tulee outo fiilis; miehen tehtävä on tukea äitiä? Tukea missä? Tukea äitiä kun äiti hoitaa sitä äidin vauvaa?[/QUOTE]
En ole tuo keneltä kysyit mutta mielestäni vaikka näin. Monesti äidin elämä kokee hetkellisen mullistuksen kun vauva syntyy ja elämä alkaa pyöriä tämän ympärillä. Synnytyksestä/sektiosta toipuminen ei aina tapahdu sormia napsauttamalla ja tunteet voi olla pinnassa, imetys ei ehkä meinaa alkuun sujua jne.
Äiti nyt yleensä on se joka jää kotiin vauvaa hoitamaan joten pitäisin ihan suotavana että mies tukisi häntä tässä tehtävässä, siis sen yhteisen vauvan hoidossa. Kuuntelisi, auttaisi käytännön hoitotyössä, tukisi kun tarvitaan, antaisi äidille mahdollisuuden lepoon tai omaan aikaan ottamalla vastuuta vauvasta jne. Ihan samalla lailla äiti sitten tukee miestään isyydessä antamalla tälle tilaa vauvan kanssa, kannustaa jne.
En ole tuo keneltä kysyit mutta mielestäni vaikka näin.
Monesti äidin elämä kokee hetkellisen mullistuksen kun vauva syntyy ja elämä alkaa pyöriä tämän ympärillä. Synnytyksestä/sektiosta toipuminen ei aina tapahdu sormia napsauttamalla ja tunteet voi olla pinnassa, imetys ei ehkä meinaa alkuun sujua jne. Äiti nyt yleensä on se joka jää kotiin vauvaa hoitamaan joten pitäisin ihan suotavana että mies tukisi häntä tässä tehtävässä, siis sen yhteisen vauvan hoidossa. Kuuntelisi, auttaisi käytännön hoitotyössä, tukisi kun tarvitaan, antaisi äidille mahdollisuuden lepoon tai omaan aikaan ottamalla vastuuta vauvasta jne. Ihan samalla lailla äiti sitten tukee miestään isyydessä antamalla tälle tilaa vauvan kanssa, kannustaa jne.
M
Mybabymama
Vieras
Tuohan on sontaa! Jos isä haluaa osallistua, se osallistuu, seisoipa välissä vaikka anoppi! Yleensä äidit toivovat isien osallistuvan enemmän ilman pyytämistä ja houkuttelua. Taas naista syyllistetään, tällä kertaa miesten saamattomuudesta, tyypillistä.
Jjjep, äiti toivoo isän tekevän ne jutut mitä äiti haluaa. Tässäkin taas jos mies ottaa ohjat omiin käsiinsä ni huutoa tulee...
M
Mybabymama
Vieras
Höpölöpö. Miehet ei vaan yleensä ole innokkaita ottamaan ohjia omiin käsiin, mitä tulee siivoiluun, pyykkäämiseen, lastenhoitoon, ruoanlaitoon ja kaikkeen mikä mielletään naisten hommiksi. Yleistys pätee.
E
