isäni kuoli

[Dietorelle]

yölä tais kuolla. Äitini oitti aamusti.
En ollut häntä nähnyt 4vuoteen ja silloinkin vaan pai sanaa vaihdettiin. ei oltu tekemisissä. Erosi äidistäni kun olin 6vuotias ja joskus oon häntä sen jälkeen nähnyt, Alkoholisti oli.

Äidilläni tuli pari kk sitten sellainen tunne että menkää katsomaan isäänne. no veljeni ovat hänelle vähän katkeria joten ei siten menty. itsellä ei häntä vastaan mitään . sairas hän on ollut alkoholistisuutensa kanssa.
Toivon hänelle kaikkea hyvää.

OOnkin miettinyt ennenettä mahtaako joskus harmittaa jos isäni kuolee enkä käy häntä katsomassa. Vielä en osaa sanoa. en osnnut mennä hänen luokseen,ajattelinjos häntä ei kiinnosta nähdä minua.. no nyt myöhäistä.

 

[dolly]

:hug: :hug:

 

[tosikkovesikko]

Otan osaa suruusi :hug:

 

[MySelene]

:hug: otan osaa.

 

[Lumiina]

:hug:

 

[Dietorelle]

njaah. ei mulla oikeastaan oo surua.. en tuntenut koko ihmistä ihan vieras mies.

 

[Huspati Huta]

Minulla oli vähän samanlainen tilanne, en pitänyt yhteyttä isäni kanssa hänen viimeisinä vuosinaan, taisi mennä kaksi tai kolme viimeistä vuotta ilman minkäänlaista yhteydesottoa puolin ja toisin. Kun harvoin puhuimme, olimme riidassa alle kolmen minuutin tai sitten minä pahastuin jostain... Kun isä sitten kuoli, jotenkin jäädytin kaikki tunteet asiaa kohtaan, suurin tunne oli jonkunlainen itsekäs helpotus. Siitä tulee syksyllä neljä vuotta ja mietin joskus vielä, että mahdanko itkeä isäni kuolemaa jonain päivänä.

 

[Dietorelle]

meillä ei ollut mitään riitaa tai muuta koska niinkuin sanoin hän oli vain isäni mutta muuten ihan tuntematon mies. alkoholisti raukka.

 

[kangasajuruoho]

Voi höh.

Sitä mäkin pelkään, että jos sitten joskus tuleekin tunne että olisi pitänyt käydä. :/

Osanottoni jokatapauksessa.
On se menetys, vaikka myös helpotus, luulisin.

 

[Liinuska74]

Otan osaa, ihan koko tilanne oli kauhean surullisen kuuloinen.

 

[Huspati Huta]

meillä ei ollut mitään riitaa tai muuta koska niinkuin sanoin hän oli vain isäni mutta muuten ihan tuntematon mies. alkoholisti raukka.

Ei meilläkään pitänyt mitään riitaa koskaan olla, se vaan jostain sukeutui, kun kuulimme toistemme äänen :/ Minä tosin tunsin isäni sentään, tai tunsin häntä jonkun verran.

 

[Dietorelle]

veljilläni voi ehkä olla huono olo. tiedä häntä. he ovat olleet isälle katkeria kun silleen pilas lapsuuden juomisellaan. eikä pitänyt mitään yhteyttä.

Mä olin varmaan niin pieni ettei vaikuttanut kuin alitajuntaisesti. Kyllä mä murrosiässä olisin halunnut että meillä olis ollut isä. Muta en hänelle ikinä katkera ole olut.

 

[Pirpiz]

:hug: Osanotto. Se suru voi tulla sit myöhemminkin..

 

[helmi79]

Osanotto. :hug:

 

[Kiukkuperse]

:hug: osanottoni

 

[Kevätaurinko]

Otan osaa :hug:

 

[Chocolatte]

osanottoni joka tapauksessa, oli ajatuksesi mitä hyvänsä...

mulla alko oma isä kyrsiä. Ollu jo vuosikausia tosi sairas alkoholismin takia ja yhä juo vaikka haiman takia lääkäri pisti totaalikieltoon. En ollu käyny siellä moneen vuoteen, hän kyllä kävi ristiäisissä pyörähtämässä muutama kk sitte. aattelin nyt sitte lähteä sinne morjestamaan tuttuja muutamaksi päivää ja petyin kyllä reissuun. isän luona oltiin muutama tunti yks päivä. veli ei voinu viedä sinne aiemmin ja kärtysen siskonlikan takia jouduin sieltä lähtemään vaikka olis yöksikin voinut jäädä. ei kyllä huvittanut. aatelin että joutuu kattomaan sitä juomista. isää sinne isän luo lähettiin kattomaan, mutta se lähti käymään kaverinsa luona just parhaimpaan aikaan. :headwall: taidanpa alkaa taas kylmän viileeksi puhelimessa enkä anna puhua enää itseäni reissuun. en ketään tuttuja nähny siellä. oltiin enimmän aikaa veljen asunnossa ja seki lähti isän luo evakkoon että mahduttiin olemaan. sitä asuntoako me sinne mentiin kattomaan? :headwall: meni rahaa kankkulan kaivoon..

olen minäkin muuten miettiny, että tuleekohan multa yhtä ainoaa kyyneltä kun vanhempani kuolevat.. sitä on tullut niin turraksi niitä kohtaan..

 

[pömppis]

:hug: mulla kuoli maanantaina mummu.ja viikon päästä hautajaiset 400km päässä

 

[Annette-79]

Ikävää, ettet saanut tuntea isääsi. Ikävää, että hän oli alkoholisti.

Suru saattaa tulla vasta myöhemmin, mutta sinulla on lupa surra, vaikka hän sinulle tuntemattomaksi jäi. Sinä olet kuitenkin hänen verta ja lihaansa, joten luulen, että sisimmässäsi kannat pientä tunnesidettä häneen tiedostamatta sitä vielä. Siksi mahdollinen suru saattaa tulla myöhemmin yllätyksenä.

Isälläsi on nyt hyvä olla :hug:

 

[taustapiru]

minä olen monta kertaa miettinyt otanko yhteyttä isään. Hänkin on alkoholisti, enkä ole nähnyt häntä 10 vuoteen. Ikävä kyllä, hän on ihan vieras mies. Ovat eronneet äidin kanssa minun ollessa alle 2 vuotias. Joskus yritettiin olla hänen luonaan, mutta kun äiti joutui meidät hakemaan kapakan takahuoneesta, loppui vierailut isän luona. Olimme veljeni kanssa n. 6-8 vuotiaita. Sitten joskus teininä yritimme pitää yhteyttä, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt olen miettinyt lähettäisinkö hänelle tytöistä kuvan ja kertoisin hänen olevan pappa yms. Mutta toisaalta haluanko hänen, niin julmalta kun se kuulostaakin , niin tavallaan riesaksi elämäämme. Jos hän vaan juo, ja sitä kautta tulee kurjuutta, niin oisko parempi antaa olla ja unohtaa...

 

[Liro]

otan osaa! :hug: :hug:

 

[kangasajuruoho]

minä olen monta kertaa miettinyt otanko yhteyttä isään. Hänkin on alkoholisti, enkä ole nähnyt häntä 10 vuoteen. Ikävä kyllä, hän on ihan vieras mies. Ovat eronneet äidin kanssa minun ollessa alle 2 vuotias. Joskus yritettiin olla hänen luonaan, mutta kun äiti joutui meidät hakemaan kapakan takahuoneesta, loppui vierailut isän luona. Olimme veljeni kanssa n. 6-8 vuotiaita. Sitten joskus teininä yritimme pitää yhteyttä, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt olen miettinyt lähettäisinkö hänelle tytöistä kuvan ja kertoisin hänen olevan pappa yms. Mutta toisaalta haluanko hänen, niin julmalta kun se kuulostaakin , niin tavallaan riesaksi elämäämme. Jos hän vaan juo, ja sitä kautta tulee kurjuutta, niin oisko parempi antaa olla ja unohtaa...

Voi olla, että sitä riesaa ei tule.

Toinen kippaa kavereidensa kanssa kyynelsilmin ja kehuu että jotain hyvää on sentään tullut elämässä aikaansaatua ja ajattelee tulevansa käymään, mutta...

Viina vie taas kerran toisensa jälkeen eikä sitä menemisen päivää milloinkaan tule.

Mutta sulla voisi olla parempi mieli?

 

[kukamieoon]

:hug:

 

[taustapiru]

minä olen monta kertaa miettinyt otanko yhteyttä isään. Hänkin on alkoholisti, enkä ole nähnyt häntä 10 vuoteen. Ikävä kyllä, hän on ihan vieras mies. Ovat eronneet äidin kanssa minun ollessa alle 2 vuotias. Joskus yritettiin olla hänen luonaan, mutta kun äiti joutui meidät hakemaan kapakan takahuoneesta, loppui vierailut isän luona. Olimme veljeni kanssa n. 6-8 vuotiaita. Sitten joskus teininä yritimme pitää yhteyttä, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt olen miettinyt lähettäisinkö hänelle tytöistä kuvan ja kertoisin hänen olevan pappa yms. Mutta toisaalta haluanko hänen, niin julmalta kun se kuulostaakin , niin tavallaan riesaksi elämäämme. Jos hän vaan juo, ja sitä kautta tulee kurjuutta, niin oisko parempi antaa olla ja unohtaa...

Voi olla, että sitä riesaa ei tule.

Toinen kippaa kavereidensa kanssa kyynelsilmin ja kehuu että jotain hyvää on sentään tullut elämässä aikaansaatua ja ajattelee tulevansa käymään, mutta...

Viina vie taas kerran toisensa jälkeen eikä sitä menemisen päivää milloinkaan tule.

Mutta sulla voisi olla parempi mieli?

mietin josko oisin laittanu hälle kuvan tytöistä ja kertonu miten meille menee yms. mutta en ois laittanut osoitetta, puh, nron kyllä jos haluais soittaa...

mulle tulis parempi mieli, varmasti. Mutta sitten taas mietin että isälle se saattaa olla raskaskin paikka, ja se alkaa miettimään kuinka huono isä on ollut jne... ettei vaan olis syy uuteen juomaputkeen (jos vaikka olis alkanu jo raitistumaan). Ja enhän mä tiedä miten hällä menee / missä asuu tms. tiedän vaan että 5 vuotta sitten oli vielä ihan alkoholisti joka omisti patjan.

Suru tulee vaan siitä, jos saan ilmoituksen hänen kuolemastaan, eikä hän ole nähnyt laspsenlapsiaan, edes kuvasta...

 

[kangasajuruoho]

minä olen monta kertaa miettinyt otanko yhteyttä isään. Hänkin on alkoholisti, enkä ole nähnyt häntä 10 vuoteen. Ikävä kyllä, hän on ihan vieras mies. Ovat eronneet äidin kanssa minun ollessa alle 2 vuotias. Joskus yritettiin olla hänen luonaan, mutta kun äiti joutui meidät hakemaan kapakan takahuoneesta, loppui vierailut isän luona. Olimme veljeni kanssa n. 6-8 vuotiaita. Sitten joskus teininä yritimme pitää yhteyttä, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt olen miettinyt lähettäisinkö hänelle tytöistä kuvan ja kertoisin hänen olevan pappa yms. Mutta toisaalta haluanko hänen, niin julmalta kun se kuulostaakin , niin tavallaan riesaksi elämäämme. Jos hän vaan juo, ja sitä kautta tulee kurjuutta, niin oisko parempi antaa olla ja unohtaa...

Voi olla, että sitä riesaa ei tule.

Toinen kippaa kavereidensa kanssa kyynelsilmin ja kehuu että jotain hyvää on sentään tullut elämässä aikaansaatua ja ajattelee tulevansa käymään, mutta...

Viina vie taas kerran toisensa jälkeen eikä sitä menemisen päivää milloinkaan tule.

Mutta sulla voisi olla parempi mieli?

mietin josko oisin laittanu hälle kuvan tytöistä ja kertonu miten meille menee yms. mutta en ois laittanut osoitetta, puh, nron kyllä jos haluais soittaa...

mulle tulis parempi mieli, varmasti. Mutta sitten taas mietin että isälle se saattaa olla raskaskin paikka, ja se alkaa miettimään kuinka huono isä on ollut jne... ettei vaan olis syy uuteen juomaputkeen (jos vaikka olis alkanu jo raitistumaan). Ja enhän mä tiedä miten hällä menee / missä asuu tms. tiedän vaan että 5 vuotta sitten oli vielä ihan alkoholisti joka omisti patjan.

Suru tulee vaan siitä, jos saan ilmoituksen hänen kuolemastaan, eikä hän ole nähnyt laspsenlapsiaan, edes kuvasta...

Laita postiin se kortti!