Hetken jo olin todella yllättynyt, kun surffaillessani tämmöisellä saitilla löysinkin aivan rationaalisia ja johdonmukaisia ehdotuksia miesten oikeuksista tällaisessa tilanteessa, mutta löytyiväthän ne "kanna vastuusi, jos seksiä harrastat"-täditkin sieltä viimein. Oikein hienoja kommentteja kaikesta huolimatta esim. Veneficalta, Roseleeltä ja itse threadin aloittajalta, äiti 40pluspluslta ja jopa Pepparin tuumaus, vaikkakin sarkasmiksi tarkoitettu, on itse asiassa täysin validi ("Juu ei tietenkään koska naisen tulee itse elättää oma tekeleensä, ja siis köyhät ei saaneet tehdä lapsia."). Toden totta, jos kumpikin vanhempi ei ole hommassa mukana, niin ei ole millään tavoin perusteltua vaatia toista elättämään saatika sitten kasvattamaan lasta, jota hän ei halua. Ei ole myöskään kovin perusteltua tehdä jälkikasvua, jos niitä ei voi elättää. Tällainen käytös on (ehkä yleisestä näkökannasta poiketen?) sitä todellista vastuuttomuutta, yhteiskunnan kuormittamisessa ja tekosyyssä olla tekemättä mitään tuotteliasta ei ole oikein mitään arvostettavaa.
Tämä näkökulmaero on kyllä varsin mullistava, "minun keho, minun päätös"

Entäs elämä? Kyseessä on kuitenkin kummankin vanhemman elämä ja ei nainen voi POTENTIAALISEN elämän (tässä vaiheessa solumöykyn) vuoksi toisen elämästä päättää, sehän on orjuuttamista vastaava teko! Vaikkei tässä ketjussa suoranaisesti ole kyse abortista, niin omasta mielestäni se on kyllä varsin hyvä vaihtoehto nykyajan tekniikalla ja hygienialla varsinkin sellaisessa maassa kuin Suomi. Abortti on uhraus, joka vaatii realistisesti vain operaation ja JOSKUS 1,5v - 3v toipumisaikaa ("elämänmittainen" ja "moraaliasia" ovat aika onttoja perusteluja, kyse on käytännöstä ja asennoitumisesta ja sen tosiasian tajuamisesta että painostaminen siihen toiseen suuntaan on PALJON pahempi juttu). Lapsi on todistetusti elämänmittainen sitoumus, eli hieman eri skaalan asia.
Se, että naisella on nykyään asiassa valitettava päätösmonopoli, on ainoa seikka, joka tukee tuota ehkäisy- tai seksivastuuväitettä. Eiköhän se vastuu yhteisissä asioissa pitäisi olla ihan molemmilla eikä todellakaan niin että miehen täytyy mikroskoopin kanssa varmistaa ehkäisy. Jos ei etukäteen olla sovittu vanhemmuudesta, niin mielestäni default-oletuksena on vain järkevää ja inhimillistä pitää sitä, että kumpikaan ei lapseen ole sitoutunut ja lasta ei täten tule elleivät molemmat anna asialle myöntymystään. SEKSI EI OLE SITOUMUS VANHEMMUUTEEN ja mielestäni osoittaa aikamoista kapeakatseisuutta väittää toisin. Paras ratkaisuhan olisi, että kumpi tahansa saa päättää abortista (vaikka tämä fyysisesti koskee naista, niin henkisellä tasolla se on molempien asia), vaikka en itsekään sitä hyvänä ehkäisykeinona pidä. Kyllä nyt silti _vähintäänkin_ kummalla tahansa pitäisi olla tämän threadin otsakkeen mukainen oikeus sanoutua vanhemman velvollisuudestaan (ja maksuista) irti. Nykytekniikka ei tosin mahdollista vaihtoehtoa, jossa äiti sanoutuu tilanteesta irti ja mies jatkaa, mutta ratkaisu on joka tapauksessa melko vastuuton sen puolelta, joka lapsen haluaa yksin pitää. Tämä takaisi sentään miehellekin suvereniteetin (naisellahan se jo on, koskee vain silloin molempia) vahingon sattuessa eikä esimerkiksi hankalassa elämäntilanteessa olevaa tai puolituttua kumppania voi pakottaa maksamaan ehkäisyn pettämisestä tai hyväuskoisuudesta "varmoihin päiviin" koko loppuelämäänsä.
Ennen kuin joku fiksu huudahtaa ovelana "taidat olla katkera!" tai muuta vastaavaa, niin voin tunnustaa että todella olenkin. Minut näet on pakotettu kantamaan tämä vastuu ja se on rampauttamisen ohella yksi kauheimmista asioista, jonka olisin kumppanini (pitkäaikaisen) voinut kuvitella minulle tekevän ottaen huomioon elämäntilanteeni. Tämä ei kuitenkaan tee mielipiteestäni sen heikompaa, uskoisin että tällaisiin keskusteluihin liittyy aina ihmisiä, jotka ovat olleet tai ovat kyseisessä tilanteessa.