Minä sanoisin, että se henkinen puoli on tärkein, millä isä voi osallistua imettämiseen. Mikään ei ole niin latistavaa kuin isä, joka tulee kysymään, että "saako se varmasti tarpeeksi maitoa?" varsinkin, jos äiti on itse asiasta yhtään epävarma...
Siis, jos isä uskoo siihen, että äidinmaito on vauvalle tärkeintä ravintoa ja se riittää pitämään vauvan hengissä hänen ensimmäiset elinkuukautensa sekä muistaa, että jos vauva on tyytyväinen ja pissaa/kakkaa tulee, niin hän saa maitoa myös tarpeeksi (ja muistaa, että itkuisuus voi johtua muustakin kuin nälästä) ja ennen kaikkea, muistaa muistuttaa näistä asioista (ehkäpä alkuhankaluuksista kärsivää) vaimoansa, niin se on ihan paras tilanne.