isäni yritti hyväkskäyttää minua,äitini ei ole koskaan rakastanut/välittänyt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kelly"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kelly"

Vieras
olen aika hyvin käsitellyt tuota hyväkskäyttö asiaa. Mutta huomaan että äitiä kohtaan olen ollut 20vuotta vihainen, se on se millä olen pitänyt asian etäällä. Nyt kuitenkin se että mies lähes jätti minut, nosti pintaan voimakkaana myös aiemmat hylkäämiset. Tajusin että en todellakaan ole kyennyt mitenkään käsittelemään sitä että äiti ei ole ikinä rakastanut minua :( ahdistavaa.

Isäni taas hiplasi minua, ehdotti seksiä,yritti raiskatakkin suoraan pari kertaa mutt minä tappelin vastaan,työnsi sormia jalkojen väliini(joskus heräsin niin että isä hiplaa)

aloin hakea tietoa hyväksikäytön vaikutuksista ja tajusin että turvattomuuden tunteeni juontaa noilta ajoilta.mikä on johtanut esim. siihen että Mieheni on ollut pakko käyttäytyä minua kohtaan tietyllä tavalla,tai olen ahdistunut määrättömästi. Olen pelännyt tai oikeastaan tavallaan aina kokenut että mies tulee mut jättämään.

On tässä suhteessa tietty mukana miehenin menneisyyden peikot ja hänen+minun traumat johti siihen että etäännyttiin.

Nyt miehen kanssa on ns.kaikki hyvin. Mutta minulle vyööyy kaikki vanhat käsittelemättömät asiat päälle, uskokaa tai älkää mutta äidin tunteettomuus on satuttanut enempi kuin isän seksuaalinen ahdistelu(olen aina ajatellut että isä on sairas. mutta sitä ei voi selittää että äiti ei välitä esikoisestaan mutta siitä seuraava lapsi on ollut palvottu ja niin rakastettu. Meitä on monta sisarusta, äidillä on kaksi lellikkiä,muille se on aina jurputtanut ihan turhaankin mutta nämä lellikit saa tehä mitä vaan eikä siitä ole koskaan moitittu).

Olen ajatellut puhua sorsittujen sisarusteni kanssa(ovat nuorempia) koska haluan heidän tietävän että minä ymmärrän, mutta miten otan asian esiin 12vuotiaan lapsen kanssa? (siis sisarukseni saavat kyllä ruokaa,puhtautta, heillä on säännöt heistä huolehditaan,mutta mitään lämpöä äidillä ei ole häntä kohtaan, nalkuttaa jos tekee jotain väärää,muttei koskaan kiitä/kehu eikä edes halaa).

äh meni sivuraiteille,mitä voin tehdä sille että kaikki vanha vyöryyy päälle,enkä voi sitä estää?
 
Tarinasi on erittäin traumaattinen. Olet todella vahva ja rohkea, kun olet lähtenyt käsittelemään asiaa. Oletko käsitelyt sitä terapiassa, siis ammattiauttajan kanssa?

Itselläni hiukan vastaava kokemus, hyväksikäyttö ei kuitenkaan koskaan edennyt kovin pitkälle, mutta voi olla että kaikkea en muista. Äitini kyllä rakasti minua, mutta on tietyllä tavalla myös tunnevammainen ja kynnysmatto. On sitä edelleen. Olen äidilleni enemmänkin vihainen hänen saamattomuudestaan, siitä että oli päähän potkittavana 20 vuotta, vaikka isäni räikeästi petti häntä ja sairastutti koko perhettämme.

Näistä asioista ei koskaan täysin vapaudu, mutta niiden kanssa oppii elämään ja löytämään harmonian. Itselläni se on vaatinut terapiaa ja edelleenkin ajoittaista pysähtymistä. Asioiden kieltäminen on pahinta, tai se, että niitä ei käsittele. Vanhemmat eivät valitettavasti ole aina lastensa rakkauden arvoisia, sekin on kipeä pala purtavaksi sen kaiken lisäksi, mitä hirveyksiä on lapsuudessaan joutunut kokemaan.

Mielestäni sinun kannattaa kysellä joltain ammattilaiselta, miten kertoa asioista läheisillesi, mikäli niin haluat. Tai miten keskustella. Jokainen meistä kun on persoona ja kokee asiat omalla tavallaan. Usein omen perheenjäsenten kanssa keskusteleminen on äärimmäisen kipeää, mutta voi olla myös hedelmällistä.

Olet rohkea, ihailtava ihminen! Toivottavasti rakastat itseäsi ja näet hienoutesi. Voimia sinulle <3
 
kuulesulleensinnäkin isänieiolekiinnsotunut pojista/miehistä jollainen tuokotona asuva lapsion.Toisekseen isäni ei koskaan ole ahdistellut muita kuin minua miedän perheestä (ensinnäkin koskaanen nähnyt sellaisia merkkejä sisaruksissani että olisi tullut mieleen että isä ahdisteleeheitä,sen jälkeen olen keskustellut kaikkien täysi-ikäisten sisarusteni kanssa asiasta, ja kaikille on tullut valtavana yllätyksenäkoko asia,heillä eiole käynyt mielessäkään että isämme olisi käyttäytynyt niin.) En sitten tiedä oliko syynä se että isä löysi muut naiset(aikuiset) vaionko syy se että ei ole ollut varmaan onkohän minun biologinen isä,joka tapauksessa kaikilla muilal sisaruksillanion luonnolliset ja hyvät välit isään(osa ei meinannut edes uskoa asiaa todeksi).

mieheni kyllä tietää taustani,mutten usko hänen ymmärtävän sitä miten nuo asiat vaikuttaa tässäkin hetkessä. En ole kellekkään ammattilaiselle puhunut tuosta ahdistelusta,mutta olen käsitellyt asiaa itsekseni ja sen lisäksi puhunut monen aikuisen ystävän kanssa,sekä mieheni.

Tuo toki vaikuttaa vielä, vaikka luulin että ei. Mutta jotenkin tuo ettei äiti ole rakastanut, eikä uskonut on ollut henkisesti pahempi asia,en ole pystynyt sitä koskaan käsittelemään.
 

Yhteistyössä